Valitse sivu

Hei, onko täällä enää ketään? …ketään …etään …tään …ään …ään …ään…

Olen ollut poissa, enkä ole ihan varma olenko kunnolla palaamassa kehiin vieläkään, mutta hei: ainakin olen tässä juuri nyt! Nautitaan niin kauan kuin tätä kestää. Yhtään en tiedä mitä aion sanoa.

Yritykseni hillua ilon kanssa on onnistunut vain paikoitellen. Vielä ei siis ole raporttia siitä miten he sen tekevät, elämäniloiset ihmiset. Mörrimöykky on edelleen ymmällään. Olen vasta ylipäätänsä uskaltanut laskea ihmisiä takaisin elämääni. Pitkähkön ajan ja yhä kiihtyvässä määrin viime aikojen saldona on ollut sellainen määrä luottamuspulaa ja epäuskoa ihmisten tempausten edessä, että olin jo valmis muuttamaan johonkin vuorelle, kenties luolaan. (Kyllä, ajattelin jo valmiiksi että nuotion tuhka takuulla toimisi ihan kelpona kajalina, sillä ilman silmänrajauksiahan minä en suostu erakoitumaan.) Haaveilin elämästä biisoninkarvamekossa, hiukset rastoilla. Nyt olen kuullut itseni sanovan uudestaan ja uudestaan ja uudestaan “tulkaa meille, mä kokkaan jotain, istutaan ja jutellaan.”

On nimittäin havaittavissa seuraavaa, ruoanlaittohalut ovat palailemassa. Se on loistava merkki, ihan verrattavissa merien jakautumiseen ja mitä näitä nyt on ollut. Sillä kyllähän minulle patojen hämmentäminen, hyvin syöminen ja syömisestä nauttiminen on ehdottomasti puhdasta iloa. Ruoanlaitto ja rakkaus, ne kulkevat käsi kädessä.

On myös hyvin vaikeaa kulkea pää riipuksissa otsa maata laahaten vaikka mieli tekisi, kun vieressä tapahtuu jotakin niin säkenöivää kuin 18-vuotispäivät! Erittäin piristävää, että tämä sankaritar ei kainoile juhlallisuuksien kanssa. Ehdottomasti ensin yksi viikonloppu sänkyyn kannettuja aamiaisia ja muista juhlallisuuksia perheen kesken, ehdottomasti mummo ja vaari, ja ehdottomasti sitten kullalla silatut synttärijuhlat tyttökamuille seuraavana viikonloppuna. Ehdottomasti paljetteja, ehdottomasti konfetteja, ehdottomasti kermavaahtoa ja ehdottomasti mansikkakastiketta. Ja sitten onkin vanhojen tanssit, ja lisää kimallusta, sylin täydeltä tylliä ja elämä on yhtä juhlaa! Ah, mikä ihana ikä!

On ihan voittajafiilis kun tajuaa, että on saanut kasvatettua ensimmäisen napanuoranjatkeensa ihan oikeaksi aikuiseksi. Mutta ei sen sitä tarvitse tarkoittaa että me vieläkään ruvattais nukkumaan eri huoneissa, perhepeti 4ever. Äidin kulta.

Lisää iloja. Minulla on nyt myös 12 pulloa pienten samppanjatalojen erilaisia samppanjoita. Te kenties muistatte sen puheluni hengästyneenä pesukarhuna? Tuossa ne tinakaulaiset nyt seisovat tärkeinä piirongin päällä, jokainen kuplien lisäksi pullollaan tarinoita, joista olen saanut jo alustavia makupaloja 4000 kilometriä Volvo Amazonilla viinitilalta toiselle ratsastaneelta ritarilta. Kirjoitan nopealla käsialalla ristiin rastiin sanomalehden reunaan samppanjatilojen nimiä ja sidon pullojen kaulaan rusetteja sen mukaan miten minua valistetaan. Sain myös 12 kaunista, pientä samppanjalasia, joista olen haaveillut. On aivan hemmetin vaikeaa olla tämän näyn keskellä depiksessä, siinä onnisuu vain kaltaiseni synkistelijä, ja hänkin huonosti.

Kirjoista: Aila Meriluoto auttaa aina, voinpahan ajatella, että ihan noin pöpi mä en sentään vielä oo. Aila Meriluoto on ehkä mun voimaeläin. Ja muutenkin tekee hyvää lukea vanhemmista, viisaammista naisista, viimeisimpänä Eeva Joenpelto-elämäkerta, Elämän kirjailija. Pakko arvostaa näitä hankaliksi heittäytyjiä. Mitä hienoa on loppujen lopuksi helppoudessa?

Viime viikon torstaina sanoin, että mikään ei ilahduttaisi mua niin paljon kuin että jos Sohvaperunat palaisi ruutuun, että kaikenmaailmaan roskaa tehdään kausitolkulla mutta missä on Sohvaperunat. No arvatkaa mikä alkoi perjantaina, ihan puskista.

Ja yhtäkkiä elämä onkin taas simpukoita, kukkoa punaviinissä ja seikkailuista haaveilemista. Hoivakissakin on kylässä, kiertyy mutkalle auringon valeleman nojatuolin selälle silmät nautinnosta sirrillään.

Todella vaikeaa olla hieman hyräilemättä. Todella vaikeaa.

Muistutan teitä muutamasta jutusta vielä lopuksi:

Ystävänpäiväarvonta, jossa on jaossa ihana ranskalainen tuoksukynttilä on käynnissä vielä tämän viikon. Käy osallistumassa täällä.

Seuraava etätyöpäivä eli Luova Työpäivä on perjantaina 4.3. Kannattaa tulla läppäri tai mikä lie pora kainalossa, koska siellä on hyvä fiilis! Tämä on Creative Hanko-yhteisömme tekosia, ajantasalla pysyt seuraamalla fb-sivuamme.

Ja onhan siellä kalenterissa lempipäiväni tiistai 8.3. ympyröity sykkivillä sydämillä ja eväät mietitty, sillä silloin Hangon kirjastossa itse Kirjatoukka puhuu “Elämänsä kirjoista” klo 18 alkaen!