comments 6

Ei enää jaksa talvea!!!

Apua. Tänään tuli ihan kauhea tenkkapoo. En jaksaisi enää yhtään, yhtään, yhtään tätä talvea. En vaikka olisi kuinka paljon mantelimassaa ja KERMAVAAHTOA!

En jaksa liukkaita katuja, hartioita kyyristävää tuulta, kasvoille vihmovaa hyistä vettä. Harmaita päiviä, pimeitä iltoja, itkeviä ikkunoita, hymyttömiä huomenia. Tiedän, on jo paljon enemmän valoa, ja kyllä, olen siitä kiitollinen, mutta koko olemukseni huutaa jo jotain muuta kuin tätä samaa. Antakaa mulle väriä, lämpöä, elämää.

Me asumme täällä pohjoisessa kuin suden peräsuolessa, sään ei pitäisi olla meistä yhdellekään yllätys. Kerran talvessa sen kai kuitenkin täytyy tapahtua, epätoivon ja kaamosmasennuksen päivän, riutumisen rännän alle. Sen hetken kun on ihan ihan poikki, sukat vettä tihkuen, kauppakassin kahvojen vinguttaessa punaista juovaa kylmän kuivaamaan kämmeneen. Puoliksi paleltaa ja puoliksi on villan alla hiki, ihan kokonaan vituttaa. Kaulahuivi haisee märältä, hiukset valahtavat sateen ja kiukkuisten kyynelien raidoittamien kasvojen molemmin puolin kuin lapaset, loppumattomassa lantunvärisessä loisteputkitulvassa. Iskee pakokauhu ja paniikki: kuinka monta päivää on huhtikuuhun?

Tänään ajattelen, että tuskin asun aina ja ikuisesti Suomessa, ainakaan vuoden ympäri. Jossain kukkivat kirsikkapuut ja paljaisiin nilkkoihin paistaa aurinko.

Lue lisää: 2015 se päivä osui tammikuun loppuun. Edistystä?
Kuva on elokuulta muutaman vuoden takaa.

6 Comments

  1. Tiina Antti says

    “Suden peräsuolessa” – voi ihana Anna 😀 Kiitos nauruista näin aamutuimaan 🙂
    Kram
    Tiina

    • Merja says

      Hekottelin samalle osuvalle kuvaukselle! Siis hekottelin (!!!), vaikka tuntuukin, että mulla epätoivon ja kaamosmasennuksen ajanmääre ei tänä talvena ole päivä vaan vähintäänkin kuukausi ellei jopa kvartaali. Sen takia en ole täällä blogissakaan kommentoinut aikoihin mitään, kun pelkään lopputuloksen näyttävän vain negatiiviselta käninältä. Mutta tulkoon siis nyt jälkikäteen sanottua, että blogimuutos on onnistunut ja luen aina ilolla kirjoituksiasi!

      • Anna says

        Merja, hyvä että sain sut nauramaan!
        Tänne saa kyllä aina tulla negana känisemäänkin, olenhan itse känisemisen mestari. Kiitos loppulauseesta <3

  2. says

    Ymmärrän tuon tunteen tietenkin täysin (onko joku suomalainen, ruotsalainen tai norjalainen joka voi väittää, että ei ymmärtäisi), mutta NYT kun aurinko paistaa ajattelen, että tämä on lempi aikani koko vuodesta, tästä kesäkuun alkuun, valon tulo, odotus, kuin yhtä torstaita tai perjantaita päivästä toiseen, sillä odottamisesahan on (mulle) usein jopa suurimpi nautinto kuin itse asiassa, kesässä.

    • Anna says

      Mä – oot kuule ihan oikeassa. Odottamisen suhteen, ja valon. Ja koska mulla on (tietenkin) valtavia ongelmia myös kesän kanssa, voisin nyt olla vaan ja nauttia tästä välivaiheesta, joka ei hirveesti ihmiseltä vaadi. Mutta joskus vain ei jaksa, ja tämä talvi on tuntunut pisimmältä koskaan!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.