comments 17

Ehkä se oli Saint-Raphael

No mutta hyvät hyttyset. Minun piti kirjoittaa Saint-Raphaëlista, jossa pysähdyimme lounaalle matkalla St. Tropeziin ja joka oli muistaakseni kiva, mutta olemmeko me taas kuvanneet vain syömistä ja juomista? Olemme.

Matkapäiväkirjassa lukee vain “Aamulla kahdestaan Cannes” ja sitten ei enää ole ollut edes pisteelle aikaa, on vain oheneva musteviiva, kuin vauhdissa haihtuva kaiku. Olemmeko siis yhden päivän aikana sännänneet Cannesiin kukonlaulun aikaan (nyt muistan, aamukahvit torilla), käyneet repimässä uniset lapset sängyistään, kiitäneet Saint-Raphaëliin lounaalle, pysähtyneet mereen mylläämään ja lopuksi valloittaneet St. Tropezin? Kuka hullu nyt niin tiiviiksi tekisi, lomansa?

Muistikuvissani Saint-Raphaël on sininen, mutta mistäs sen nyt tietää. Villa Le Menestrelin yläkerran rauhallinen, melkein kuin omassa siivessään sijaitseva makuuhuone omalla parvekkeella on myös sininen, ja se sentään on todistettavissa.

Ehkä se sitten oli Saint-Raphaël, jossa ostimme valtavat jäätelötötteröt rantabulevardin varrelta ja löysimme ihanan herkkukaupan, josta ahnehdimme paperikassillisen tuliaisia kuten laventelisiirappia, jota voi tipauttaa limonaadiin tai kuohuviiniin ja makeaa, sitkeää, pistaasien täplittämää nougaata. Ja kenties se oli Saint-Raphaëlissa, kun pujahdimme vanhaan katedraaliin ja löysimme pojan pyhimyskaiman ja muiden pyhien tyyppien kuvilla varustettuja söpöjä votiivikynttilöitä, joita myöhemmin koitettiin tunkea tuskanhiessä matkalaukkuihin kotimatkaa varten.

Mutta sen tiedän, että sen meluisan lounaspaikan nimi oli Roma ja se oli symppis, vaikkakaan ei niinkään ruokansa puolesta ikimuistoinen, ennemminkin tunnelmansa takia suositeltavissa. Katsokaas, ravintolat minä kyllä muistan!


Lue lisää: Uudessa Mondo-lehdessä 1/2016 on ihana Riviera-juttu, kannattaa kulkea lehtihyllyn kautta!

17 Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.