comments 11

Diegolla


Odysseiamme jatkuu. Aikaa on kulunut jo yli vuosi, mutta yhä vieläkin vaellan Meksikossa. En kuvittelekaan, että nämä kirjoitukset jaksaisivat enää kiinnostaa teitä, kunhan verryttelen bloginkirjoitustaitojani (olen ollut taas pitkään poissa!) ja tallennan jälkipolville matkaa muistiin. Kyytiin saa silti tulla, bienvenidos!

Palattuamme Oaxacasta vietimme vielä kaksi (vai kolmeko?) yötä Mexico Cityssä ennen paluumatkaa. Kun ajattelen sen aikaisia meitä, muistan tai kuvittelen meidät punaisen pölyn peitossa, kaikesta kiertämisestä jo jotenkin hidastuneina, kotiinlähdön ajatus takaraivossa ryskyttäen. Majoitumme pieneen majataloon (kaksi viimeistä kuvaa), jonka nimen olen jo unohtanut. Se sijaitsi Coyoacanin kaupunginosassa, jossa oli kivat, kylämäiset vibat ja paljon iltaelämää keskusaukiolla. Huoneemme olivat tilavat ja kauniit ja kuten kaikissa majapaikoissamme, öisin jääkylmät.

Olimme säästäneet mm. Diego Riveran ateljeetalon näille viimeisille päiville. Mitä muuta teimme, en saata muistaa. Edelleen jaksan hokea itselleni ja muille, kuinka PALJON jäi kokematta, mutta ehdimmehän jotain sentään. Kaikki aikaisemmat Meksiko-jutut löydät tämän linkin takaa.

Sanon Diego Riveran talon, vaikka oikeastaan alleviivaten mainitaan, että Fridakin asui ja työskenteli täällä. Sitäpaitsi taloja on oikeastaan kaksi, ne yhdistyvät toisiinsa kapealla, kattojen tasalla kulkevalla sillalla taaten aikanaan taiteilijapuolisoille omaa rauhaa ja omaa tilaa.

Talossa vieraillessa herää kuitenkin epäilys. Miten ihmeessä Frida täällä olisi asunut? Kapeissa, spiraalimaisesti kiertävissä portaissa kulkeminen on haastavaa tervejalkaisellekin. Huoneet pikkuruisia koppeja, kuin sellejä. Diego Rivera, suuri sammakko tai norsu, kuten Frida häntä kuvaili, mahtuiko hän toden totta tänne olemaan ja elämään? Diegon ateljee on toki iso ja valoisa. Ja täynnä tavaraa. Joka tapauksessa vaikka Frida maalasikin täällä mm. tunnetun teoksensa Lo que el aguea me dio (Mitä vesi minulle antoi), hän muutti takaisin Casa Azuliin muutaman vuoden kuluttua ja kuoli siellä, missä oli rakastanut elää. (Näin proosallisia asioita mietiskelin suurten taiteilijoiden pyhätössä, olen sillä lailla käytännön ihminen.)

Emme kuitenkaan jää vellomaan faktantarkistusasioissa vaan nautimme arkkitehtuurista, väreistä, talon (talojen) rytmistä ja kaktusistutuksista. Museovahti, vanhempi nainen, ihastui poikaamme niin, ettei meinannut saada sanaa suustaan. Hän vaati meitä ottamaan puhelimellaan monta kymmentä kuvaa, jossa hän mustassa vartijanpuvussaan ja meidän vaivaantunut, silmät alaspäin lymyilevä teinimme seisovat olkapäät koskettaen virallisina ja vakavina suuren kohtaamisen kangistamina. Poika saa kuulakärkikynän, museotäti kuvansa sekä oikeuden koskettaa kauniin lapsemme hiuksia. Katsokaas, tämmöisiä asioita minä kyllä muistan.

1930-luvun alussa rakennetun talon on suunnitellut kuvataiteilija ja arkkitehti Juan O’Gorman. San Angelin huvilamaisessa kaupunginosassa Le Corbusierinkin innoittama rakennus kohotutti kulmakarvoja aikoinaan modernilla arkkitehtuurillaan. Diego Rivera asui tässä talossa kuolemaansa saakka, hän otti ja poistui kolme vuotta Fridushkansa jälkeen, marraskussa 1957.

Suosittelen lämpimästi vierailemaan myös tässä kuuluisaa Casa Azulia tuntemattomammassa kohteessa, mikäli Mexico Cityyn tiesi vie.

No tulihan se: viimeinen majatalomme oli nimeltään B&B Casa Jacinta. Kannattaa kysyä sitä parvekkeellista huonetta sisäpihan puolella. 

11 Comments

  1. Katja says

    Kukapa ei kuopukseenne ihastuisi! Minä olen myös suuri fani.

  2. Nikadora says

    Ja taatusti jaksaa kiinnostaa tarinasi eläväiset ja värikkäät! 🤗☀️

  3. Illusiaria says

    Ihanaa että olet takaisin. Olen jo kaivannut blogikirjoituksiasi antamaan inspiraatiota.
    Nyt nopeasti seuraava, pyydän:)

    • Anna says

      Toivottavasti kirjoituskammoni kaikkoaa, ei ole mitään muuta syytä pihdata teiltä tarinoita! 🙂

  4. Maaja says

    Hola ! En voi olla vilkaisematta pikaisesti mitä kirjoitit. Lueskelen joskus tarkemmin ajan kanssa. Tulimme pari viikkoa sitten Vietnamista, eka kertaa siellä. Oli mielenkiintoinen matka, mutta ei sellainen, että heti takaisin. Nha Trangin hotelli Amiana oli kyllä meidän paras, en muista joko kehuin. Ja muistan aina kun sanoit hotellielämästä – mankeloidut lakanat etc. No- tilattiin taas matka Alicanteen ja ihanan tuntuisen hotellin (kuvat ja tiedot ainakin). Katsotaan, miten onnistui valinta. Aurinkoista kevättalvea sinulle ! Olen varma, että jonnekin ponkaisette tässä kevään aikana…Luen sitten tosi innolla taas kokemuksistasi ja elämänmenostasi.

    • Anna says

      Hyviä matkoja sinulle Maaja! Tältä tontilta luvassa ainakin ikisuosikkiani Ranskaa lähitulevaisuudessa.

  5. Reetta says

    Oi, miten ihanaa että olet palannut! Löysin blogisi loppuvuodesta ja luin KAIKKI postauksesi ybtä soittoa 😊 Pidän valtavasti tavastasi kirjoittaa, pohtia, kuvata ja inspiroida. Kiitos! Odotan jo seuraavaa kirjoitusta.

    • Anna says

      Tämä on aina aivan IHANA kuulla, että joku on löytänyt ja lukenut kirjoituksiani, niitä vanhojakin! Kiitos tosi kivasta viestistä.

Vastaa käyttäjälle Anna Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.