comments 6

Déjà-vu

Siitä meidän Ranskan matkasta vielä. (Te niiiin tulette kyllästymään tähän aiheeseen!)

Meillä on ollut aina kauhean hyvä säkä majoitusjuttujen kanssa.

Parilla reissulla on ollut apuna matkatoimisto Pamplemousse, jossa tiedetään ja tunnetaan nuo tienoot kuin omat taskut. Silloinkin kun lähdin yksin ihan pienten lasten kanssa kolmeksi viikoksi La Baulen kylkeen, Etelä-Bretagneen (Loire Atlantique), neuvoivat he kädestä pitäen meille miten mennään Pariisin lentokentältä Montparnassen juna-asemalle ja junalla perille sinne Ranskan kainaloon. Muistan myös vähän punastellen öiset paniikkiviestini toimiston sähköpostiosoitteeseen, joihin aamulla aina rohkaisevasti vastattiin Kyllä te pärjäätte. Ja mehän pärjättiin! Pari vuotta myöhemmin olimme Normandiassa.

Sitten on ihan itte vuokrattu taloja, netistä. Ihan ensimmäinen vuokravilla taisi kyllä olla avokätisen ystävän tarjoama reissu Villefranche-sur-Meriin, jolloin pakkasimme vain kapsäkit ja kipitimme perässä.
Eilen viestittelin Draguignan-kesän 2012 vuokraemännän kanssa, että jos vaikka nähtäis cafélla kun olemme kohta taas samoilla leveysasteilla. Jäimme siis ystäviksi, niin hyvin toimi vuokraushommat! Ystävystyin myös erään potentiaalisen bretagnessa vanhaa kalastajataloa vuokraavan pariisittaren kanssa, vaikka emme lopulta hänen taloonsa päätyneetkään. Jatkoimme kuitenkin kirjoittelua ja lopulta tapasimme Punaisen Myllyn kulmilla Pigallessa, hänen kauniissa kodissaan.
Minulla on kalpea aavistus, että vaikka elämä tuntuu vievän meidät aina tuonne Etelä-Ranskaan, niin sisälläni asuu pieni bretagnelainen muija. Myös Biarritzin tienoo kiinnostaa, Atlanti. Entäs sitten Alsace! Paljon on vielä Galliassa nähtävää, muista maista puhumattakaan.
Olen joskus muuten koonnut vinkkejäni talonvuokraukseen, ne löytyvät täältä.

Toissa kesänä meitä potkaisi onni kun eräs ystävällinen pariskunta tarvitsi Hankoa yhtä paljon kuin me Ranskaa, ja tapahtui talonvaihto. Tai etten sanoisi tiilirotiskon vaihto linnaan!

Tämä tuleva joulumatkamme ei olisi ollut mitenkään meille mahdollinen ilman jälleen yhtä elämänlahjaa. Nimittäin kesänaapureita, jotka ovat ostaneet Mougins’sta villan, jonne me pääsemme puikahtamaan.

Kuvituskuvaksi tähän juttuun valikoitui lennossa Fitzgeraldin klassikon, Rivieralle sijoittuvan Yö on hellä-romaanin kansikuva. Silläkin riskillä, että olisi suotavaa, ettei meidän matkamme olisi täydellistä elämää viettävän, täydelliseltä vaikuttavan pariskunnan katkeran tuhon kuvaus 🙂

6 Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.