comments 12

Blues

Tiedetään, tiedetään. Kirjoitin, että olen luopunut kesästä ja että “syksy on ihan hemmetin hyvä”.

Okei. Hämäsin. HÄMÄSIN!

Tämä keli on epäreiluuden huippu ja kirvoittaa muutenkin terävästä kielestäni rumia sanoja harva se aamu.

Elokuuhan on yleensä se meidän oma kesä, kesä jälkeen kesäkiireiden. Sen varaan lasketaan paljon. Sitten elokuussa… Elokuu on verkkainen, helteinen, sametinpehmeä ja raukea.

Paitsi tämä elokuu. Tämä elokuu on märkä rantapyyhe mytyssä parvekkeen kaiteella, niin märkä, ettei se koskaan pääse sisään ja kauniisti kaappiin, saati että se pääsisi uimarin olalla toteuttamaan itseään. Se vain kastuu kastumistaan takoraudan päällä ja kasvaa kohta sammalta.

Tämä elokuu on se yksi tomaatti tiiliseinustalla, jonka kylki ei koskaan punastunut.

Harmaa, tasainen sade ja asteet, joiden takia kävelin juuri elokuvateatteriin samoissa vermeissä kuin astelisin tammikuisilla asioilla. Villakangastakissa, kaulus käännettynä kasvojen eteen tuulta vastaan. Iso huivi lepattamassa takanani kuin lemmikkivaris.

Blogissa on ollut hiljaista, mutta ei vain säästä johtuvan lamaannuttavan epäuskon takia. Nyt on kivasti kiireitä. Kodin laittelu tapahtuu meille niin kovin tuttuun tapaan siinä sivussa. Näistä kuvista on aikaa, (epä)järjestys on jo taas muuttanut muotoaan. Kirjat ovat päässeet hyllyyn, mutta kirjoituspöytäni sen sijaan on hävinnyt. Siitä lisää myöhemmin. Pysähdyin vain katselemaan sinisiä sävyjä, jotka näyttävät saumattomasti hiipivän sisältä ulos, pihalta huoneisiin. Olen haaveillut Kreikasta.

Jos elokuu on ottanut koville, niin ilonaiheitakin on :

Hangossa syntynyt Turun yliopiston valtio-opin professori Matti Wiberg on kirjoittanut hykerryttävän esitteen “hankolaisista olennaisuuksista”.  Hanko tunnissa Matti Wibergin tapaan on jaossa pdf:nä ja sisältää seitsemisenkymmentä sivua. Vihkosesta, kuten tekijä vaatimattomasti kuvailee, löytyy mm. historiatietoa, ulkopaikkakuntalaisten käsityksiä hankolaisista, paikallisia sanontoja sekä Hanko-visa. Laajin osio on aakkoslistaus, aktiviteeteistä Öljymäkeen. Kohdasta K löytyy tämmöinen pätkä:

“Kirjatoukka ja Herra Kamera. Paikallinen raffinoitu laatublogi, jossa Anna Piiroisen hienostunut ja sävykäs teksti sekä Tomi Parkkosen tyylikkäät valokuvat.”

Lue lisää: Svenska Ylen juttu Hanko tunnissa-kirjasesta täällä.

(Samalla kun kirjoitin tätä, paksu pilviverho raottui ja pieni valonsäde kuikki keittiöön. Ehkä se vielä tästä.)

12 Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.