Mitä mä just sanoinkaan siitä vastarannankiiskeydestä?
Olen ilmeisesti maailman ainoa ihminen, joka ei lämmennyt La La Landille.
Minusta elokuva oli pitkäveteinen ja tuskallisen hidas, pääparin välillä ei kipinöinyt, alun ruuhkakohtausta lukuunottamatta mikään musikaalinumero ei jäänyt mieleen (eikä siitäkään itse biisi), juoni ontui ja kaiken kukkuraksi elokuvassa oli todella raastava valaisu. Ne neonvihreät ja muut, kuin olisi vedellyt lasinpalalla ohimoihin. Veivasin leffateatterin penkillä kuin pieni puolukka.
Emma Stonessa ja Ryan Goslingissa on hurmaavutta ja taituruutta kerrakseen, sitä ei käy kieltäminen. John Legend oli kuumis. Tapahtuu kuitenkin sama, kuin oikein korostetun taidokasta romaania lukiessa joskus käy. Vaikka teksti olisi kuinka hienostunutta, älykästä ja taitavaa, mutta ei mukaansa tempaavaa, ei kirjaa kertakaikkiaan voi luokitella hyväksi. Vai voiko? Sanoisinko, että La La Land oli hyvä? No ei se nyt kai varsinaisesti huonokaan ollut. Katsoisinko sen uudestaan? En kuuna kullan valkeana.
Enkä sitä paitsi itse asiassa ollut ainoa, myös perheen nuoriso-osasto oli ymmällään. (Ja he sentään ovat kauniita, vilpittömiä sieluja, aina kaikesta ihastuksissaan, toisin kuin kyyninen äitinsä.) 14 Oscar-ehdokkuutta sai meidät pyörittelemään kotimatkan verran päitämme epäuskoisina. Kotimatka kesti muuten vaivaiset pari minuuttia ja sen jälkeen elokuva olikin jo haihtunut päästä.
Miten leffa teihin puri?
(Enkä mä ihan hirveästi diggaile free jazzistakaan… Ehkä se oli se.)
Ei, et todellakaa ole ainoa, joka ei lämmennyt tälle leffalle. Olisin halunnut, mies innostui, mutta minä en sitten yhtään. Kauhusta kankeana jo odottelen sitäkin, etteivät vain ryökäleet mene viemään Oscareita pääosista. Kun eivät kerta kaikkiaan kuulu heille.
Mutta onnea sinulle upeasta blogiuudistuksesta! Täällä surffailen sivustolta toiselle ja keitän kahvit seuraksi. Cin cin!
Mäkin todella YRITIN tykätä! Mutta ei. Ja kiitos, surffaile rauhassa, toivottavasti viihdyt. Nyt se vasta alkaa!
Minä rakastin sitä elokuvaa. Keskivaiheilla oli tosin pienen pieni hyytymisen paikka, mutta se ei kauaa kestänyt. Mutta minähän rakastan musikaaleja, jazzia, romanttisia elokuvia ja romantiikkaa ylipäätäänkin! Etenkin Emma Stone oli hahmossaan vakuuttava, koskettava ja ihana!! Toivon todella hänelle Oscar-pystiä.
Nämä makuasiat ovat just tämmöisiä, että täydellisen hegemonian syntyminen on mahdotonta – eikä edes kovin suotavaa, koska se kertoisi vain siitä, että… että taide ei ole tehnyt tehtäväänsä, että se ei ole aiheuttanut keskustelua.
Minäpä kerron, että en ole ikinä pystynyt katsomaan yhtäkään Kaurismäkeä loppuun ja lupasin itselleni jo aikoja sitten, ettei minun todellakaan tarvitse katsoa enää ikinä yhtäkään Kaurismäkeä. Ne on ihan hirveän ahdistavia mulle. Eikä niissäkään säkenöi mitenkään ylenpalttisen paljon, jos ollenkaan, pääparien välillä.
Minä olin IHAN VARMA, että pidän, siksi niin syvä tyrmistys. Tämä keskustelu on kyllä superpaljon mielenkiintoisempaa näin, että on niitä, jotka pitivät, ja niitä, jotka eivät. Eihän kukaan ole kuitenkaan väärässä!
Ei minullakaan Kaurismäkeen ole mitään eritysitä suhdetta. Paitsi siis Mika Kaurimäkeen, jonka elokuvaa Arvottomat rakastan.
Hih. Kävimme katsomassa Singin ja nähtyämme sen olimme hetken huolissamme Hangon Annan mielenterveydestä. No, okei. Autopesukohtaus oli huikean hauska.
La La Land taasen kolahti. Ei mikään elämää surempi elokuva, mutta monella tavoin ihana! ❤❤❤
Näin se menee, koskaan ei tiedä mikä kolahtaa 😀
Et ole ainoa! Minä pidin tyhjänpäiväisenä, pastissinakin epäonnistuneena. Puolivälissä villuilin kelloa!
Mekin vilkuilimme kelloa, se on aika varma merkki, että ei ole mukaansa temmannut, se elokuva. Juuri pastissina olisin kuvitellut elokuvan saavan enemmän irti. Vaan ei.
tää oli ihn perseestä, sanottakoon suoraan. Kaikki syyt on jo tekstissäsi ja kommenteissa tullut sanottua.
Ajatella miten tää jakaa! Mietin, että ehkä elokuvaväki Oscar-ehdokkuuksineen vain niin syvästi samaistui ja otti omakseen tämän, mutta tokihan myös ihan tavalliset katsojat ovat rakastuneet. Kuten täällä kommenteissakin näemme.
No, eipä purrut minuunkaan, vaikka kiltisti katsoin loppuun. Mutta vähän enemmän rosoa olisin kaivannut.
Mä olisin kaivannut MEININKIÄ! HUUMAA!
Oho, ei ollut tarkoitus kommentoida nimettömänä.
Ei haittaa 🙂
Mä en ylipäätään pidä musikaaleista. En aio mennä katsomaan. Sen sijaan katsoin viikonloppuna Liisa Ihmemaassa- Liisan seikkailut peilimaailmassa. Ihanan sekopäinen elokuva ja kaikki ne värit.
Tämä oli mun mielestä VÄHEMMÄN musikaali kuin mitä olisin ajatellut. Eli sinänsä ehkä sittenkin saattaisit tykätä, jos et tykkää musikaaleista 🙂 Mutta kuten keskusteluketjusta näet, kovasti jakaa mieleipiteitä. Kiitos Liisa-vinkistä!