comments 6

Auringonlaskun aikaan

Kun päivän työt oli tehty ja juoksut juostu, ja jos olimme illallisaikaan villalla, asetuimme yläterassille apéroidemme kanssa odottamaan auringonlaskua. Lasi viiniä tai pastis, perunalastuja, oliiveja, tapenade-leipäsiä… mitä milloinkin. Nuo maustetut ravut, nopeasti pannun kautta käytettyinä ja majoneesin kanssa tarjottuna olivat ihania.

Kun nyt jälkiviisaana katson viikkoamme, toivon, että olisimme malttaneet istuskella enemmän. On vain kovin vaikeaa olla aloillaan, kun muutaman kymmenen kilometrin säteellä on niin paljon nähtävää, etteivät viikot, päivät ja tunnit tunnu millään riittävän. Olen ahne, ahne sille kaikelle. Tunnistan itsessäni aamun Hesarin esittelemän tohkeisuuden. 

Nyt voin onneksi viivähtää kuvissa. Tiedän, miltä tuossa tuoksui, mihin aurinko putosi ja miten vuoret näyttivät kuin väriliiduilla (meillä oli koulussa aina hienot Caran d’Achit) piirretyiltä viimeisissä valon säteissä.

6 Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.