Valitse sivu

Tervetuloa ihminen!

Olet nyt laskeutunut Anna palaa, Anna-sivustolle. Joo-o, on se blogi, mutta myös eräänlainen hidas media ja hengailupaikka.

Anna palaa Anna-nimen keksitte te. Toinen nimi oli jo valittu, se oli jotain ihan muuta, mutta kun tuskailin blogiuudistusta, te virtasitte näytölleni kuin kirkkain vuoristopuro ja solisitte kaikki samaa mantraa. Anna palaa, Anna!

Ja minähän annoin.

Oman motivaationi (ja suuruudenhulluuteni) tähden tarvitsin sekä visuaalista uudistumista että nimenmuutoksen. Tässä ne nyt ovat. Olet takuulla ensin hieman hämmentynyt, mutta pian kaikki loksahtaa taas paikoilleen. Minähän olen kuitenkin sama.

Etusivu on uusi juttu. Siellä artikkelit ovat esillä kategorioittain, sivua hallitsee suuri kolmiosainen kuvakaruselli ja sivupalkissakin on säpinää. Voimani tunnossa uskon, että sieltä löytyy tulevaisuudessa myös videota sekä soittolistoja, katsotaan mitä tapahtuu kun suurin vimma taas laantuu. Jos olet kaikesta tästä koohotuksesta tuohduksissasi, ei hätää. On edelleen olemassa, ja tulee aina olemaan sivu BLOG, jossa tekstit ovat tutusti aikajärjestyksessä allekkain. Laita se sivu kirjanmerkkeihisi, niin melkein et huomaa minkään muuttuneen.

Lisäksi on mielikuvituksellisesti nimetty sivu SHOP, löydätkö? Se syntyi omasta tarpeesta, omia suosikkiblogeja lukiessa. Yhteistyöpostaukset painuvat juttuvirtaan, sitä kutkuttamaan jäänyttä tuotetta tai asiaa on vaikea löytää myöhemmin. Vierastan myös vilkkuvia bannereita ja affiliate-linkkejä, olen ehkä dinosaurus. Siksi SHOP.

SHOP on nyt vasta pilottikokeilu. Minusta olisi ihanaa, että se toimisi. Että te löytäisitte sieltä jotain innostavaa itsellenne tai lahjaksi, että pienet yritykset hyötyisivät sivusta ja yhteistyöstä, ja kyllä, että minä voisin saada tälläkin tontilla kuuden vuoden jälkeen kirjoitustyöstäni palkkaa. Pyydän erityisesti huomiomaan miten ihanan hyvällä itsevarmuudella varustetut kokeiluryhmäläiseni ovat ihan samaa mieltä siitä, että liikaa ei pusketa lukijan ja tekstin väliin. Minusta tämä on loistokeksintö kaikinpuolin!
(Ajattelen jo joulua, ja muita juhlapäiviä, ja sitä kuinka SHOPin linkin voi lukija lähettää miekkoselleen saatesanoin tuolta jos jotain, niin ei voi mennä kauheasti pieleen!)

Kategoriat ja avainsanat, tägit, ovat vielä ja vanhojen juttujen osalta ihan miten sattuu. (Ja uusienkin, olen aika hajamielinen näissä, aina ollut.) Sovitaanko niin, että naputtelen kategorioita pikkuhiljaa paikoilleen sunnuntaisin, kun mies katsoo Grand Designs-ohjelmaa? Lisäsin muuten avainsanoja, yleisön pyynnöstä siellä on nyt mm. “mutsi”, “Belgian Lempi” ja “Politiikkaradio”. Ja kategorioihin hei tietysti Graah!
(Kategorioissa on itsellänikin vielä miettimistä. Miten jatkuva hengailumme Helsingissä, kuuluvatko ne muka otsikon “Matkat” alle? Mutta kaikki järjestyy.)

Sivun ylälaidasta pienen surennuslasikuvakkeen alta löytyy myös hakukenttä.

Niin , ne vanhat jutut: ne on raahattu mukaan, kuten toivoitte! Koska ne tulevat eri alustalta, tekstit hyppelevät ja kuvat ovat joskus tuplana. Luulen, että jossain vaiheessa meidän on pakko poistella ensimmäisten vuosien kuvia, mediakirjasto on hillitön. Emme anna senkään häiritä menoa, emme takerru pikkuseikkoihin. Me annamme palaa. Sitäpaitsi vanhakin blogi saa jäädä olemaan, se ohjaa eleettömästi perille, jos ja kun olen unohtaut kuitenkin jonnekin sitten vaihtaa uuden osoitteen.

Koska blogin nimi on uusi, myös muiden kanavien nimet muuttuvat. Siis vain nimet, älä tee mitään radikaalia. Pysy fb- ja insta-seuraajana kuten ennenkin, kunhan lupaat ettet mene ihan sekaisin kun tilien nimi onkin yhtäkkiä toinen. Eli Anna palaa Anna. Löydät myös sivupalkista some-ikonit, jotka vievät oikeisiin osoitteisiin. Hengitä.

En yritäkään väittää, että otan mielelläni negatiivista palautetta vastaan. Purskahdan taatusti itkuun, jos te ette tykkää. Sillä jos te ette tykkää, niin mitä järkeä missään silloin on? Mutta silti, antakaa sitä palautetta. Koodari-Anders on jo hermoraunioon piiskattu toimestani, mutta hän tietää, että vielä yksi kierros on edessä teidän kommenttienne jälkeen.

Itsehän stressaan edelleen semmoisista maailman merkityksellisimmistä asioista kuten blogijuttujen perässä olevan sydämen ulkonäkö (liian pullea, haluan eteerisemmän!) ja linkkien kevyen liukumisen mustasta harmaaseen kun niitä osoittaa (haluan, että ne häivähtävät vaaleanpunaista!).

Kommenteista puheenolleen: sen pitäisi olla nyt niin helppoa ja vaivatonta kuin mahdollista. Ja se onnistuu edelleen myös anonyyminä. En siis edelleenkään tiedä keitä mm. Belgian Lempi ja Nikadora ovat, minulla ei ole aavistustakaan. Se, pysyykö asia ikuisesti näin yksinkertaisena, riippuu luonnollisesti kommentoijista. Ja kommenteista. Sivun ylälaidassa on myös otsikko ABOUT & CONTACT. Sieltä löytyy yhteydenottolomake sekä sähköpostiosoite, tavoitatte minut kyllä. Ja kadulla tunnistaa nutturasta 🙂

Niin, olemme siis WordPressin päällä. Moni vastusti, minäkin. Minut puhuttiin ympäri, innostuin (tapani mukaan) ja suostuin, kaduin tekovaiheessa välillä raivokkaasti, mutta totean nyt tietyt hyödyt. Sivuston tekemisessä on käytetty valmista, ostettua teemaa, jota on sitten muokattu hysteeristen listojeni pohjalta. Olen uinut näissä sivuissa ja niiden koodinpätkissä nyt niin kauan, että olen osittain jo sokea ja tympiintynyt. Haluaisin vain päästä kirjoittamaan. Olisipa tämä muutosvaihe jo ohi.

Tosi ihanaa, että olet siinä, kiitos.  Älä mene minnekään. Tästä tulee kivaa!

Ai niin, muutamat viimeisimmät blogipostaukset on vain käsin kopioitu tänne uudelle tontille, joten niiden kommentit ovat jääneet vanhan blogin puolelle.