comments 28

Allerginen talvelle

Vähän harhaanjohtava otsikko, nyt kun ajattelen. Olen itse asiassa nauttinut tästä talvesta paljonkin. Toki siihen vaikuttaa, että olin kolme viikkoa kesken kaiken Meksikossa kiertelmässä. Vaikka sielläkään ei helle aina hellinyt, niin aurinko kuitenkin.

Mutta tämä talven pätkä, tämä luminen, jopa lumimyrskyinen aika, tästä olen itsellenikin yllätykseksi iloinnut. Olen vetänyt hupun silmille ja painellut rantoja pitkin, ajatellut, että ei missään – ei missään!  – ole sentään näin kaunista!

Meksiko aiheutti myös sen, että olen koko ajan (no, okei, 1/5 ajasta) valtavan kiitollisuuden vallassa. En pääse yli siitä miten herroiksi me täällä elelemme. Kuumaa vettä suihkussa, juotavaa vettä hanassa, kaupassa kaikkea mitä ihminen voi keksiä haluta.

Kaiken tämän kiitollisuudenko takia olen heittäytynyt tunnelmoimaan myös talvea?

Vaan yksi juttu hankaloitta pakkasrakkauttani: olen ehkä allerginen kylmälle.

Älkää naurako! Olen tutkinut asiaa. On olemassa tiettyjä kylmäallergiaksi luokiteltavia oireita, sekä toinen diagnoosi, kylmänokkosihottuma. En tiedä luokiteltaisiinko minua virallisesti kumpaankaan, mutta huhut Etelä-Ranskaan muutostani eivät ole suuresti liioiteltuja.

Kylmässä ja viimassa, tai viimeistään kun tulen sisään rantavaelluksiltani, sävähtävät posket ihan punaisiksi. Eivätkä vain sillä lailla voi kuinka söpö ulkoileva omenaposki-ihminen, vaan kipeän punaiset laikut kuumottavat, tykyttävät, kivistävät ja ulottuvat joskus korviin ja kaulaan saakka. Olo on tosi epämukava. Ja tosi, tosi epävarma.

Tajuan nyt, miksi olen ahdistunut aina niistä reipashenkisten kutsuista, joissa ensin hiihdetään 25 kilometriä, sen jälkeen saunotaan rivakasti sadassa asteessa, sukelletaan lumihankeen pylly pystyssä ja sitten LÄHDETÄÄN JUHLAILLALLISELLE. Ei hyvät naiset ja herrat, minen lähde minnekään.

Kasvoni tarvitsevat ainakin tunnin-pari aikaa toipuakseen kovista lämpötilanvaihteluista.

Ymmärrän myös miksen halua kävellä pakkasessa ravintolaan tai kutsuille, joskus jopa ruokakaupassakäynti lenkin jälkeen on mahdoton ja jotenkin… hävettävä ajatus. Tätä ei voi varmaan ymmärtää, ellei ole itse kokenut… Onko joku?

Olemme ennenkin keskustelleet punaisista poskista ja valtavasta helpotuksesta kun ymmärsin mistä on kysymys ja mistä löytyy apua. Anti-rougeurs voiteet ovat oikeasti tehneet elämästäni niin paljon helpompaa, mutta kovimpiin pakkasiin nekään eivät tunnu riittävän. Jos tiedät mikä auttaa, Etelä-Ranskan lisäksi, niin kerro toki!

Kuvat: Tulliniemenranta. Kaikki te, joiden poskia ei palele, tervetuloa Hankoon. Sesongin ulkopuolinen aika on huimaavan kaunista ja dramaattista ja sitä paitsi Ravintola Origossa on bliniviikot: niin paljon blinejä kuin jaksat syödä, kaikilla herkuilla!

Puhetta punastumisesta mm. täällä ja täällä.

28 Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.