comments 28

Allerginen talvelle

Vähän harhaanjohtava otsikko, nyt kun ajattelen. Olen itse asiassa nauttinut tästä talvesta paljonkin. Toki siihen vaikuttaa, että olin kolme viikkoa kesken kaiken Meksikossa kiertelmässä. Vaikka sielläkään ei helle aina hellinyt, niin aurinko kuitenkin.

Mutta tämä talven pätkä, tämä luminen, jopa lumimyrskyinen aika, tästä olen itsellenikin yllätykseksi iloinnut. Olen vetänyt hupun silmille ja painellut rantoja pitkin, ajatellut, että ei missään – ei missään!  – ole sentään näin kaunista!

Meksiko aiheutti myös sen, että olen koko ajan (no, okei, 1/5 ajasta) valtavan kiitollisuuden vallassa. En pääse yli siitä miten herroiksi me täällä elelemme. Kuumaa vettä suihkussa, juotavaa vettä hanassa, kaupassa kaikkea mitä ihminen voi keksiä haluta.

Kaiken tämän kiitollisuudenko takia olen heittäytynyt tunnelmoimaan myös talvea?

Vaan yksi juttu hankaloitta pakkasrakkauttani: olen ehkä allerginen kylmälle.

Älkää naurako! Olen tutkinut asiaa. On olemassa tiettyjä kylmäallergiaksi luokiteltavia oireita, sekä toinen diagnoosi, kylmänokkosihottuma. En tiedä luokiteltaisiinko minua virallisesti kumpaankaan, mutta huhut Etelä-Ranskaan muutostani eivät ole suuresti liioiteltuja.

Kylmässä ja viimassa, tai viimeistään kun tulen sisään rantavaelluksiltani, sävähtävät posket ihan punaisiksi. Eivätkä vain sillä lailla voi kuinka söpö ulkoileva omenaposki-ihminen, vaan kipeän punaiset laikut kuumottavat, tykyttävät, kivistävät ja ulottuvat joskus korviin ja kaulaan saakka. Olo on tosi epämukava. Ja tosi, tosi epävarma.

Tajuan nyt, miksi olen ahdistunut aina niistä reipashenkisten kutsuista, joissa ensin hiihdetään 25 kilometriä, sen jälkeen saunotaan rivakasti sadassa asteessa, sukelletaan lumihankeen pylly pystyssä ja sitten LÄHDETÄÄN JUHLAILLALLISELLE. Ei hyvät naiset ja herrat, minen lähde minnekään.

Kasvoni tarvitsevat ainakin tunnin-pari aikaa toipuakseen kovista lämpötilanvaihteluista.

Ymmärrän myös miksen halua kävellä pakkasessa ravintolaan tai kutsuille, joskus jopa ruokakaupassakäynti lenkin jälkeen on mahdoton ja jotenkin… hävettävä ajatus. Tätä ei voi varmaan ymmärtää, ellei ole itse kokenut… Onko joku?

Olemme ennenkin keskustelleet punaisista poskista ja valtavasta helpotuksesta kun ymmärsin mistä on kysymys ja mistä löytyy apua. Anti-rougeurs voiteet ovat oikeasti tehneet elämästäni niin paljon helpompaa, mutta kovimpiin pakkasiin nekään eivät tunnu riittävän. Jos tiedät mikä auttaa, Etelä-Ranskan lisäksi, niin kerro toki!

Kuvat: Tulliniemenranta. Kaikki te, joiden poskia ei palele, tervetuloa Hankoon. Sesongin ulkopuolinen aika on huimaavan kaunista ja dramaattista ja sitä paitsi Ravintola Origossa on bliniviikot: niin paljon blinejä kuin jaksat syödä, kaikilla herkuilla!

Puhetta punastumisesta mm. täällä ja täällä.

28 Comments

  1. Tähän pitää kommentoida.
    Mulla oli tuo riesa, urtikaria, semmoisena 14-15 -vuotiaana yhden talven ajan. Juuri perhana sen ikäisenä, kun muutenkin oma ulkonäkö aiheutti epävarmuutta.

    Siihen ei mitkään ulkoiset voiteet sun muut auttaneet vaan ainoastaan antihistamiini.
    Ei aina sekään. PAukamia oli paitsi naamassa myös koko keholla. Tuntui kaamealta kun ulkoa sisälle tultuani esim reidet oikein SYKKIVÄT tunnin ,pari.

    Sen talven tämä kesti, sen jälkeen oireita ollut vain todella harvoin satunnaisesti. Lääkärin mielestä silloin tämän minulla räjäytti huono yleiskunto ja pitkittynyt tulehdus.

    • Anna says

      Jännää. Mä muistan nyt sellaisia kuvia lapsuudesta, kun istun pelaamassa jonkun talviriehan jälkeen lautapelejä kavereiden kanssa, ja mun posket ovat sellaisen tosi särkevän punaiset pallurat… En muista, että tämä pakkasrokko olisi sen jälkeen oireillut niin pienestä kuin nyt, nyt on joku vaihe taas. Mulla ei kyllä tule paukamia, enemmän semmoinen tasainen, mutta vähän kohollaan oleva punoitus, joka siis oikeasti sattuu. No, sinähän tiedät… Antihistamiinia en ole koittanut, yleiskunto on takuulla huono, katsotaan mihin tämä tästä kehittyy. Onneksi ollaan kevääseen päin kallellaan.

  2. Nimetön says

    Silloin joskus vuosikymmeniä sitten laitettiin vaseliinia poskiin, enään ei tarvitse, ikä tehnyt tehtävänsä. Ja tuo ei todellakaan ollut neuvo sinun poskille, jostain muistoista tuli mieleen.

    Hanko, yksi suomen kauneimmista paikoista, hiekkarantoineen ja kallioineen. Talvella en sinne ole vielä sinne päässyt.

    Riko

    • Anna says

      Kunnon huppu itse asiassa auttaa, pitikin kirjoittaa tuohon juttuunkin mutta unohdin. Hupusta tulee kasvoille mahtava pesä, jossa on lämpimämpää kuin viimalle alttiina. Hanko Off Season on PARASTA, kannattaa kokea!

      • Mamma Vee says

        Kiitos vinkistä! Itsellä on ilmaantunut rosarea oireita. Ulkoilun (pakkanen, helle) ja saunan välttelystä viis, mutta punaviini! Ei kai kukaan tosissaan ehdota keski-ikäiselle naiselle, että vältä punaviiniä?!

        Mutta vinkki takaisin: auttaisiko rosarea voiteet tuohon kylmän ihottumaan?

        • Anna says

          Juu ei, punaviinistä emme luovu! Pitää vähän tutkia miten nuo Rosacea-voiteet toimivat tai mikä ero niissä on esim. Avenen Anti-Rougeurs voiteisiin, kiitos vinkistä!

  3. Maaja says

    Hankoon siis blineille ! Jee- pitää ehdottaa. Ystävänpäivänä en ehdi kun menen Juurihoitoon (teatteri). Jos sitten viikonloppuna järjestyisi.
    Mutta niistä Annan punaisista poskista. On se harmi kun sattuu jne. Tietysti olet kokeillut vaikka mitä, mutta VITALISTA ?
    Paras lääke on tietysti tämä Etelä-Ranska. Terkkuja Espoosta.

    • Anna says

      Hei VITALIS oli se mitä mummoni aina laittoi poskilleni, en muistanut ollenkaan! Onko sitä vielä olemassa? Kiitos Maaja!

      • Maaja says

        Moikka. On Vitalis vielä olemassa ja ihan samanlainen litteä purnukka. Jouduin ostamaan sen Lohjan Tokmannin kassalta kun seteliä ei muuten vaihdettu parkkikolikoiksi.
        PS Oli niin tuttu tuoksu -70 luvulta ! Poikani syntyi -72 ja varmaan hänen poskiin silloin sivellin.

        • Kati says

          Vitaliksen kanssa kannattaa kyllä olla varovainen erityisesti jos pakkasta on enemmän. Nim.merk. saanut sillä paleltumat poskiin, jotka eivät meinanneet sitten parantua millään.

          Muuten on tuo hehkuvat posket valitettavan tuttu ilmiö. Muutama vuosi takaperin suunniteltiin ystävälle polttareita talvisaikaan. “Ensin voitaisi miettiä jotain aktiviteettia, vaikka jotain temppurataa lumessa tai mäenlaskua. Sitten tietty saunomaan. Ja lopuksi hyvin ulos syömään ja baariin.” Ajattelin kauhulla, minkä näköinen olisin syöminkeihin mennessä kaikkien lämpötilan vaihteluiden jälkeen, ja millä fiiliksillä samasta ongelmasta kärsivä juhlakalu olisi loppuillasta. Päätettiin onneksi hoitaa ruoat saunalle, niin ehti keho vähän rauhoittua ennen baariin lähtöä.

          • Anna says

            Huppu on osoittautunut parhaaksi avuksi, siis paremmaksi kuin voiteet, kunhan siis huppu on tarpeeksi iso ja tulee kunnolla yli kasvojen.
            Tuo mainitsemasi illanvietto alkuperäisellä suunnitelmalla olisi juuri mun pahin painajainen. Mutta sitähän ei tietysti voi tietää, jos ei tiedä. Ne ihmiset, jotka eivät punoita, eivät voi käsittää miten helpolla pääsevät… Kyllä, olen kateellinen kaikille tasaisen värisille! 😀

  4. Sanna says

    hei
    Ymmärrän tuon etelä-Ranska pointin ihan täysin ja olen itse siihen kaksin käsin tarttumassa. Tällä viikolla pitäisi allekirjoittaa asuntokauppa paperit ja sitten ollaan onnellisia asunnon omistajia Villefranche sur mer:stä. …Onnea on oma mandariinipuu 🙂
    Sanna

    • Anna says

      Eiiiiiiiii! Sanna, onnea!!! Kuka olet? Saanko tulla kylään? 😀 😀 😀
      Ihanaa kuulla, että edes jollakin unelmat toteutuvat!

        • Maaja says

          Eiiiii myös täältä !
          Onnea ! (En valitettavasti osaa sanoa ranskaksi.)
          Kylään tulisin myös, mutta on niin kuin vähän kaukana…
          Hauskaa tuparia ja mukavaa oloa siellä !

  5. Tiainen says

    Voisitko kaikesta huolimatta pitää lumen maassa vielä pari viikkoa? Olen tulossa pian Hankoon ekaa kertaa talvella (tarkoituksella). Toivoisin niin, että siellä myös näyttää silloin talvelta. Riskipeliähän se on täällä Etelä-Suomessa nykyään, mutta toivon parasta.

    • Anna says

      Pitäisi mielelläni, nyt on niin sairaan kaunista. Aika rivakasti se vaan hupeni jo tämän päivän plus-asteissa ja iltapäivän auringossa… Tervetuloa!

  6. sannamaija says

    Minä käytän antirougeur-voiteita ihan eri syystä ja eri vuodenaikaan, asun nimittäin Italiassa ja täällä on toukokuun puolesta välistä syyskuun puoleen väliin aina niin hemmetin kuuma, että posket on kuin paprikat, ja leuka ja nenä myös (ja hiki virtaa kasvoilla, eli rasvaa ei edes viittisi laittaa, jos ei olisi punotuksen takia pakko).
    Tosin Suomessa joskus talvilomalla nuo punaiset paukamat naamassa on myös tuttuja, mutta silloin kyllä on ainakin -20 mittarissa.
    Ensi kesä Suomessa, ilman antirougeur voiteita, toivottavasti!

    • Anna says

      Sannamaija, mielenkiintoista! Minulla nimittäin ei tapahdu punoitusta lämpimässä, päinvastoin, ihoni rauhoittuu. Olimme viime kesänä kuukauden Kreikassa, jossa lämpötilat myös huitelivat erittäin hikisen puolelle, mutta ihoni ei ollut moksiskaan… Toivottavasti ensi kesäsi on hieman leppoisampi, punoitus vie myös ihan fyysisiä voimia, olen huomannut <3

  7. Sini says

    Itse kärsin ( KÄRSIN!) juuri tuosta kylmäurtikariasta. Parikymppisenä se lehahti ympäri kehoa, jalkateriä, sormia ja korvanlehtiä myöden. Silloin söin pahimpaan kortisonikuurin. Talvella aamuisin herään edelleen joskus jalat tai käsivarret tulessa ja paukamilla. Tänä talvena paksut käsivoiteet saivat vanhan vaivan liekkeihin mutta vain käsivarsissa. Onneksi pelastuin kun vaihdoin voiteen ohuisiin lotioneihin, joilla lutraan sitten useamman kerran päivässä. Pirullinen vaiva. Toisaalta voi piinata myös perhettä tarinoilla siitä että avantouintiin voi vaikka kuolla jos kurkkukin turpoaa. Säälipisteitä, säälipisteitä.

    • Sini says

      Ja allergialääkkeitä (cetirisin) kyllä nappaan tähänkin.

      • Anna says

        Voi, kuulostaa tosi kurjalta! Mulla on huono omatunto, että dramatisoinko omaa lehahteluani liiaksi, kun toisilla on noinkin vakavia oireita… Vaikka kiusallista se on pienemmässäkin mittakaavassa. Tsemppiä Sini!

        • Sini says

          Tämä talviallergia on kuin tehty dramaattisille, sehän tässä parasta onkin! Ota kaikki ilo irti! Joskus muinoin hammasta purren ja itkua vääntäen koetin kestää kutinat ja läikkänaaman. Nyt kun on pieniä lapsia ja koko ajan kiire ja väsy niin tätä hädin tuskin ehtii huomioimaan. Myös olen koko ajan niin hirveä näky (ne sottaavat lapset ja unen puute) että esteettisetkin haitat hukkuu puurotahrojen alle. Valittaisin jos suinkin ehtisin.

          • Anna says

            Anteeksi, nauratti vähän tää “valittaisin jos ehtisin”! Sini, SÄ SELVIÄT KYLLÄ! Kohta ne ovat isoja ja muuttavat omiin koteihinsa ja sitten sullakin on aikaa kirjoittaa blogijuttuja punaisista poskista <3 (Been there, done that.)

  8. Merja says

    On niin ihanaa liittyä valittajien porukkaan, että jaksan näpytellä jotain omaa vinkunaakin tänne kommentteihin piiitkästä aikaa! Juu, minunkin naamani punoittaa talvella, kesällä ja parina muunakin vuodenaikana, jos sitä sattuu huvittamaan. Joskus nuorempana sitä saattoi pitää viehättävänä punastumisena (siis joku sivullinen ehkä saattoi), mutta nykyään kuulen korkeintaan kommentteja ”Merja, sä olet ihan punainen”. Avenet auttaa vähän, mutta mitään elämänmuutoksia tyyliin luovu viinistä, mausteista, saunasta, ulkoilmasta en ole edes harkinnut toteuttavani. Perustetaan punanaamaisten naisten tukiryhmä ja ruvetaan keräämään varoja, joilla ryhmän jäsenet voi matkustaa sinne, missä niiden naama ei punoita?

    • Anna says

      Hei tulinen ruoka, en tullut ajatelleeksi, siinäkö syy että olen nyt punoittanut enemmän kuin aikoihin? Mulla jäi vähän chili-putki päälle Meksikon jälkeen…
      Minusta punanaamaisten naisten tukiryhmä olisi ihana, olisi niin vapauttavaa helottaa kohtalotoverien seurassa <3

  9. Ville says

    Hei Anna, mun vaimolla Maaralla oli tuo vaiva, iho ihan halkeili käsissä. Se meni pois D-vitamiinilla, 100 yksikköä päivässä. Vuoden kuluttua se meni pois kokonaan.

    • Nimetön says

      Kiitos! Mä koitan D-vitamiinia vielä! Mulla ei siis ole ihan samanlainen tilanne, iho voi punoitusta lukuunottamatta muuten hyvin, mutta ehkä auttaa siihenkin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.