comments 11

Alakuloa

Alakuloa jo useamman viikon. Ja koska minulla ei ole mitään kunnollista, universaalilla tasolla hyväksyttävää syytä olla alakuloinen (päinvastoin), koen järisyttävää syyllisyyttä matalasta mielestäni, ja ahdistun lisää. Kierre on valmis. Alakulo, syyllisyys, ahdistus. Alakulo, syyllisyys, ahdistus. Alakulo, syyllisyys, ahdistus.

Koska alakulo, väsymys, tai parhaina päivinä vain alavire, on ollut seuralaiseni jo pitkään, olen alkanut viime aikoina ajatella, että ehkä asialle kannattaisi tehdä jotakin. Ehkä tämä ei olekaan asia, jonka kanssa tarvitsee elää. Ehkä tämä ei olekaan ihmisen luontainen olotila.

Höristin korviani, kun ystäväni kertoi ongelmistaan kilpirauhasensa kanssa. Voisiko sieltä löytyä syy?
Onko teillä kokemuksia asiasta, haluaisitteko kertoa miten pitäisi edetä, jos haluaa tutkituttaa kilpirauhasensa, ja hyvänen aika tutkikoot vaikka kaikki mun rauhaseni, kunhan pääsen taas tolpilleni!

Sain tässä myös suruviestin. Eräs vanha herra on nukkunut pois. Hän oli usein taustatukenani työssäni, hänelle saatoin aina soittaa. Hän osoitti arvostavansa minua, luotti minuun ja rohkaisi eteenpäin. Hän kannusti silloinkin, kun ei ollut kanssani samaa mieltä ja jaksoi aina nähdä asioiden aurinkoisen puolen. Hän oli viisas, ikuisesti utelias, taitava ja kiinnostunut. En koskaan kai kunnolla kiittänyt… Nyt se on myöhäistä. Hyvää matkaa, ystävä.

11 Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.