comments 5

Älä koskaan ikinä muutu

On päiviä, ja on päiviä.

Päiviä, jolloin ajattelen, että miten on voinutkin kolme maailman ihaninta kakaraa syntyä juuri minulle. Sen vielä ymmärtäisi, että pari ihan normikivaa ja yksi maailman ihanin, mutta että yksi nainen on voinut saada kolme Maailman Ihaninta Lasta? Ällistyttävä tilastollinen lottovoitto.

Ja sitten on päiviä, jolloin nuo “maailman ihanimmat” pilkkovat jokaisen hermosoluni mattoveitsenterävillä äkäisillä pikkuäänillään tuhannen päreiksi. Niskat naksahtelevat, neuvoja satelee, joka toinen lause alkaa sanoilla “kun te AINA”, tai “te ette KOSKAAN”. Pikkuveli katsoo parhaaksi jatkaa vielä etusormi ojossa valistamistani, peräti Supernannystä omaksumillaan kasvatusohjeilla.

Tekisi mieli kirkua jotain painukaa helvettiin-tyyppistä mutta aikuisempaa tai edes älykkäämpää, ja kuitenkin samalla vetää nuo kasvuaan kipuilevat tiukasti sylkkyyn. Siitä ristiriidasta osaan minä, heikko ihminen, itsekin vasta alkeiskurssin oppiaineesta “Teini-ikäisen äitiys” suorittaneena, selviytyä vain tuhahduksilla ja puhahduksilla, ja – noloa myöntää – puhkeamalla kyyneliin.

Kuten varmaan arvaatte, nyt on siis Sellainen Päivä. Buhuu.

Tämä kirjoitus on omistettu kolmelle Maailman Ihanimmalle Lapselle.

5 Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.