Valitse sivu

Minä, kuten naapuruston muutkin kreikkalaismammat, nojaan iltaisin pulleita käsivarsiani parvekkeenkaiteeseen ja päätäni pyöritellen, kieltäni naksautellen hirvittelen mustatukkaisia poikia, jotka ajavat kamalan kovaa moottoripyörillä, hymyssä suin, ilman kypärää. Aina kahden, kyydissä on aina kaveri.

Eilen menimme lounaalle satamaan, ja kun sanon me, tarkoitan Ullaa ja hänen miestään ja minua. Ulla on asunut Kalamatassa vuosikymmeniä, nykyään toinen koti on Hangossa. En siis ole ihan niin yksin kuin voisi kuvitella. Olen takertunut heihin kuin hukkuva näinä ensihetkinä, kuin munasta juuri kuoriutunut ankanpoikanen.

Lounaalla Ulla opetti, että kreikkalaisilla on monia tervehdyksiä, niitä on litanioittain normaalien hyvien päivien lisäksi. Illalla esimerkiksi sanotaankin jo valmiiksi hyvää aamunkoittoa. Siitä pidän erityisesti, sillä aamut täällä ovat ihania! (Ei tosin kirkkolaulua tänään. Ymmärsin muuten miksi laulu kuului niin hyvin, sieltä pienestä keskellä katua sijaitsevasta kirkosta: pyhä porukka on pultannut ulkoseinään kaijuttimet, jotta jokainen syntinen juustopiirakan syöjä omalla parvekkeellaankin pääsisi tunnelmaan.)

Koska kirkkolaulua ei tänä maanantaiaamuna ollut, kuulin muutakin. Ihmettelin miten keittiön räppänän takana melko suljetulla sisäpihalla voi ollakin niin villi ja monivivahteinen lintujen kuoro. Kunnes katsoin pari kerrosta ylemmäs ikkunan oikealla puolella sijaitsevaan taloon ja näin parvekkeella häkkikaupalla undulaatteja ja kanarianlintuja. Niiden sirkutus säestää siis kahvinkeittoani nytkin.

Ullalta opin myös, että Kalamátan jalkopallojoukkue on nimeltään Musta Myrsky ja merenlahtea rajaavan Taygetos-vuoren nimi tarkoittaa koria, koppaa. Vaaleanpunaisina pilvinä kukkivan bougainvillean suomenkielinen nimi on ihmeköynnös ja murentuneet talot keskellä kortteleita kertovat vuoden 1986 syyskuun tuhoisasta maanjäristyksestä. (Ja jotkut talouskriisistä.)

Lämpötila heiluu kolmenkymmenen yli, minulla on ihan väärät vaatteet. Mustaa ja paksua, suoraan syysmyrskyistä. Pitkä villatakki, kashmirhuivi, ei niillä tee täällä yhtään mitään, ei edes iltaisin. (Sängyssä ei ole peittoa lainkaan, vain lakana.) Jopa ballerinakengät ovat liikaa, mokkalaukkuni näyttää sekin talviselta. Lähden kohta ostamaan varvastossuja, kangaskassia ja ylleni jotain henkäyksenkevyttä.

Katson kuviani ja huomaan, että puhelimen kameran linssi kääntyy useimmiten kohti ruokaa. Vaikka ympärillä on siis kutsuvana kimalteleva meri ja rosmariinia puskevia vuoria. Mutta kun lounaalla tilasimme tsatsikia, paistettua juustoa, valtavan salaatin, grillattua kalaa, kapriksia ja sitrunaa, pieniä friteerattuja katkarapuja, kurpitsapalleroita ja kannullisen valkoviiniä, olin vain niin onnellinen.

Saatte tänään sametinpehmeiden kurpitsapihvien reseptin suoraan Ullan kreikkalaisesta keittiöstä, onhan kurpitsa-aika.

Ullan kalamátalaiset kurpitsapihvit (Kolokithokeftedes)

Ainekset:

2 1/2 kuppia raastettua keltaista kurpitsaa
1/2 kuppia silputtua sipulia
1 – 2 raastettua tai pilkottua valkosipulin kynttä (maun mukaan)
1 kananmuna
2 rkl silputtua minttua
2 rkl silputtua persiljaa
2 kuppia korppujauhoja
hiukan oliiviöljyä (Kalamátan omaa!)
suolaa, pippuria
vehnäjauhoja ja oliiviöljyä paistamiseen

Raasta kurpitsa, lisää suolaa ja anna seistä jonkin aikaa. Purista neste pois hyvin. Sekoita muut ainekset kurpitsaraasteeseen. Tarvittaessa lisää korppujauhoja tai öljyä. Sekoita hyvin. Muodosta sitten ohuita pihvejä, jauhota ja paista oliiviöljyssä kullankeltaisiksi. Valuta talouspaperilla. Nauti esim. tsatsikin kera.