Valitse sivu
15 vuotta sitten, osa 12

15 vuotta sitten, osa 12

15 vuotta sitten ostimme talon Hangosta. Kirjoittelin sähköposteja (myöhemmin myös kirjeitä ja tekstiviestejä) ystäväni K:n kanssa, ensin kysyäkseni apua talokaupoissa, mutta keskustelu laajeni nopeasti koskemaan koko sen hetkistä (hektistä) elämäämme.  Viestinvaihdon alkaessa olin 32-vuotias, lapset olivat kuuden, viiden ja 3 kk.

Tekstejä on editoitu ja lyhennetty, ja esillä on vain minun osuuteni.
Kutsun ystävääni Jajaksi, lempinimi tuli Rebecca Wellsin kirjasta Jumalaiset Jaja-siskot.
Laajemman pohjustuksen tälle vuoden kestävälle juttusarjalle löydät täältä.

***

ELOKUU 2005

Tekstiviesti 1.8.2005
Tytöt tennistunnilla, minä ja poika kentän laidalla. Parkkonen aloitti työt.

Tekstiviesti 8.8.2005
Poika on ollut tänään ihan pieni perkele. Nyt kun se nukkuu, tietenkin rakastan sitä niin että itkettää. Se on niin kaunis kasvoiltaan ja silkkipäinen.

Tekstiviesti 9.8.2005
Aino 4v oli kylässä ja ihmetteli kun poju osaa avata suunsa syödessään. Minä sanoin, että joo-o, hän on niin reipas poika. Tulee sitten varmaan isäänsä, sanoi Aino.

Nyt olen puistossa 7 lapsen kanssa.

Tekstiviesti 9.8.2005
Noin, taas oli yli 10 henkeä illallisella ihan yllättäen. Ja huomenna tulevat Parkkonen ja anoppi. Ukostaa.

Tekstiviesti 9.8.2005
(K kysyi eivätkö illalliset käy vähän kalliiksi ajan mittaan.)
Ai ajan mittaan… uskon siihen, että mitä enemmän antaa, sitä enemmän saa.

Tekstiviesti 9.8.2005
Mikä musta tulee isona?  Ei ole luonnollista kulkea pesukoneiden väliä lapsi kainalossa monta vuotta.

Tekstiviesti 12.8.2005
Punajuuria balsamicon, valkosipulin, meiramin, öljyn ja suolan kanssa. Punajuuria homejuuston kanssa. Punajuuren varsia voisulan kanssa. Punajuuren lehtiä öljyn, suolan ja pippurin kanssa. Ruokasanat ovat maailman kauneinta kieltä.

Sähköposti 18.8.2005
Itkin tietenkin koulun pihalla, selviääkö siitä kukaan kuivin silmin? Mutta nyt tuntuu, että esikoinen on ollut koululainen syntymästään asti, nauttii, paistattelee ja patsastelee. Esikoululainen taas on vähän surkeana, siellä minun hermonpääni nyt ovat, hänen pelossaan, ettei ystäviä löydy. Isä oli tukena ekana päivänä, minä eilen ja tänään mummo. Huomenna pannaan varmaan vaari istumaan sinne!

Ihmeellistä, että minun vauvani aloitti koulun, se joka teki minusta äidin. Mihin aika on mennyt?

Mutsi tarjosi mulle jalkahoidon. Kai se näkee, missä myllyssä täällä olen. Ja sanoi ihanasti, että tunsi luissaan kuinka minä nautin siellä.

Meidän kurdiystävämme ovat yhä enemmän läsnä elämässämme. Lapset leikkivät meillä usein ja vanhemmat kiikuttavat ruokanyyttejä harva se päivä. Vesimelonia, leipää, kurkkuja, puhumattakaan kikhernekastikkeista, linssimuhennoksista, paistetusta riisistä. Kurdi-isän mielestä mä olen ihan selvästi kurdi. (Siis viiniä juova, huivitta kulkeva kurdi?)

Lähden kohta kiikuttamaan tyttöjä telinevoimisteluun. Selvitin tänään myös Hangon Tenniskerhon puhelinnumeron. Koitanko väenvängällä tehdä lapsistani liikkujia, koska olen itse aivan onneton  urheilija?

Sähköposti 19.8.2005
Tämä on ollut käsittämätön kesä. Vieraita on ollut joka päivä, en edes muista koska viimeksi söimme illallista vain perheen kesken, en todellakaan.

Kohta Hanko on taas minun. Seisoin äsken kadun päässä hiekkarannalla uittamassa tyttäriä ja heidän ystäviään. Satoi vettä, kalliot olivat kuin ihon pintaa. Ihan hiljaista pitkästä aikaa. Jäätelökioskin jono lyhenee, Vuittonin laukut häipyvät Helsinkiin. Kauppoihin ei taas moneen kuukauteen tilata parmesaania.

Turun ystävät pitivät sähköpostin allekirjoituksestani Hangon Anna. Se voisi olla romukauppani nimi, sitten aikanaan? Romukaupan, jonka takahuoneessa voin kirjoittaa menestysromaanini hiljaisina tunteina.

Täältä löytyisi haastateltavia vaikka kuinka paljon, kiehtovia tarinoita, ihmeellisiä ihmisiä. Vain Hangossa.

Sähköposti 21.8.2005
Katastrofaalinen rahatilanteeni on yleensä aina ja vain omien kummallisten kulutustottumusteni tulosta. En olisi pennitön, ellen elelisi niin kuin joku rouva Beckham. Poika makaa nyt kaarella jalkojeni juuressa ja huutaa naakatkin katolta, mutta sehän nyt ei ole mitään uutta.

Sähköposti 23.8.2005
Olen nyt lyhyen ajan sisällä lukenut kolme suomalaisen 30-40 v. miehen kirjoittamaa kirjaa: Simo Halisen Idänsydänsimpukka, Reko Lundanin  Rinnakkain ja Reidar Palmgrenin Lentämistä (tai jotain sinne päin). Kaikki ovat tietyllä tavalla toistensa kopioita. Miehet rakastuvat nuorempiin naisiin, eivätkä mihinkään vähän nuorempiin, vaan korkeintaan parikymppisiin. Naisia kuvaillaan ihmeellisen samankaltaisilla sanoilla ja kaikki kuvaukset liittyvät rintoihin. (Nuput, pienet ja terhakkaat, rinnanalut.) Olen jotenkin superärsyyntynyt. Ja tässä viimeisimmässä, Palmgrenin kirjassa, naiset kuvailtiin aina myös painon mukaan. Hoikkien kaunotarten pullukat ystävättäret, joiden nimiä kirjan päähenkilö ei ikinä muista. Ja lauseita tyyliin: “traagisen osan esitti pullukka tyttö, eikä hänen rumuutensa yhtään haitannut.” (Valitettavasti ei ihan suora lainaus, kun palautin kirjan jo kirjastoon.)

Ja päähenkilöt sitten: nämä riivatut miehet, kahlehditut raukat, jotka halajavat vapautta ja keveiden sormien kosketusta ja joille arki näyttäytyy helvetin esikartanona vaimoineen ja lapsineen. En kyllä ymmärrä yhtään. Eikö heillä itsellään ole muka ollut missään vaiheessa osaa eikä arpaa elämänkulkuunsa? Tarjottimellako heille pitäisi vapauskin kantaa??

Väsyttää, en malta ajatella ajatuksia loppuun enkä laiskuuttani jaksa pohtia älykkäästi. Siispä sanon vain, että ärsyttää.

Helmi on edelleen aivan elementissään koululaisena. Ihan kuin hän olisi koko ikänsä vain odottanut koulun alkua puhjetakseen omaksi itsekseen. Hän joutuu kulkemaan yksin aika paljon koulumatkoja jo heti alussa. Ei se häntä haittaa, mutta minä olen sydän sykkyrällä.

Nyt minäkin kohtasin ensimmäisen päällystettävän kirjan. Miten sitä pitäisi lähestyä?

Sähköposti 23.8.2005
Eikö sinua ikinä turhauta mikään, tai raivostuta tai masenna lastenhoidossa? Onko minun mentävä maan rakoon mustan mieleni kanssa ja noustava sieltä vasta sitten kun olen oppinut ajattelemaan yhtä positiivisesti ja näkemään maailman yhtä lumoavana kuin sinä? Vai johtuukohan kaikki siitä, että sinä olet kokenut menetyksistä suurimmat ja osaat suhteuttaa. No, tapoit sentään sen Tamagotchin, et sittenkään ole täydellinen 🙂

Sähköposti 23.8.2005
Puhuimme tänään Parkkosen kanssa au pairin palkkaamisesta. Siis tuskin onnistuu, kunhan mietimme. Löysin ihanan espanjalaisen naisen netistä, 26-vuotiaan. Parkkonen sanoi, että eikö se ole vähän liian vanha. LIIAN VANHA? LIIAN VANHA MIHIN??

Naapuri kävi teekupposella ennen ruoanlaittoon ryhtymistä. Minä lohkaisin sille palan minun parmesaniani ja vaadin häntä raastamaan sitä ruoan päälle. Nyt pelkään, että hän pitää minua ihan snobina kun paasasin sille oikean ja väärän parmesanin eroista. Voisinko minä joskus, JOSKUS, käyttäytyä vähän nöyremmin?

Minä aina päätän esim jonnekin juhliin lähtiessäni, että olen hiljainen ja puhun vain harkittuja lauseita, annan itsestäni salaperäisen ja älykkään kuvan. Ei ole vielä koskaan onnistunut.

(Kirjoitetaanko nykyään ruoan vai ruuan? Ja siitä tulikin mieleeni, näitkö koulukirjoista minkä näköinen on uusi yhdeksikkö, blaaaaah!)

Sähköposti 30.8.2005
Äidyin äsken tekemään hyvän linssikeiton: 4 dl linssejä huuhdellaan ja keitetään noin 5 min, jonka jälkeen vesi pois ja linssit sivuun odottamaan. Kattilan pohjalle reilu oliiviöljytilkka ja siinä kuullotetaan pari sipulia, valkosipulia ja porkkanaa. Lisää linssit. Mausta mustapippurilla, sitruunanmehulla ja oreganolla. Lisää litra kanalientä ja 2 prk tomaattimurskaa. Tarjoa valkosipulilla siveltyjen, paahdettujen ruisleipien kanssa. Talossa leijuvat mahtavat tuoksut.

Linssit olivat iltatorilta irtomyynnistä, mutta saa niitä kaupastakin. Käytin punaisia linssejä. Niitä ei tarvitse liottaa, vain huuhdella ja esikeittää. Mausteita kannattaa laittaa reilusti, linssit jotenkin imaisevat ne! Minä annoin kiehua kunnes keitto oli melkein sosemaista. Kaikki söivät kaksi lautasellista, poikakin.

Mutta tämän kesän bravuurini on vihannespellillinen:
Pilko paperoidulle pellille erivärisiä paprikoita, munakoisoa, fenkolia, punasipulia ja sipulinvarsia, kirsikkatomaatteja, kesäkurpitsaa, herkkusieniä… mitä vain. Mausta suolalla, pippurilla ja pyörittele joukkoon hunajaa. Uuniin kunnes kaikki on kypsää ja paahtunutta. Pöydässä pinnalle pinjansiemeniä ja parmesania.

Jälkiruoaksi vaikka jogurttia, saksanpähkinöitä, hunajaa ja minttua.

Bonus: Anna iltapalaleipä eli paista pannulla herkkusieniviipaleita, punasipulia ja valkosipulia.Suolaa ja pippuroi. Tarjoa paahdetun ruisleivän päällä koristeltuna tuoreella basilikalla.

Katsoin muuten sivusilmällä sitä uutta kokkiohjelmaa. Hohhoijaa. “Voit laittaa myös kanelia niin mausta tulee niinku kanelinen.”

Sähköposti 30.8.2005
Vein H:n kouluun ja E:n eskariin. Poika nukkuu. (Kai nyt kun kuudelta herää, ihan törkeä aika!)

Minulla kestää aina tunti kävellä kouluilta takaisin, kun matkalla törmää jo niin moneen tuttuun. Ja minulta katoaa aina kymppikaupalla rahaa tuossa kävelykadulla, kun siinä on niin ihania liikkeitä.

Olen tuhlailevainen ja laiska, mutta myös antelias ja hauskaa seuraa.