Valitse sivu
Fenkoli-makkarapasta

Fenkoli-makkarapasta

Sää viilenee juhannusta kohden. On hamuiltava taas lämmintä ylle, ja vähän allekin. Villasukista sen tietää; niinä aamuina, kun harmaat ja mukaviksi kuluneet lurpakkeet on melkein vaistonvaraisesti pitkästä aikaa kaivettava jostain vaatepinojen uumenista, on jälleen tavallinen kesäkuu.

Lämpimän, aurinkoisen maanantaiaamun jälkeen laskeutui tihkuinen ilta. Sovimme, kuten usein sovimme, että jos Parkkonen käy kaupassa, niin minä kokkaan. Työnjako, joka miellyttää molempia. Koska jääkaapissa oli Havsgårdar-tilan Highland-makkaroita, päädyimme fenkoli-makkarapastaan. Insipiraation tähän pastaan olemme saaneet monta kertaa maistetusta Hangon Makaronitehtaan versiosta, joten kuvittelin arvaavani oikein ainakin osan aineksista.

Näin sen tein.

FENKOLI-MAKKARAPASTA 4:lle

Pilko pannulle yksi iso sipuli, 3-5 valkosipulinkynttä, yksi fenkoli ohuina lastuina ja sopivasti hyviä makkaroita. Paistele öljyssä kunnes makkarat ja sipulit saavat väriä. Mausta chilihiutaleilla ja fenkolinsiemenillä. Koska Highland-karjan liha ei ole kovin rasvaista, lisäsin myös nokareen voita muhevoittamaan makua.

Kumoa joukkoon kaksi tölkillistä tomaattimurskaa ja tilkka viiniä. Heitä kastikkeeseen pari laakerinlehteä ja anna pulputella. Maustele siinä samalla mieleiseksi, mustapippuria nyt ainakin, ja persiljaa.

Keitä pasta napakaksi, raasta parmesania isoksi keoksi ja kutsu perhe pöytään. Rinnalla maistuu yksinkertainen vihreä salaatti Dijon-kastikkeella. Tuntuu hyvältä että vähän tihuttaa, chili lämmittää suupielissä eikä ole mikään pakko lähteä metsästämään täydellistä auringonlaskua villasukanharmaaseen iltaan.

Suosittelen lämpimästi vierailua Havsgårdar-tilalla Hangossa. Tilamyynnin aukioloajat ja lihojen saatavuus kannattaa ennen käyntiä tarkistaa heidän fb-sivuiltaan. Highland-luomukarja hilluu ympäri vuodet vapaina ulkona Hangon ihanilla niityillä, ja sen maistaa. Pitkätukat tekevät myös tärkeää maisema-alueiden hoitotyötä mm. Täktomin merenlahdelmissa. Vähemmän lihaa, mutta parempaa, eikös vaan. 

Kaksi maailmaa

Kaksi maailmaa

Maailmanpolitiikasta kiinnostuneille (ja tuohon jatkuvaan auringonpaisteeseen kyllästyneille, vitsi vitsi :)) tiedoksi:

Netflixissä on katsottavissa dokumenttielokuva Obama – The Final Year sekä neliosainen sarja Trump – Amerikkalainen unelma. On aika kuumottavaa ymmärtää kuinka paljon koko maapallomme kannalta on kiinni siitä, kuka keikkuu Valkoisen talon korkeimmalla pallilla ja minkälaiset ihmiset työskentelevät presidentin tiimissä ja nimissä. Ja kuinka kaikki voi rakentua ja murentua, pelastua tai tuhoutua näiden ihmisten arvojen ja prioriteettien myötä. Semmoinen kännissä ja läpällä äänestäminen kun on kuin pirullinen perhosen siivenisku, vaikutukset ulottuvat kauas, maantieteellisesti ja ajallisesti. No nyt olin ilkeä, tiedän että Trumpia äänestettiin myös selvinpäin ja tietoisesti. Kumpi sitten onkaan suurempi aivosolmu.

Näiden perään voi vielä tuoreeltaan aloitella Areenan uuden sarjan Vuosi The New York Timesin toimituksessa, josta katsottavissa on nyt ensimmäinen osa. Seuraavat kolme julkaistaan viikottain torstaisin. Hyvin koukuttava, myös journalistisen työn kulisseihin kurkistamisen kannalta. Tykkään.

Ja koska nyt kerran osasin näköjään vielä kirjautua sisään blogiini, niin listataan (ei missään muussa järkässä kuin siinä missä satuin muistamaan) muutama ajankohtaisohjelma/podcast, joita kuuntelen kävelylenkeilläni, useimmiten Acastista tai Areenasta.

1. Polittiikkaradio. Sakari Sirkkasta olen fanittanut näillä nurkilla ennenkin, mutta rakastan MYÖS Tapio Pajusta sekä Polittiikaradio Extran Puheet päreiksi-erikoisjaksojen dosenttia Vesa “tervepä terve” Heikkistä. Polittiikaradion tylsimmät jaksot säästän unettomiin öihin, olen pavlovoinut itseni nukahtamaan jo tunnarin kohdalla, niin paljon luotan potitiikkaradiolaisiin.

2. Politbyroo, välillä superärsyttävä, mutta mä tykkään vähän ärsyyntyä, ei siinä mitään.

3. Hesarin Uutisraportti Podcast. Villiintyy välillä viihteen puolelle, mutta menkööt. HS Aamusaunaan en ole vielä kiintynyt, mutta ei musta koskaan tiedä.

4. Pyöreä pöytä. Huomaan usein väitteleväni puoliääneen ohjelman tekijöiden kanssa tai kannustavani heitä pieneen keskinäiseen torailuun, virkistävää.

5. Jälkiviisaat, tv-ohjelma joo, mutta ei siinä ole varsinaisesti mitään katsomista, joten kuuntelen vain. Pidempäänkin kuuntelis.

6. Ylen Ykkösaamu. Silloin tällöin, riippuu aiheista.

7. Radio Helsingin Tasavalta, joka kylläkin loppui juuri, mutta jaksot edelleen kuunneltavissa. Ihan parasta kun tuli kaksi tunnin jaksoa putkeen, paneeli ja haastis. Jestas mun askelmittari raksutti!

8. Ruben Stiller, aiheesta ja vieraista riippuen. Liika on liikaa, Rubenia. Kuuntelin (katselin) myös Pressiklubia sinnikkäästi ja säännöllisesti sen hamaan loppuun saakka, myös juontajan vaihduttua, jota tietysti protestoin.

Mitäs muita hyviä (tai sopivan ärsyttäviä) asia-, uutis- ja ajankohtaispodcasteja maailmalla pyörii, vinkatkaa? En ole vielä edes lähtenyt seikkailemaan englannin- tai ranskankielisille podcast-apajille!