Valitse sivu
Tästä innostuin tänään #3

Tästä innostuin tänään #3

Vierastalon yläkerran remontti edistyy.
Ostettu: vanha pariisilainen bistropöytä.
Puuttuu: seinät, katto ja lattia.

Kuten meillä usein, asiat etenevät arvaamattomasti ja ulkopuolisten silmin varmasti myös hieman holtittomasti. Keskiviikkoaamuna kello 8 laitoin ystävälleni viestin, että olen allapäin, mikään ei onnistu ja aiomme luovuttaa tai vähintään lykätä. Kello kymmeneltä vintillä oli kolme miestä hommissa, pihaan ajettiin raakalautakuormaa ja meidän piti ilmoittaa sähkömiehelle lampunpaikat.

Samaan aikaan osuu tietenkin omien töiden kevätsuma, meillä molemmilla. Yöunet jäävät muutamiin tunteihin, mutta innostus uudesta pitää ainakin vielä mielen virkeänä. Jos olisimme tienneet, että remontoimme nyt yläkertaa, emme ehkä olisi varanneet matkaa Ranskaan juuri tähän kohtaan. Näen itseni istumassa La Croisetten kuuluisilla sinisillä tuoleilla  huutelemassa luuriin mielikuvituksellisia ohjeita lattiamaalin värisävystä.

No, se on vain maallista, sanoisi Katto-Kassinenkin, lempifilosofini.

On taas viikkokatsauksen-joka-ei-ilmesty-viikottain aika. Isosta kuvasta kellotaulun mukaisesti oikealle.

1. Croisetten tuoleista tuli mieleen, että on olemassa – niiden sinisten metallilegendojen lisäksi- kuuluisasta rantabulevardista nimensä saanut metalli- ja rottinkirunkoinen Honoré Decon Croisette-tuoli, pulleilla samettityynyillä ja tosi herkullisissa väreissä. Oispa fyrkkaa.

2. Dokkari, jota en malta odottaa: That Summer esittelee jemmassa ollutta kuvamateriaalia kesältä 1972. Yksi kaikkien aikojen lempparielokuvistani, Grey Gardens oli vasta tuloillaan kun taiteilija Peter Beard ja Lee Radziwill lähtivät tapaamaan Leen sukulaisia, omalaatuista tätiä ja tämän tytärtä hämmentävään pesukarhujen valtaamaan kartanoon. Elokuvassa vilistää Peterin, Leen, Edien ja Edien lisäksi heidän taiteilijakommuuninsa kantaporukkaa, mm. nuori Andy Warhol. Ja jos sallitte pienen kissanhännännoston, niin olihan kesä -72 merkittävän aikakauden alku kaikin puolin. Vaan missä ja milloin tämän leffan saa nähdäkseen?

3. Minulla on ehkä kalpea aavistus siitä miltä narkkarista tuntuu, kun ajattelen suhdettani kirjoihin ja aprikoosihilloon. Vieroitusoireet ovat fyysisiä. Minulla on oma kuriiri, joka diilaa Mokon ranskalaista hilloa säännöllisesti paperikassi kerrallaan Hankoon, ja uusi pakko saada- kirja on aina mielen päällä. Tällä hetkellä tuntuu, etten voi elää ilman David Douglas Duncanin Goodbye Picassoa.

4. Kimonon tapainen väljä “taiteilijatakki” on maailman kätevin vaatekappale ja nyt niitä onneksi näkyy taas mallistoissa. Muutama vaatekaapista jo löytyy, mutta ihastuin tuohon sinapinkeltaiseenkin. Tilasin kuitenkin tietysti mustan

5. Lisää dokkareita. Yle Areenassa on katsottavissa nautinnollisen yksinkertainen Mestari Miyazakin paluu, joka toimii minuun meditaation lailla. Katsoin sen kerran, ja aloitin heti alusta uudestaan. Samaistuin hiukan mestariin, en minäkään kestä kun kukaan ei tajua nyansseja. Rakastin myös edellistä Miyazaki-dokkaria, Unten ja hulluuden valtakuntaa.

6. Ravintolavinkki Helsinkiin. Yksi parhaista ravintola-annoksista pitkään aikaan oli muutamia viikkoja sitten Wernerissä nautittu, avotulella grillattu kokonainen päivän kala. Ravintola oli valaistukseltaan vähän kolkko, alkucocktailit hutaisten tehty ja tarjoilija omissa ajatuksissaan, mutta kalan ja sen kyljessä jollotelleen fenkolin tähden palaan takuulla uudelleen! Myös alkupalat olivat maistuvia, valitsimme pöytäseurueen kesken muutaman ja maistelimme kaikkea.

Nyt se on kaupoissa!

Nyt se on kaupoissa!

Superparivaljakko Jonna Kivilahden ja Krista Keltasen Happy Homes -kirjasarjan kolmonen HAPPY HOMES CREATIVE // Cozy Publishing on nyt myynnissä ainakin Punavuoren ja Sörnäisten Mokossa, kertovat pikkulinnut. JÄNNÄÄ!

(Mun pikkulintu on Mokossa tänäänkin töissä , kertokaa terveisiä jos hän osuu kassalle, että äidillä on ikävä <3 )

Ja jännää se on siis siksi, että kirjassa esitellään myös meidän tiilirotiskomme. Ja millaisessa seurassa! Näytämme varmaankin ihan paimentolaisilta kaikkien superhienojen kotien rinnalla. Kuvauspäivästä saittekin jo taannoin vähän tunnelmia kulissien takaa, nyt on aika katsoa miltä lopputulos sitten näytti.

Minä saan oman kappaleen kirjaa käsiini varmaankin tänä iltana, en malta odottaa!

Kuva: Krista Keltanen Photography

Sitruunainen kaali-fenkolisalaatti

Sitruunainen kaali-fenkolisalaatti

Syöty on taas. Voi pojat. Kaikkien pääsiäisherkkujen paljoudesta kuitenkin supersuosikikseni nousi melko yksinkertainen ja rustiikki salaatti.

Sitruunainen kaali-fenkolisalaatti

Siivuta keräkaalia ohuen ohuelti.
Siivuta myös pari fenkolia ja säästä tupsut koristeluun.

Tee kastike:
Oliiviöljyä
Sitruuna-valkoviinietikkaa (sanoinhan, uusi lempparini!)
Dijon-sinappia
Suolaa, mustapippuria

Kaada kastike kaali- ja fenkolisuikaleiden päälle, pyöräytä pari kertaa, anna maustua.

Paahda kuivalla pannulla revittyä leipää ja saksanpähkinöitä.
Höylää parmesanista ohuita lastuja.

Kokoa salaatti: öljykastikkeessa maustuneita kaali- ja fenkolisiivuja, leipää ja pähkinöitä, parmesanilastuja. Koristele fenkolintupsuilla ja mintun lehdillä.

Varoitus: tähän salaattiin tulee HIMO!

Me nautimme salaatin Hangon Havsgårdar-tilalta ostetun luomu-entrecôte -lihan kanssa. Karja on talvet läpeensä ulkona viihtyvää, vain ruoholla ruokittavaa pitkäkarvarotua, eli highland-karjaa. Tilamyynnin aukioloja ja myyntitilannetta voi seurata tilan fb-sivuilla

Iloa uudesta

Iloa uudesta

Muistanette vielä vierastalomme alakerran, jota Taiteilijaresidenssiksikin kutsutaan? Sen yläkerrassa on vuoroaan odotellut samankokoinen tila.

Yläkerta on hauska vinokattoineen ja jo asennettuine “ikkuna-ovineen”. Ajattele kuumaa kesäpäivää, kun voit leväyttää kaikki kolme ovea auki koko talon pituiselle aamukahviparvekkeelle, antaa tuulen heilutella pellavaverhoja ja kuunnella lintujen (ja meidän perheen) kujerruksia pihalla, syreeneiden alla.

Keräilen kansikaupalla inspiraatiokuvia, jotka eivät vastaa lainkaan budjettiamme. Remonttihommat maksavat päätähuimaavia summia, tarjouksien kymppitonnit vain vilisevät silmissä ja välillä on pakko hengitellä hetki paperipussiin.

Olen kuitenkin ostanut asuntoon jo keittiöpyyhkeet ja piirtänyt lyijykynällä vihkoon kuvia tasoista, joilla on taidekirjapinoja, suuria saviruukkujalkaisia lamppuja sekä outoja esineitä maailmalta. Olen valinnut taulun Parkkosen valikoimista (Walls, HANKO 1), haluaisin sen koko seinän korkuisena! Tiedän sohvan värin, samoin maljakossa huojuvien neilikoiden. Kuulen kuinka levysoittimen neula naksahtaa uralleen ja lempeät sävelet pyyhkäisevät valossa kylpevän asunnon päästä päähän.

Eli kai se tästä.

Kai se tästä.