Valitse sivu
Vauhdikas kotiinpaluu ja pop uppia

Vauhdikas kotiinpaluu ja pop uppia

Olemme palanneet, siis jo melkein viikko sitten. Kotiutumisesta en vielä osaa sanoa, jalat ovat hädintuskin koskettaneet maata sen jälkeen kun aamuneljältä viime keskiviikkona laskeuduimme Helsingin lentokentälle. Se ken ei ole elänyt Hangon kesää, ei voi ymmärtää tätä heinäkuisen touhotuksen määrää!

Nyt tapahtuu koko ajan ja paljon. Joka ilta on bileet, jokaisena aamuna on laitettava kello soimaan että ehtii kaiken. KAIKEN! Hanko on ahneiden alttari, mitä tulee kesäkivaan. Ja osassa siitä meilläkin on lusikkamme sopassa.

Helsingin houkuttelevimmat kivijalkapuodit Nest Factory, Tikau ja Urban A, sekä hyvää tekevät Itämeri-brändit DROPP ja Guardian of the Baltic Sea ovat vallanneet Parkkosen studion Hangon Itäsataman kupeessa. Nyt jos koskaan kannattaa tehdä päiväretki Hankoon. Lähdet kotiin ehkä köyhempänä, mutta onnellisena. Ja vatsa täynnä – voi pojat tätä meidän ravintolatarjontaa taas! Kenties haluat syödä simpukoita Itämeren Portissa tai ostereita Hotel Regatan brasseriessa? Vai vanhan kunnon lohikeiton Brygganilla?

Huomenna keskiviikkona studiolla on rosé-viinitarjoilua ja muuta kivaa klo 16 alkaen, eli Hankoon sieltä ja vähän vikkelään. Nähdään kamu!

Lue lisää: kaikki Hangon kesätapahtumat löydät täältä. Studion pop upin tapahtumasivu facebookissa, kas täällä.

Pari sanaa kuumuudesta

Pari sanaa kuumuudesta

En nyt mitenkään halua kiertää veistä haavassa, mutta taivas miten tämmöinen luotettava auringonpaiste voi ihmismieltä rentouttaa.

Kesäkuu, ja tämä heinäkuun alkukin on oivaa aikaa Kreikassa lomailijalle. Vielä ei ole sietämättömän kuuma, paitsi niinä päivinä kun on. Ja aurinko paistaa varmasti. Jos edellisenä iltana päätät, että huomenna on rantapäivä, ei sen perään tarvitse koskaan sopertaa pelokkaasti sanoja  jos ei sada

Muistaakseni kerran on muuten satanut, viiden minuutin verran. Luonto varmasti tykkäisi enemmästäkin, mutta oliivipuut ja meikäkukkanen nauttivat lämmöstä. Vettä, pimeää ja kylmää on niin sanotusti ihan riittävästi omasta takaa.

Mutta palataan vielä niihin päiviin, kun lämpötila kipusi yli neljäänkymmeneen. Tiedättekö, hassua, mutta se on tavallaan ihan sama kuin jos (kun) Suomessa on heinäkuussa 13 astetta ja sataa: kesälomasuunnitelmat menevät mönkään, etkä voi tehdä mitään muuta kuin istua sisällä ja pelata ristiseiskaa! Ihan sama! On aivan turha kuvitella koluavansa muinaista Messiniaa kun mittari tykittää +43. Mä otan pantin.

No, voit tietysti herätä aikaisin ja mennä pariksi tunniksi rannalle ennen kuin kuumuus on korkeimmillaan. Aamuranta onkin ihana. Se on minun ja muiden mammojen uima-aikaa. Turkoosin Kalamatan-lahdelman Taygetos-vuoren kainalossa pilkuttaa hattupäiden klaani, kun kaupungin tädit pulahtavat pienissä puuvillalakeissaan vaihtamaan kuulumisia pariksi tunniksi vettä polkeviin ryhmiin keskelle suurta sinistä. Meri on aamulla ihan tyyni, valo varovaista ja autereista. Vuorilta valuu usvaa alas kaupunkiin. Vesi on niin kirkasta, niin kirkasta, että pohjaan näkyy metritolkulla laiskasti etenevän uimarin alla.

Illalla syömään lähdetään aikaisintaan kello yhdeksän, kymmenen aikaan. Nyt vasta me alamme päästä rytmiin, juuri kun kaikki on kohta ohi. Ensimmäisen viikon elelimme 3-4 tuntia etuajassa kaikkiin muihin nähden; kärkyimme lounasta 11-12 aikaan ja pönötimme tyhjissä ravintoloissa iltakuudelta. Hölmöt… Vielä puolilta öin, tai oikeastaan VASTA puolilta öin alkaa meno olla huipussaan. Perheet vaeltavat rantabulevardia lastenrattaita työnnellen, tavernat ovat täynnä, kaikki kippolat, kioskit ja jokunen kauppakin on auki. Huvipuiston pöytäkiekkoon ja törmäilyautoille on jonoa. Isäntäperheemme 12-vuotias sisarentyttö ehdottaa vähän ennen yö-yhtä jäätelöille lähtöä, ja mehän lähdemme. Athanasiouksen kylmää höyryävien metallisaavien äärellä käy kova kuhina, kalamatalaiset kaavituttavat pistaasijäätelökulhot äkkiä tyhjiksi!

Jos meillä kesti reilun viikon saada aikatauluista kiinni, niin vähintään yhtä kauan kesti ymmärtää muita kuumuudessa elämisen pelisääntöjä.

Koska olen haikeudesta elävä otus, olen tehnyt jo pientä pakkailua. Tyhjensin laatikoita, joihin olin tulopäivänä sullonut matkalaukusta vaatteita. Ne näyttävät nyt omituisilta, vierailtakin. Farkuilla, villatakeilla, umpinaisilla kengillä ei tee yhtään mitään. Kaikki musta ja hihallinen, turhaa. Villasukkamytty naurattaa, mutta ei sentään niin paljon kuin erään nimeltä mainitsemattoman mukanaan raahaama KEVYTUNTUVATAKKI! (Vinkki: sama tyyppi, joka unohti alusvaatteensa ja muutenkin puoli omaisuuttaan kotiin. Ei kuitenkaan KEVYTUNTUVATAKKIA, ahahahahahaha!!!)

Olen ostanut liehuvia hepeneitä, joita tuskin ikinä tulen Kreikan ulkopuolella, siniharmaalla iholla käyttämään, ja valkoisen pellavamekon, valkoisen pitsipaidan ja paritkin rantasandaalit. Valkoista, ja luonnonmateriaaleja, ei niin turhaan opeteta. Hattu ja aurinkolasit ovat välttämättömät, viuhkakin. Joskus tosin on niin kuuma, että viuhkan heiluttaminen nostaa hien pintaan. On parasta istua vain ihan hiljaa aloillaan.

Vinkki muuten sekin. Kun on kuuma, ei hötkyillä. Ollaan vaan ja annetaan kuumankin olla.

Olen täällä taas huomannut, kuinka ärsyttävän paljon mietin ulkonäköäni. On tehnyt äärettömän hyvää turhamaiselle luonteelleni olla joka päivä ihmisten ilmoilla uimapuvussa ja lähes* meikittä, hiukset suolavedestä raskaalla nutturalla. Niin, meikit… rakas kajalini, rakkaat voiteeni. Turhaa, turhaa… Viisain päätökseni PITKÄÄN AIKAAN (Kreikkaan lähtemisen lisäksi) oli käydä muotoiluttamassa ja värjäyttämässä kulmat ennen lähtöä. Herranjestas, sehän on ihan puhdasta neroutta! Jumaloin suolan kiillottamia, paahtuneita, kulmakarvojen kehystämiä kasvojani harva se aamu kylpyhuoneen peilissä.

Kuuman ilmaston eläjien ykkösselviytymiskeino on tietysti siesta. Kuinka autuasta on palata rannalta, juoda kylmää vettä, käydä suihkussa, öljytä itsensä ja pujahtaa pimennetyn makuuhuoneen valkoisiin lakanoihin. Uni tulee hetkessä, vain sirkat sirittävät ikkunaluukkujen takana.

Kuumuuteen myös tottuu. Kun lämpötila lopulta palautuu takaisin yli neljästäkympistä kolmenkympin kieppeille, tuntuu ihanan raikkaalta. Yhtenä iltana häviän vedon, kun palelelen puutarhassa korttipelipöydässä ja väitän asteita olevan 18. Mittari kelluu kuin kelluukin turvallisesti +27:ssa.

Kello lähenee nyt neljää iltapäivällä, ryhdyn laittamaan lounasta. Sitten vielä iltauinnille ja pimeyden turvin tavernaan puiston keskellä, jonka eilen löysimme iltakävelyllä. Vai vain vohveleille merenrantaan? Ihan kuin täällä yhteen vuorokauteen mahtuisi monta päivää, ihan kuin meillä olisi paljon enemmän aikaa.

 

*Jos kuitenkin ihan vähän meikattais, eli lempparit meikkipussissa tällä helle(enisellä) reissulla:

Chanelin Le Volume Waterproof, sävy 10 Noir – aivan LOISTAVA vedenkestävä ripsari!

Bare Mineralsin Complexion Rescue, Tinted hydrating gel cream, SPF 30, PA +++ – vähän tasoitusta hei kamoon.

Boho Green Revolution, poskipuna ja aurinkopuuteri – illalliselle säihkettä poskipäille!

Lumenen Rasberry Miracle Lip Perfecting Balm – huulikiilto ei pelkästään näytä nätiltä, vaan myös suojaa huulia.

Avènen Eau Thermale-kasvovesi – uutena käyttötarkoituksena suolan huuhtominen kasvoilta rannalla.

Avène Eau Thermale-sarjan Huile Solaire UVA, SPF 30 aurinkoöljy – jumalaista kamaa kaiken valkoisen töhnän jälkeen!

Kloranen Mousse à la Camomille, hiuksiin jätettävä hoitovaahto. Ihana, ihana!

Dermalogican Ultracalming serum concentrate – illalla, auringonoton jälkeen.

Korres Pure Greek Olive Anti-ageing Body Oil – kropalle, auringonoton jälkeen.

Lue lisää: Proffsimpia meikkivinkkejä ja muuta mukavaa juuri vasta avatusta MileStyle-blogista, by Mila Pentti ja Leena Waggoner!

Sanoinko jo ruoka?

Sanoinko jo ruoka?

Ruokaa rakastava matkailija kiinnittää Kreikassa huomiota eritoten yhteen asiaan: kuinka periksiantamattomasti perinteinen keittiö pitää pintansa muun maailman ruokatrendien myllerryksessä. Ruokalistaa ei aina edes tuoda pöytään, sillä se on aina sama, mitä sitä ihmettelemään:

kreikkalaista salaattia, grillattuja vihanneksia (tai riisillä täytettyjä), tsatsikia, papuja, villivihanneksia, souvlaki-vartaita kanasta tai possusta, kokonainen kala, mustekalan lonkero, pieniä sardiineja, jos Ahti suo…

Sen kuin sanot vaan.

Kaikki on huippusimppeliä. Ihan niin kuin Yaya (isoäiti) on aina tehnyt. Mausteilla ei leikitä. Hyvä, vihreä oliiviöljy, kuivatut, vuorilta kerätyt yrtit ja kuumakylkisen sitruunan mehu useimmiten riittävät.

Vuokaemännän yllätykset pihapöydällä todistavat kaikessa yksinkertaisuudessaan samaa: puutarhassa odottaa meitä kolhiintunut muoviämpärillinen pulleita appelsiineja, kesäkurpitsoita ja muutama ruskea muna. Ja yhtenä aamuna ruskeassa saviastiassa itse tehtyä jogurttia!

Toisaalta seuraan sivusta ravintoloissa kuinka seurueet tilaavat pöydän keskelle valtavia, kukkuraisia pikilia -lautasia, eli valikoimia, joissa on iso kasa ranskalaisia perunoita, erilaisia käristettyjä lihoja (tai joskus kaloja, friteerattuja), juustopalleroita, lihapullia, rapeaa possunnahkaa. Lautasen reunalla saattaa näön vuoksi olla silloin tällöin pari tomaatinlohkoa. Melko raskasta.

Törmäsin Instagramissa ranskalaisten kirjaan Kalamata – La Cuisine, la famille et la GrèceKalamata-kirjan kirjoittajat ovat ruokaihmisiä siis muutenkin, heillä on Ranskassa ylellinen kreikkalasten tuotteiden merkki Mykalios. Sivustolta saa tilattua herkkujen lisäksi tuon kirjankin. Olisipa se minulla käsissä jo nyt, täällä paikan päällä! Kunhan saan itseni ruotuun, vilautan teille Kalamatan toria Parkkosen linssin läpi, se on ruoan rakastajan taivas…

…harmi vain, etten ole oikein ollut kokkailutuulella, tässä kuumuudessa. Sen lisäksi että ruoka on ravintoloissa hyvää, se on myös halpaa. Saamme kolmeen pekkaan vain vaivoin kulumaan korkeintaan 30 euroa ateriaan, juomineen.

(Muut kirjat ovat kuvituksena vain seuran vuoksi, ja kauniiden kansiensa. Kreikkalainen ruoka on nyt nousussa. Täällä on paljon ranskalaisia matkailijoita – tai vähän matkailijoita, mutta niistä paljon ranskalaisia! – ja siksi ranskalaisia lehtiä saatavilla, jos ihmettelet otantaa.)

Mutta tänään menemme illalla vuokraemännän perheen kanssa vuorille pieneen tavernaan, lisää ruokakuulumisia siis luvassa.

Kuuntele Kalamata – La Cuisine, la famille et la Grèce -kirjan esittely ja puhetta kreikkalaisesta ruoasta (ranskaksi) France Interin ohjelmasta On va Déguster, La Cuisine du Soleil, osa 2/6, La Grèce!

“Mon dieu que j’aime,
Ce port du bout du monde…”

Päivän biisi: Dalida, Les enfants de Pirée