Month: toukokuu 2017

Diabolo grenadine

Ai niin, tämä mun pitikin vinkata! Meidän lasten (NUORTEN AIKUISTEN!) ehdoton lempijuoma Ranskanmaalla on Diabolo Grenadine eli sekoitus limonadia ja granaattiomenan siemenien makuista grenadiinisiirappia. Juoma tarjoillaan kauniisti osissa: korkean, pillillä ja/tai sekoitustikulla varustetun lasin pohjalla on mitallinen punaista, makeaa siirappia ja limonadipullo nostetaan rinnalle ja avataan vasta pöydässä. Jäät tuodaan usein omassa pienessä kipossa. Sitten vain sekoittamaan sopivassa suhteessa. Yksi tykkää makeasta ja sakeasta, toinen haluaa vain laimean vaaleanpunaista, sitruunaista juomaa. Ihan parasta on saada Diabolonsa legendaarisella Perrierin limonadilla, Pshittilla. Suomessa yli 100-vuotian Moninin Le Sirop de Monin-makusiirappeja löytää (silloin tällöin) Alkosta. Lue lisää: Yllätyshitti muutaman kesän takaa, limonadia purukumisiirapilla eli Diabolo Bubblegum!

Ranskan presidenttitaisto

Ranska valitsee tänään uuden presidentin. Koska me olimme vaalien ensimmäisen kierroksen aikaan sopivasti mestoilla, lähdimme vaalisunnuntaina tarkkailuretkelle. Kiertelimme rannikon pieniä kyliä, notkuimme äänestyspaikkojen lähistöllä, salakuuntelimme kahvilakeskusteluja. Lataus oli käsinkosketeltavaa. Niin vastenmielinen hahmo kuin Marine Le Pen onkin, ei entinen eliitikoulujen kasvatti ja pankkiiri Emmanuel Macron ole helppo valinta monelle ranskalaiselle hänkään. Jotkut tuttumme kiristelivät kuuluvasti hampaitaan kahden pääehdokkaan ratkettua. Hämmästyttävintä minusta oli se, että En Marche! -liikkeen perustaneen liberaalin Macronin reilut parikymmentä vuotta vanhempi puoliso koettiin ongelmalliseksi. Sumuisimpien salaliittoteorioiden mukaan Brigitte Trogneaux ohjailisi miestään ja olisi se todellinen vallankäyttäjä, mikäli Macronista tulee presidentti. Ensinnäkin, miksi ilmeisen vahva nainen olisi automaattisesti manipuloiva? Eikö viisas keskustelukumppani ole avioliitossa kuin avioliitossa vain hyväksi? Ja toiseksi, mistä lähtien ranskalaisia on piirun vertaa kiinnostanut poliitikkojensa suhdekuviot? Ei ainakaan silloin, kun ikäero on ollut toisin päin, rakastajattaria löytynyt liuta tai muuten vain siinnyt jotain epämääräistä suhinaa Élysée-palatsin liepeillä. Uskon joka tapauksessa, että tänään Ranska äänestää Front Nationalia vastaan. Ei äänestääkseen välttämättä niinkään Macronia, vaan ennemminkin ….tulevaisuudenuskoa. Jotain sellaisia kaikuja kuin vapaus, veljeys ja tasa-arvo. Eikö ranska suju? Viimeisen suuren vaalidebatin viime keskiviikolta voi …

Meidän vappu

Ranskan villan uima-altaalta suoraan suomalaiseen lumipyryyn laskeutumisen aiheuttama järkytys unohtui hetkessä, kun toukokuun ensimmäinen valkeni aurinkoisena. Vappumme näyttää kuvista katsottuna yhdeltä heilumiselta. Ja ilmapalloilta, kuorolaululta, levysoittimen raahaamiselta paikasta toiseen. Poika osti tavaratalon alekorista meille 40 munkkia ja hommasi pullon ihanaa, kotitekoista simaa lainaamalla jalkapalloa naapureille. Ranskasta kannetut pateet ja roseet sekä vierastalon mansikkasalaatti kruunasivat taidegalleriassa päivystävän ystävän iloksi katetun ex tempore –piknikin. Loppuiltapäivä istuttiin tiiliseinän lämpimässä kyljessä omalla takapihalla erinäisten ystävien ja falafelpyöryköiden kanssa, kun sisätilat oli vallannut lauma kikattavia ilmapallokauppiaita. Meiltä ei puuttunut yhtikäs mitään. (Mutta yksisarvisilmapalloni kylläkin lopulta karkasi taivaan tuuliin.) Näyttelyvinkki Hankoon: Heikki Kukkonen, mies lattiaan maalatun maton, beduiiniteltta-toiletin ja monen lempitaideteoksemme takaa esittelee tuotantoaan 30 vuoden varrelta Hangon kaupungintalon galleriassa sunnuntaihin 7.5. saakka. Suosittelemme! Kuvissa vilahtava kauniskansinen levy on artistisisarusten nimeä kantava Angus & Julia Stone.

Kreikka on uusi musta

Karl Lagerfeldkin sen tietää, Kreikka on nyt pop. Vuotuinen CHANEL CRUISE -näytös marssitti sääriä kiipeävät gladiaattorikengät ja seppelemäiset hiuspannat kesän risteilysesongin kuumimmiksi asusteiksi. Alunperin La Modernité de l’Antiquité ‘n näytöspaikaksi kaavailtiin kevätkuumaa Ateenan Akropolis-kukkulaa, joka ei kuitenkaan suojelusyistä käynyt. Antiikin Kreikka rakennettiin siis Pariisiin ja nykyajan Afroditet saivat lipua Parthenonin raunioilla Grand Palais’n lasikaton alla, kreikkalaisen progen tahtiin. “Je la vois comme le lieu d’origine de la beauté, de la culture.” “I see Greece as the origin of beauty and culture.” – Karl Lagerfeld Testissä juuri nyt: Kreikkalaisen Korresin, mm. manteli- ja aprikoosiöljyjä sisältävä Guava Antiage-vartaloöly on huiman ihanan tuoksuista ja levittäytyy leikiten. Hinta on vähän yli kolmekymppiä, mutta halvemmaksi se tulee kuin Chanelin mekko! Hankolaiset ostavat omansa Tian Verannasta, josta tuote on saatu kokeiluun. Tian kaunis Hanko-koti esiteltiin juuri Koti ja Keittiö -lehdessä. Kuvat: Vogue.fr

Outi Nyytäjä roihuaa

Ensimmäinen viesti mutsille, ja selvästikin oleellisin asia Ranskasta palattuani sisälsi monta huutomerkkiä: OUTI NYYTÄJÄ ON KUOLLUT!!!!!!!!!!!!!! Mutsi vastasi olevansa tietoinen tragediasta, mutta ei ollut halunnut informoida minua asiasta vieraaseen maahan järkytyksen minimoimiseksi. Niin suuri oli siis Outi Nyytäjän merkitys minulle. Kehnona teatteri-ihmisenä en voi väittää tuntevani Outi Nyytäjän dramaturgipuolta juuri lainkaan. Tai siis ylipäätänsä tietenkään koko tyyppiä. Mutta minulle Nyytäjä on pienten kolumniensa ja matkakirjojensa kautta eniten toisen kotimaansa Bretagnen napakka raportoija, ranskalaisuuden ja ihmisyyden pisteliäs mutta hellä analysoija, sopivan reipasotteinen ruokaihminen ja ehdottomasti jonkunlainen roolimalli. Minua joskus niin rasittaa pirteiden, rusoposkisten, helvetisti hiihtävien vanhusten ihannointi, siksikin Nyytäjä riemastutti. Hänessä oli tietynlaista rietasta elämänpaloa, häntä kiinnosti kaikki ja hän oli hyvin älykäs, turhamainen, klonkku ja vähän paheellinen. Nyt mietin vain miten Le Conquetin väki on ottanut kuolinuutisen vastaan. Olkiaan kohautellen, bof, varmaankin… Outi Nyytäjän loisteliaan muistokirjoituksen Hesariin kirjoitti Kirsikka Moring. Lue lisää: Outi Nyytäjä-fantasiat mainittu ainakin täällä, ja lempikirjat Maailman laidalla ja Heinäpaali roihuaa täällä ja täällä. Kuva: Kaleva, arkistokuva 2011, Mauri Ratilainen/com.pic 

Who says you have to follow the lines?

Tästä lumouduin tänään. Maailman muotitapahtumista villein (tai viilein), The Met Gala on taas juhlittu pakettiin näyttävin puvuin. Teemana The Metropolitan Museum of Artin Costume Institutissa pidetyissä bileissä oli tänä vuonna Comme des Garçons ja luojansa Rei Kawakubo. Kawakubon suunnittelijantyötä esittelevä näyttely avautuu museossa huomenna, toukokuun neljäntenä päivänä. Yksi juhliin valmistautuja ei täyttänyt somefiidejään viikkokausien valmistautumissessioilla kauneussalongeissa ja kuntokeskuksissa. Mitä nyt vain vähän värjäsi mustalla hiusvärillä näppejään, kiillotteli kenties kultahampaitaan ja veteli anteliaasti kajalia naamaan. Pariisilainen muotimimmi ja yöeläin Michèle Lamy 70 + on vaan niiiiin punk. Palvon. Lue lisää: Lamyn tyylinäytteitä esimerkiksi täällä. Aion hankkia kesäksi koko käsivarren täydeltä valtavia, kolhoja rannekoruja. Ja Michèlen Met-look, täällä. Commea, bien sûr. Kuva ja otsikko Antoherin artikkelista. Teksti: Olivia Singer, kuva: Chadwick Tyler  

Mokossa värien perässä

Kävimme huhtikuussa Mokossa ostamssa Mokosta lisää värikkäitä samettityynyjä kotiin. Kamalan vaikea valita, katsokaa noita värejä! Muistan ensimmäisen käyntini Mokossa: en voinut uskoa, että niin ihanaa kauppaa voi olla olemassakaan.  Ja miten siellä saattoi olla ihan kaikkea sitä mitä rakastan ja haluan? Sisustusjuttuja, kirjoja, astioita, herkkuja. Tulen aina vähän hulluksi Mokossa. Vasta myöhemmin opin yhteisten tuttavien kautta tuntemaan Mokon omistajat, sisarukset Lillin ja Susun. Ja Lillin keijukaismaisen tyttären Lakshmin, me ollaan ehkä kaksosia pienestä ikäerosta huolimatta 😉 Jos asuisin kulmilla, olisin Mokossa aina, riesaksi asti. Toisaalta nyt kukkaroni kiittää, että pääsen vain silloin tällöin apajille.  Tosin mokomilla on verkkokauppakin, sitä kautta tilasin sen Crosleyn levarin Parkkoselle joululahjaksi. Levysoitin on muuten saanut vappuna kyytiä, se todella kulki minne vain mukana (kunhan oli töpseli) ja veivasi sitkeästi musaa milloin ex tempore taidegalleria-piknikillä, milloin aurinkoisilla takapihan portailla. Mutta näistä lisää myöhemmin! Tiesitkö, että Mokolla on myös oma blogi? Erityisesti suosittelen kyttäämään reseptejä, jumalaisen sisustussilmän lisäksi mokolaiset ovat lunkeja huippukokkeja! Otetaan nyt vaikka esimerkiksi se Kevätpasta alla Lilli. Huom: myös tuo samppanjanvärinen Peugeot on myynnissä, eikö se ihan huuda Hankoon kesäöiden ajeluille!

Laskeutunut

Olen laskeutunut. Ehkä. Kun lähdimme suoraan pääsiäisestä Ranskaan ja suoraan Ranskasta jouluun vappuun, on ollut itselläkin vaikeuksia pysyä omien kinttujensä perässä. Hopeapopot kyllä kiitävät minkä kerkeävät, mutta pää raahaa jäljessä. Minulla oli läppärikin mukana matkalla, mutta kuten huomaatte, yhtään en ehtinyt kirjoittaa. Vaikka olin kerrankin ajatellut olla kunnon bloggari! Minulla on ihanan paljon kuvia koneella pitkältä ajalta, ja niistä sikiäviä juttuja, mutta kun katson esimerkiksi pääsiäistunnelmia, tuntuu, että siitä kaikesta on ikuisuus. Mistä nappaan kiinni, mistä aloitan taas? Kevät on ollut aika kiireinen ja yhä kiireisemmäksi käy. Luulen, että vasta kun lentokone keinahteli lauantaina toukokuun kynnyksellä Helsingin kentälle sakeassa lumipyryssä ymmärsin, että nyt ne vauhtiviikot vasta alkavatkin. Seuraavaan matkaan on alle kuusi viikkoa. Mutta sitä ennen kaikenlaista kirjoittelua ja varsinkin Ranska-kuulumisia. Kiva olla taas täällä! Olkihattu: Gauhar Helsinki Hopeaballerinat: h&m