touko 28, 2017
Hangon kesä on todentotta alkanut, kaupunki kuhisee. Joka vuosi on yhtä kiehtovaa seurata kuinka muuttolintujen vanavedessä kaupunki täyttyy ensin yhä ahkerimmista viikonlopun viettäjistä ja sitten pikkuhiljaa kesäasukkaista, matkailijoista, tenniksenpelaajista, veneilijöistä… Omakin väki syöksyy kaduille, puistoihin ja rannoille. Pieni, vielä kohmeinen kaupunki levittää kaiken kauneutensa näytille kuin riikinkukko ja paistattelee suven suosituimpana, kunnes taas syksyllä venyttelemme kylliksi saaneina ja annamme talven tehdä tehtävänsä; valmistaa seuraavaan kiihkeään kesään.
Jos aava meri, lähes ehtymätön aurinko ja vanhanajan villaromantiikka eivät riitä syiksi hypätä ratin taakse tai junavaunuun, niin miten olisi eurooppalaisittain parin päivän ruokamatka? Tarjonta nuppineulanpään kokoisessa kylässämme alkaa olla ihan kreisin hyvä.
Perjantai-illaksi saimme kutsun tutustumaan uusimpaan tulokkaaseen, Skifferiin.
Skifferin juuret ovat Helsingin edustan Liuskaluodolla. Sieltä kaikki alkoi, purjehtijoiden ja urheiden Kaivopuiston rannasta irtautuvien lauttamatkalaisten ruokkimisesta. Liuskaluoto on myös lainannut nimeä ravintolan gourmetpizzoille, tai flat breadeille, eli liuskoille. Liuskat erottaa perinteisistä pizzoista hauska, pitkulainen muoto ja astetta anarkistisemmat, runsaat täytteet.
Meille oli ennestään tuttu Erottajan Skiffer, jossa olemme lapanneet kitusiimme kuuluisaa mansikkapizzaa ja kylmää valkoviiniä kerran jos toisenkin, ja jossa Parkkonen käy harva se viikko duunireissuillaan, “tukemassa Itämerta” eli syömässä kalaisan, mummonkurkuilla ja kauden kasviksilla lastatun runsaan (ja kauniin!) liuskan, jonka tuotosta menee lantti WWF:n Itämerityöhön. Myös Punavuoren Viiskulmasta löytyy nykyään Skiffer.
Mutta nyt Skiffer on rantautunut siis Hankoonkin. Minä suosittelen lämpimästi ensimmäisen käynnin perusteella Surf & Turfia (jokirapuja, chorizo-makkaraa, chiliä ja korianteria), ensi kerralla tahdon maistaa päärynä-brie-pähkinä-lätyn ja sitten varmaan (jos yhtään itseäni tunnen) ankkuroidun tomaatti-mozzarella-artisokkaliuskan simppeliin mutta rapeaan reunaan loppusesongiksi.
Tulossa on myös nimikkoliuska Hangö Udd, se paljastetaan vasta kesemmällä. En saanut vielä urkittua vihiäkään tuolta komealta merikarhulta. Munankeltuainen? Lammasta? Ruohosipulia? Perunaa? Ravintolasalin sekä suuren, merelle aukeavan terassin lisäksi yläkerran vielä vaiheessa oleva lounge palvelee ruokailijoiden lisäksi drinkillä kävijöitä, kuulemma kuumimmalla kaudella ihan aamuyön tunteihin saakka. Pisteet muuten tyylikkäästä drinkkilistasta: klassisten kesämaljojen kuten Aperol Spritzin ja Hugon, sekä merirosvojen lempparin, rommisen Rödbergen Street Punchin lisäksi Skifferistä saa French 75:n. C’est classy!
Itäsataman ravintolarivistö alkaa olla tosi kovassa tikissä, suosittelen sittenkin, että varaat saman tien koko viikon vierailun. Veikkaan, ettet lähde nälkäisenä.
Ensimmäinen Taste Hanko-tapahtuma 16.-17.6.2017.
Illallisemme tarjosi Skiffer.
Lue lisää: On melkein maaginen näky, kun perinteiset uimakopit laskeutuvat Hangon rannoille.
touko 25, 2017
Niin, Kreikka.
Lähdemme kesäkuun päästyä vauhtiin Kalamataan, lokakuisen karkumatkani kaupunkiin. Makaa iltaisin peiton alla ja huutelen sieltä perheelle kaikkia niitä paikkoja, joita aion heille näyttää. (Perhe!!! Kohta ollaan Kalamatan torilla!!!) Pelkään pahoin, että he ovat jo aivan uupuneita ennenkuin olemme edes astuneet Ateenan lentokentälle. Ainakin he katoavat kuin tuhka tuuleen joka kerta kun teatraalisesti leväytän valtavan Peloponnesoksen kartan keittiön pöydälle.
Emme asetu siihen samaan asuntoon, jossa haahuilin kuukauden päivät itsekseni. Niin mahtavia kuin harva se aamu raikuvat kirkonkelloherätykset olivatkin. Mutta vuokraemäntä on sama! Osaan jo aavistaa, että María kantaa meille ehtymättömästi puutarhansa antimia, omaa oliiviöljyään ja perheensä viinitarhan rapeaa valkoviiniä.
Minäkin haluan antaa jotain.
Etsiskelin itselleni ideoita ja nyt tekin joudutte viattomat raukkaparat osallisiksi. Mitä sinä veisit Kreikkaan tuliaisiksi? Mistä tulee kivoja Suomi-viboja, mikä mahtuu matkalaukkuun ja mikä ei nielaise matkabudjettia jo lentokentällä? Kuivatut tatit? Happy Homes-kirjan olenkin jo hankkinut (vein yhden kappaleen Ranskaankin, suuri suksee!), mutta jotain muutakin pitää vielä haalia. Tämmöisiä keräsin inspikseksi itselleni:
Happy Homes Hideaways, Jonna Kivilahti & Krista Keltanen, Cozy Publishing
Tyrni & Sitruuna Himalajansuolasaippua (luomu), Flow
Tove Jansson, Work and Love, Tuula Karjalainen, Penguin
Sisu-seerumi, Lumene
Puruveden muikut, säilyke, Laukkasen Kala
Tuoksukynttilä, After the Rain, Havi
Pellavaiset lautasliinat, Gauhar Helsinki
Bear Hug-tee, Nord-T, TRE Helsinki…
Mutta hmmmmmmm, kuulostavatko nämä kaikki aika naisellisilta? Entäs Marían mies ja lapset? Kyrö Distilleryn Napue Gin on todella kaunis pullo, mutta juodaanko ouzon ja tsipuron maassa giniä? Tyttärille voisin viedä jotain ihania Herbinan huulikiiltoja ja pojalle… salmiakkia???
Aaaargh, se mun edellisessä postauksessa mainitsemani lista vain kasvaa. Pää savuaa. Nyt painelen sänkyyn piinaamaan perhettäni heleillä iltahuudoilla: Mystras!!! O Mimis!!! Pouloksen taverna!!!
Lue lisää: Tägin “Kreikka” alta löytyvät kaikki matkastoorini (tai sanotaan nyt suoraan että suurimmalta osalta päänsisäiset loputtomat veivaukseni) edelliseltä reissulta.
touko 25, 2017
Voi elämän kevät… toukokuu on usein kiireinen, mutta ihan tämmöistä minuuttipeliä se ei ole koskaan ollut. Minulla on tarkasti värikoodattu A4 koko ajan silmien alla, että pysyn pystyssä. Tai edes perässä. Hädintuskin järjissä.
Laiska töitään luettelee, mutta paljon niitä ainakin on. Ja kaikkien dead line on nyt. Sen lisäksi ensi viikolla on sekä hautajaiset että kokonaisen viikonlopun kestävät ylioppilasjuhlat. Muistinko mainita muut koulunpäättäjäiset ja suomentuntien kevätjuhlat, yhden typykän pääsykoerumban, kahden tyttären autokoulun, kesän odysseian valmistelut, reippaiden nuorten smoothie barin avajaiset, minun syntymäpäiväni (no niistä nyt viis), kesän pop up -puotien vahvistukset studiolle, pari blogikeikkaa…
Herään aamuisin jo viiden jälkeen, ja siltikään tunnit eivät tahdo riittää. Kaikista listoista huolimatta pelkään, että unohdan jotain tärkeää. Kuten kuohuviinilasit tai vuokra-auton varaamisen Kreikkaan. Sen verran järjen hiveniä minuun on sentään vuosikausien itkun ja hampaiden kiristelyn jälkeen tarttunut, että olen hyvissä ajoin tilannut siivousapua ja juhlatarjoilut. Kaikkea ei tarvitse jaksaa yksin.
Tämmöisillä ylikierroksilla ei pitäisi tehdä mitään ylimääräisiä päätöksiä. Annan esimerkin elävästä elämästä. Ostin Turusta lukulasit, koska kuvittelin väsymykseltäni, etten näe hyvin. Olin myös hemmetin hyvännäköinen lukulaseissa, mikä luonnollisesti vauhditti ostopäätöstä. Brassailin laseilla instagramissakin, mutta kyseessä oli väärä hälytys: mitään ikänäköä ei vielä olekaan. Aloin aavistella asiaa, kun minua alkoi oksettaa joka kerta kun laitoin lukulasit päähäni. Ne ovat auttamatta vielä liian vahvat.
No, hukkaanhan lasit eivät mene, kukaan kun koskaan vielä ei ole nuortunut.
Ulkona on heleä helatorstai, istun studiolla ja naputtelen menemään. Kyllä se tästä.
touko 22, 2017
Italialaisen Paolo Virzin elokuva Hulluna onnesta (La pazza gioia) on nyt elokuvateattereissa, kävimme katsomassa sen täällä Hangossa eilen. Melkoisen kaoottinen, aika rasittava suorastaan. Mutta silti…. Valéria Bruni Tedeschiä jaksaisin katsoa ilmeisesti loputtomiin. (Ja kuunnella kaunista italian kieltä.)
Tässä elokuvassa hän on kajahtanut Beatrice, joka karkaa suojattinsa kanssa mieleltään järkkyneiden hoivakodista. Juoni on mitä on, melkein kaikki muu näyttelijäntyö jopa vaivaannuttavan alleviivaavaa, mutta Valéria kieppuu valkokankaalla, kiehnää, kiljuu ja palpattaa menemään, hiukset sotkussa hulmuten, hikisenä, savuisena, punaisena ja silti niin sensuellina, että heikompia hirvittää. Mikä hieno ja herkullinen rooli!
Mutta huh kuinka väsynyt olinkaan elokuvan jälkeen…
Valéria Bruni Tedeschi hurmasi taannoin myös elokuvassa Linna Italiassa ja sai silloinkin ajattelemaan naisen rooleja meillä ja muualla. Ja kuten siinäkin elokuvassa, myös Hulluna onnesta-leffassa haahuilee näyttelijän oikea äiti, Marisa Bruni Tedeschi.
Päivän kirja: Marisa Bruni Tedeschi, Mes chères filles, je vais vous raconter.
touko 22, 2017
Olen joskus ennenkin valitellut haaveiden ja todellisuuden ristiriitaa mitä tulee matkahabitukseeni. Kertonut, kuinka kiihkeästi haluaisin olla se eteerisesti lentokentän kokolattiamatotettuja tuubeja eteenpäin lipuva salaperäinen kaunotar, jolla on tyylikäs, kevyesti rullaava matkalaukku tai ylellinen viikonloppukassi silkinverhoaman matkailijanvartalonsa jatkeena, ja muu rekvisiittakin sävy sävyyn.
Mutta olen ollut yhä vain yhtä eripari nyssykkää koko nainen…
Hitain askelin hivuttaudun kuitenkin kohti unelmien itseäni. Ensin satsasimme kauniisiin lentolaukkuihin ja nyt lähestyn arvokasta aikuisuutta nesessääri nesessääriltä.
Olin etsinyt suurta beauty-pussukkaa jo hyvän tovin (kummallisen vaikea löytää…), enkä ollut uskoa onneani kun löysin paitsi sen suuren, myös kokonaisen hienostuneen KOLMIKON Gauharin taannoiselta pop up-keikalta. Päällinen on pellavaa, mutta sisällä on vedenpitävää pintaa, kuten kuuluukin. Isoon mahtuvat hiustuotteet, vartaloöljyt ja uusin innostukseni – suihkutettava kasvovesi. Keskikokoiseen seerumit, voiteet ja balsamit, ja pieneen kiivaasti kuluvat kajal-kynien pätkät ja huulikiiltotuubit.
(Yks luonnonkaunis sanoi Instan puolella, että pärjäisi tuolla keskikokoisella pelkästään, minulla kosmetiikan määrä ylittää pakaaseissa vaatteet ja kengät ihan kevyesti.)
Niin, suihkutettava kasvovesi: ranskalaisten apteekkien viileät daamit ovat jo vuosikausia yrittäneet opettaa minut käyttämään suihkutettavaa kasvovettä, yleensä Avènea. Olen sinnikkäästi joskus yrittänytkin, mutten ihan ymmärtänyt hyvän päälle, sehän on vain… vettä! Viime matkalla kuitenkin kolahti – tuotehan on kuin minulle tehty. Kun tilanne on oikein kuumottava, poskia punottaa tai pms-tilat koittavat nahistaa naisen, niin suihkaus vain ja nousen taas kuin lilja sateen jälkeen täyteen kukoistukseen! Vesi rauhoittaa, jotenkin ulkoisen lisäksi myös sisäisesti.
Avènen ehdin jo suihkutella loppuun, nyt testaan Vichyä. En edelleenkään tiedä perustuuko teho yhtään mihinkään, mutta a) minuun ja naamaani menee ihan täydestä ja b) ranskalaiset apteekkinaiset eivät voi olla väärässä!
Loppuun vielä IHAN KÄSITTÄMÄTÖN ihonhoitovinkki, kokeile omalla vastuulla (itsehän näytän proseduurin jälkeen aivan kedonkukkaselta). Kuulin ystävältäni, että erikoislaatuinen parfymööri Max Perttula oli fb-päivityksessään paljastanut Bepanthen Eye-silmätippojen sisältävän korkealaatuista, säilöntäaineetonta hyaluronihappoa, jota jumalattoman kalliit seerumitkin sisältävät, tosin jopa synteettisemmässä muodossa. Laatikollinen silmätippa-pipettejä maksaa vain noin 12 euroa ja tuote toimii varsinaisen käyttötarkoituksensa lisäksi mm. kasvoille taputeltuna tuhkimotippojen tavoin. Tipat sisältävät myös “deks pantenolia” (älkää kysykö, en ymmärrä mitään mitä kirjoitan), joka napakoittaa huulet ja saa ehkä ripsetkin kasvamaan. Kaikkea sitä.
