Valitse sivu
Paputacoja ja nuoltuja näppejä

Paputacoja ja nuoltuja näppejä

Hiihtoloma. Eräillä. Minä pakenin kirjastoon kirjoittamaan. Tosin siellä oli lasten pelitapahtuma ja oviremppamiehet porineen, joten mitään hiljaisuutta oli turha toivoa. Mutta pikkuinen tutkijankammio kuitenkin, ovi, jonka sai vedettyä kiinni, ja omat kodinkoneet kädenulottumattomissa. Oma kolo.

Vilahdin kotiin vain lounaalle, joka tänään oli erittäin poikkeuksellisti Parkkosen valmistama. Ja sairaan hyvä kaikessa simppeliydessään.

Mustapaputacot

Papupaistos
2 tölkkiä mustapapuja
Pussillinen tacomaustetta
Soijaa
Savupaprikaa
Öljyä
Huuhtele pavut ja lämmittele ne pannulla öljytilkassa, mausta. Lisää hiukan vettä jos seoksesta uhkaa tulla liian sakeaa.

Salsa tölkkitomaateista
Pari tölkillistä kokonaisia tomaatteja
Sipulia
Valkosipulia
Punaista chiliä
1 limen mehu
Juustokuminaa eli jeeraa
Pari ruukkua korianteria
Suolaa, mustapippuria

Aja salsa sauvasekoittimella karkeantasaiseksi, siis vain muutama pyörähdys. Anna maustua.

Leikkaa tarjolle punakaalia ohuina suikaleina ja tee hyvissä ajoin valmiiksi myös yksinkertainen guacamole (avokadoa, limeä, suolaa, mustapippuria). Lämmitä juuri ennen ruokailuja taco-kuoret ja nosta muiden lisukkeiden lisäksi (kaura)ranskankermaa pöytään. Tulisuudesta tykkäävä arvostaa Sriracha-tujausta. Me ripottelimme annokseen myös Cheddar-raastetta, mutta vegaani jättää toki sen väliin. Koristeluun ja maunkin vuoksi vielä korianteripuska tyrkylle.

Varaa paljon lautasliinoja per ruokailija ja nauti!

Resepti on hieman oiottu versio Paula Heinosen kirjasta Vegeä – herkullista & helppoa vegaaniruokaa jokaiseen keittiöön.

Hattaraa

Hattaraa

Vasta kun petroolinsiniset sohvat rantautuivat meille viime kesänä, huomasin että tosiaankin, yksi olohuoneen seinistä on joskus maalattu ihan sillä samalla sävyllä. Niin sitä silmä tottuu, en ollut edes ajatellut koko asiaa.

Nyt tuntuu, että sinistä on kylliksi ja koska sohvista en aio luopua, niin seinä saa uuden maalin. Tekee mieli puuteripinkkiä.

Vaaleanpunainen nojatuoli meillä jo onkin, se saapui kotiin silloin kun olin Kreikassa. En ole ihan varma odotinko perheen vain tuolin näkemistä enemmän. Se oli täydellinen, kuin hubbabubba-purkkaa, ei yhtään varovainen vain juuri oikean kreisin ruusunpunainen!
Ja Mokon vaaleanpunaisia samettityynyjä löytyi ennestään myös. Viime perjantain kotona liihotellut tanssiaisperhonen vain vahvisti pinkkejä unelmia, kaikki näytti satumaiselta vaaleanpunaisen tyllin läpi!

Kun Mrs Jonesin blogissa oli kuvia Tukholman sisustusmessuilta, sielläkin kummitteli se sama pehmeä roosan sävy. Ja Edie & Edie Grey Gardenista nyt tietysti tiesivät vaaleanpunaisen heleyttävän voiman jo ajat sitten.

Pinkit linkit SHOP-sivulla!
Tuoli: Jean Vernet
Filtti: Langø
Korvakorut: Gauhar

Vietnamilaiset eväsleivät

Vietnamilaiset eväsleivät

Näistä patonginpaloista on jos jonkunlaista versiota blogin arkistoissa. Siitä huolimatta päätin pistää reseptintapaisen vielä kerran jakoon, sillä matkan varrella on kokeilujen kautta löytynyt se helpoin, nopein ja mutkattomin tapa tehdä. Ja uusinnan tämä ansaitsee myös ihan suosiosyistä, nämä täytetyt patongit ovat yksi lasten ehdottomista lemppareista. Tee kerralla iso satsi, hiihtolomalaisten on helppo täytellä leipiä omaan tahtiinsa parikin päivää.

Rapeakuorista patonkia
leikattuna kämmenen pituisiksi paloiksi ja halkaistuina

Jauhelihatäyte
Luomujauhelihaa
2 sipulia / 4oo gr lihaa
Muutama valkosipulinkynsi
Tuoretta chiliä tai kuivattuja chilihiutaleita
Tuoretta inkivääriä tai inkivääriraastetta lasipurkissa
Kalakastiketta (tai 1/2 kalakastiketta ja 1/2 osterikastiketta)
Limenmehua

Ruskista jauheliha ja silputut sipulit. Mausta seos tuoreella chilillä (minä käytän siemenineen), inkiväärihakkeluksella, kala- ja osterikastikkeilla sekä limemehulla. Anna hetki hautua ja maustua. Ja maistele! Jos käytät pelkkää kalakastiketta, lisää hiukan sokeria. Osterikastikkeessa sokeria on jo valmiiksi. Makua voi pyörylöidä myös seesamiöljyllä, mutta ruskistamiseen tai paistamiseen se ei ole sopivin.

Jauhelihan voi korvata Härkiksellä, silloin kuullota ensin sipulit, lisää sitten härkis ja mausteet ja anna hetki hautua. Härkistä ei tarvitse paistaa.

Lisukkeet
Kaalisalaatti (kiinankaalia tai muuta sopivaa kaalilajiketta, chilirinkuloita, limenmehua, riisiviinietikkaa, seesamiöljyä ja reilusti korianteria! Anna maustua kylmässä.)

Ohuita kurkku- ja porkkanatikkuja

Majoneesia
Sweet Chili-kastiketta ja Shrirachaa, kukin makunsa mukaan
Lime-lohkoja

Täytä leivät pullolleen ja nauti kylmän Cokisen kera!

Pinkkiä ja puuteria

Pinkkiä ja puuteria

Torstaina penkkarit, ruusukullalla koristellut haalarit, karamellisadetta ja rekkarallia, perjantaina Wanhat, eli vaaleanpunaista tylliä, vannehameita, puuteria ja paritansseja. Huikeat pari päivää (ja yötä).

Kiitos rakkaat nuoret!

 

Ihana iho!

Ihana iho!

Arvatkaa mihin mä NYT olen hurahtanut? Himalajansuolasaippuaan! Suloinen, vaaleanpunainen kimpale on nimensä mukaisesti suolaa, sen sjiaan saippua se ei oikeastaan ole. Suolan vaikutuksista liikkuu ruusuisia kuvailuja täydellisen ihon salaisuudesta, mutta ainakin desinfioiva vaikutus sillä on, ja se sitoo kosteutta. Suolassa on myös mineraaleja, jotka hellivät ihoa.

Suolasaippuaa voi käyttää koko keholle, mutta minä olen aloittanut kasvoista. Koska suola on karkeaa, en hieroisi palaa suoraan kasvoihin, vaan kostutan sen, pyörittelen käsissä ja sitten painelen kämmeniä hellästi kasvoille. Ensimmäisellä kerralla se tuntui hassulta, koska palasta ei tunnu irtoavan mitään, eikä se esimerkiksi vaahtoa, mutta suolainen maku huulilla paljastaa että käsissä on muutakin kuin vettä. Anna suolan ja mineraalien hetken vaikuttaa ja huuhtele pois. Teen käsittelyn melkein joka päivä sekä aamuin että illoin ja olen taas näkevinäni huikeaa kukkeutta itsessäni!

Meikkejä saippua ei pese, eli ensin kasvot on puhdistettava meikinpoistoaineella. Ja suolakäsittelyn jälkeen levitetään kosteusvoide tai seerumi tai mitä kukakin käyttää, jos käyttää.

Himalajansuolasaippua maksaa muutamia euroja, joten kynnys kokeilla on matala. Vaikka en orjallisesti olekaan luonnonkosmetiikan käyttäjä, ilahduttaa ruusunpunaisessa palassa myös sen luonnonmukaisuus.