Valitse sivu
Cacio e pepe

Cacio e pepe

On päiviä ja on päiviä. Jälkimmäisiin kuuluvat ne, jolloin

ei huvita ollenkaan laittautua

pukeutuu suurimpaan ja mustimpaan villatakkiin

ei halua kauppaan tahi ihmisten ilmoille

Silloin pengotaan ruokakomeron takarivistä puolikas pussillinen spagettia, täytetään pippurimylly ja nostetaan jääkaapista juustonkannikat ja voilohkare lämpenemään. Koska perhe on piloille hemmoteltu, kutsutaan ruokalajia kauniilla italialaisella nimellä cacio e pepe, sillä spagua mustapippurilla saattaisi antaa heille sen kuvan, etten muka olisi panostanut heidän ruumiilliseen ravitsemiseensa.

Cacio e pepe

Keittele hyvin suolatussa vedessä spagetit al denteksi tai jopa piirun verran sen alle.
Nosta kauhalla vähän keitinvettä talteen.

Valuta spagetit (ei liian huolellisesti, keitinvettä saa jäädä) ja kumoa takaisin kuumaan kattilaan.

Heitä spagetin joukkoon pari voikimpaletta, rouhi rutkasti mustapippuria ja lisää keitinvettä, jos tilanne vaatii. Tarkista myös suola.

Lisää kourallinen raastetusta juustosta (pecorinoa, parmesania tai gran padanoa, tai näiden sekoitusta) spagetin joukkoon, mutta säästä suurin osa pöytään.

Tarjoile heti.

Joskus yksinkertainen vain on parasta.

Wild things

Wild things

Ihanan villit viikonloppukimput löydät Erottajalta, Wild Things Helsinki -kukkakaupasta, Urban A:n kainalosta. Kiitos vinkistä Ira!

Menolippu

Menolippu


En ole vielä onnistunut 
deletoimaan itseäni koko maailmasta, täällä ollaan. Blogiuudistus etenee, eikä edes hitaasti ja varmasti, vaan aika nopeasti ja kiihkeästi. Tuntuu niin oikealta. Silti kaikki kestää (tietysti) kauemmin kuin olin ajatellut, valmistuminen tammikuun aikana on alkuperäisistä uhoiluista huolimatta jo haudattu haave. Jaksatteko odottaa? Minä melkein en.

Viikonloppu oli mahtava. Painelin jo perjantaina Helsinkiin, heitin laukkuni hotellille ja syöksyin tapaamaan ystäviä. Drinkkejä, ruokaa ja vimmattua käsillä huitomista, loppuilta osaavan dj:n varmoissa käsissä. Niin hauskaa! Bas Basin viinibaari on muuten vielä ravintolaakin mainiompi, varsinkin jos parkkeeraa baaritiskille.

Seuraavana aamuna lojuin voipuneena ja kylpytakkiin kääriytyneenä hotellin puhtaanvalkoisissa lakanoissa aamiaistarjottimeni vieressä ja etsin laiskasti puhelimestani edellisillan biisejä, kun ensin respasta soitettiin, että sun mutsis on täällä ja vähän ajan kuluttua tuli faija. Makasimme kuin nakkimakkarat rivissä ja kiistelimme politiikasta ja lounaspaikasta. Mutsi pölli huoneesta suihkulakin ja faija heitteli mutsia kirsikkatomaateilla. Olin tulla hulluksi.

Olin joka tapauksessa jotenkin järkyttävän onnellinen kun lopulta istuin Hangon junassa, sekopäisen suloinen ja villisti tuoksuva kukkakimppu kaikkien muiden kamojen lisäksi varovasti kainalossa. Joistakin ystävistä vain saa niin paljon virtaa, että sitä kipinöi monta päivää. Ruokimme toistemme vimmaa, syötämme toisillemme serpenttiiniä.

Siitäkö se sitten johtui, että olin vielä tänä sumuisena sunnuntainakin riehakkaalla tuulella. Tein sen mistä olin vasta salaa haaveillut: keräsin lentoyhtiön ostoskoriin pelkkiä menolippuja kesäkuiseen Kreikkaan. Ajatus siitä, ettei paluupäivää tarvitse päättää, että matka voi jatkua ties minne ja ties millä kokoonpanolla, ja että kaikki on mahdollista tuntui kutkuttavalta.

Hassua. Olen aina ajatellut, että jos vain kaikki langat ovat tiukasti käsissäni voin hengittää helpoiten. Mutta ei se aina niin mene. Jos jättää tilaa seikkailulle, onkin yhtäkkiä ihan hirveästi happea.

Joskus se, että kaikki on vähän auki, onkin kaikkein rauhoittavinta.

Yö Matissen talossa

Yö Matissen talossa


Tästä lumouduin tänään.

Kun toinen maailmansota riepotteli Henri Matissen palvomaa Nizzaa, siirtyi hän muutamaksi vuodeksi (1943-1949) asumaan sisemmäksi Provencen sydämeen, Venceen. Kaunis kivirakennus sai nimen Le Rêve eli uni, unelma. Talossa oli viihtyisää ja rauhallista, pitkästä sairastelusta toipuva Matisse luomistuulella. Erityisesti häntä inspiroi (jokapäiväistä iloa tuottavan Rivieran valon lisäksi) ikkunan takana kasvava valtava palmu. Sen hän halusi vangita! Palmu innoittikin moniin découpage-töihin, joihin Matisse oli hurahtanut oltuaan kauan sairasvuoteen omana.

Aika Villa Le Rêvessä poiki myös Vencen kyläläisille kauniin muiston: La Chapelle du Rosaire-kappelin kaikki yksityiskohdat itse rakennusta lukkunottamatta ovat Matissen käsialaa.

Mutta se lumoutumiseni syy: sinä voit nykyään yöpyä siinä samassa, viehättävässä talossa! Villa Le Rêve on vuokrattavissa, ei tosin ihan vain yhdeksi yöksi, mutta viikoksi kerrallaan. Tilaa on peräti kahdelletoista taiteelliselle, ja ateljee-huoneita maalaustelineineen kolme. Palmut puutarhassa tuskin ovat enää samoja, mutta valo on…

Päivän kirja: Henri Matisse, The Cut-Outs, EMMA-shop.

Just nu

Just nu

Aloitin joskus (maanisessa vaiheessa) juttusarjan Kirjatoukka haastattelee, joka on vähän unohtunut, mutta jonka haluaisin taas elvyttää. Tunnen niin hämmästyttäviä TYYPPEJÄ!

Koska haluan juuri nyt tehdä haastattelun, eikä minulla ole ketään muita hämmästyttäviä tyyppejä tässä käden ulottuvilla kuin minä, niin haastattelen itse itseäni. (Mieheni sanoi puhelimen päästä lakonisesti että siinä on sisällöntuotanto kohdillaan.)

Ja koska alan oppia, en rupea liikoja ponnistelemaan vaan menen sieltä mistä riman alta mahdun ja otan kysymykset suoraan Sverige ELLEn juttusarjasta Just nu!

Eli (pinnalla?) juuri nyt:

… vaateostos
AC/DC t-paita, harmaa, eli lasketaan värikkääksi.

… biisi
Paul Simon, Still Crazy After All These Years. (Tietoa, jota ilman ette voi elää: pidän tosi paljon Paul Simonin Greatest Hits Etc -levyn, siis LP-levyn, kannesta. Vähäeleinen, sanoisin.)

… leffa
Haluaisin seuraavaksi nähdä Patersonin. En tahdo päästä yli siitä miten surkea elokuva Kaikenkattava kauneus oli, pateettisuuden huipentuma. Uudemmista leffoista jos puhutaan. Muutenhan katson vain vuoron perään Woody Allenin Annie Hallia ja Miehiä ja vaimoja.

… kirja
No nyt on aika monta taas kierroksessa. Mutta just nu kiehtoi tämä, Les SMS des Grands Écrivains, vaikka yleensä mua ei ollenkaan kiehdo tämmöiset pelleilyt ja sitä paitsi kirjassa on ruma kansi.

… ruokaekstaasi
Kun ymmärsin, että sen sijaan että otan listalta aina jonkun annoksen, jossa on ranskalaisia perunoita (koska rakastan ranskalaisia perunoita), voinkin ottaa ihan mitä vaan PLUS ranskalaisia perunoita. Kuten vaikka lauantaina pursiseuran ravintolassa vuohenjuustosalaatin JA pienen lautasellisen ranskalaisia perunoita (ihan kuin kotona Pariisissa!). Elämänlaatuni parani 78 %.

… tanssilattia
Helppo! Kotikadun merimieskapakka Grönan, jossa hypin lauantai-iltana mahtavan Kun vanha laulu soi -teatteriesityksen karonkassa.

… matka
Me ranskavillaihmiset (kiitos termistä lukijalle!) lähdemme taas huhtikuussa Rivieralle kevättä haistelemaan. Olen niin onnellinen, että itkettää kun ajattelen appelsiininväristä huonetta, pientä sänkyä, natisevia ikkunaluukkuja ja näkymää, joka niiden takana aukeaa.

… lempiappi (applikaatio)
Yle Areena, Momondo, kuukautiskalenteri Clue (elämäni on niin jännittävää…), Notepad…

… tv-sarja
Seinfeld.

… lähetetty sms
“Sanoi Freud never.”
(Mutsille.)

… vastaanotettu sms
“Me mennään jaakopin kaa handelii, ei oo meillä annelii, joka vaan lämmittää kiisselii.”
(Paku-Ville ja Jaakoppi meni lounaalle mutta mä en päässyt mukaan kun mulla oli liikaa töitä ja vanhaa keittoa.)

… googletus 
Francoise Sagan les voitures (autot). Ja löysin tämän, Saganin kaahailemassa Pariisissa pienellä, valkoisella kopperolla!

… kyyneleet
Viime aikoina ei ole ihan hirveästi tarvinnut surusta tai kiukusta itkeä, ehkä liikuttumisesta ennemminkin, milloin mistäkin.

… huutonauru
Lauantaina ainakin naurettiin vatsanpohjasta ystävien kanssa, ja mieheni, lapseni ja mutsini saavat minut joka päivä hyvälle tuulelle, silloin milloin eivät hulluuden partaalle.

… girl crush
Kyllä ne noita ranskattaria ovat… Caroline de Maigret, Garance Doré, Jeanne Damas, Lou Doillon… Ja tietysi Mimi, vaikka hän onkin vain puoliksi ranskalainen.

… oivallus
Ei kannata jättää mitään tekemättä vain siksi että se on vaikeaa.

… muotielämys
En tiedä ovatko loputtomat mustat kaapuni mitään muotielämyksiä, mutta For Good Luck-nettikaupan hiutulat, ohuet hopeasormukset ja isommat, hassut korut iskevät ja lujaa.

… pettymys
Tunnen nyt riittämättömyyttä blogin uudistuksen edessä. Innostus, jolla aloitin, haalistuu, ja samalla rohkeus pakenee. En osaa, en pysty. Mutta silti kaikki kuitenkin etenee, puksuttaa, tapahtuu. On uskottava Belgian Lempin mummon mantraa: aina se jotenki menee. Siihen tukeudun päivittäin.

… kauneudenhoito-måste
Öljy-innostus jatkuu, kroppaöljy-rintamalla olen koukussa edulliseen mutta ihanan tuntuiseen ja tuoksuiseen H&M:n puolukansiemenöljyyn tyylikkään mustassa pullossa. Tätä hamstraan.

… juoma
Vesi. Vesi auttaa ihan kaikkeen. Ihon hyvinvointiin, unenlaatuun, stressiin, matalaan mieleen. Aamuun ja iltaan, lentomatkoista (tai baariteattereista) selviämiseen. Vesi kaunistaa. Hangossa on Suomen paras vesijohtovesi!

Tiedotus: Blogi muuttaa ja muuttuu kohtapuoleen, kunhan tähdet ovat suotuisassa asennossa. Pysy nyt kaikilla kanavilla kuulolla, ettet eksy. 
TallennaTallenna