Month: marraskuu 2016

Yksin Kreikassa kirjoittamassa

Katsokaas, mihin törmäsin. Ateenalaissyntyinen, mutta sittemmin englantilaistunut Daphne Kapsali otti hatkat kotikaupungistaan Lontoosta viettääkseen sata päivää pienellä Sifnoksen saarella, Kreikassa, yksin. Hänen tarkoituksenaan oli kirjoittaa, ja sen hän tekikin. Ensin blogia, ja lopulta blogin myötä syntyneiden 100 tekstin pohjalta kirjan. Kapsalin kirjasta tuli pienimuotoinen menestys, jota on verrattu jopa monelle tärkeään Eat Pray Loveen. Tässäkin kun kyse on rohkaisusta omien unelmien toteuttamiseen ja vanhasta vapautumiseen. Oman elämänsä muuttamisesta. Lopulta Kapsali jäi saarelle pidemmäksikin aikaa, palasi sitten Lontooseen, ja nyt käsittääkseni seilaa molempien paikkakuntien väliä. Kirjasta en osaa sanoa vielä juuta enkä jaata, vasta painoin nettikirjakaupan tilausnappulaa. Mutta koska minä olen minä ja intoilen aina etukäteen, halusin jakaa tiedon kirjan olemassa olosta teille heti. 100 Days of Solitude, Daphne Kapsali “How far do you need to go to find yourself?”

Sitruunainen kanapata pitää auringon vielä esillä

Usein matkojen jälkeen himottaa kokata kohteen makuisia ja mukaisia juttuja, ja jotenkin sillä lailla koittaa pitkittää matkaa. Tässä tapauksessa sitä hiukan myös yrittää ujuttaa kokemaansa muillekin. Ensimmäisenä iltana söimme pieniä lihapullia, katkarapuja ja mustekalarenkaita, toisena iltana kokkasin tsatsikia, kanaa ja jälkiruoaksi hunajaisia hedelmiä. Sain Kreikan vuokraemännältä tuomisiksi ihanaa, maailman parasta, paksua, vihreää kalamatalaista oliiviöljyä ja Kalamatan oliiveja. Ne olivat tietysti pääosassa. Rapean, sitruunaisen uunikanan ohje on Soppa 365-sivustolta, se henki tarpeeksi välimerellisiä tuulia käydäkseen melkein – ihan tarpeeksi – kreikkalaisesta. Hieman alkuperäistä reseptiä tuunaten tein ruoan näin: Sitruunainen kanapata Pese perunat ja puolita ne sen kummemmin kuorimatta. Isoimmat potut voi laittaa neljään osaan. Lado suureen, öljyttyyn uunivuokaan, valele öljyllä ja mausta suolalla. Nakkaa perunat uuniin saamaan nopea väri pintaan ja sitten pois, on aika lisätä muita vihanneksia. Lado toiseen öljyttyyn uunivuokaan tarpeellinen määrä kanaa, mielellään jotain luista osaa. Minä käytin Naapurin maalaiskananpojan paisteja, jotka on jo esimaustettu sitruunalla ja persiljalla. Lisämausta tarvittaessa. Ruskista kanat ihanan rapeakuoriseksi erikseen, ennen kuin kaikki yhdistetään. Lohko nyt myös punasipulia, paprikaa, kesäkurpitsaa ja vaikka muutama pehmenemään päin oleva tomaatti. Kumoa …

Ainutlaatuinen ja aito

Miten mulla tulee nyt tuosta Lumenen uuden Beauty Born of Light-tuotesarjan esittelytekstistä vähän hyytävä olo, jotenkin vahvat persuvibat? Piti oikein kaivaa paperinkeräyksestä sunnuntain Hesari ja sen etusivu uudestaan esiin ja katsoa mikä mua jäi vaivaamaan. Teksti menee näin: “Tämä on sinulle, suomalainen nainen. Mikä tekee sinusta ainutlaatuisen? Onko se luontainen vaatimattomuutesi? Vai onko se tapa, jolla suhtaudut naiseuteesi? Vaiko suhteesi luontoon? Tai se, että sinä voit lähteä Suomesta, mutta Suomi ei koskaan lähde sinusta? Entäpä aitoutesi, onko siinä vastaus? Vaiko kaikkea tuota – ja sisältäsi kumpuavaa voimaa ja itsenäisyyttä. Se tekee sinusta sinut, meistä suomalaisista naisista meidät. Tasa-arvoisia, mutta erilaisia – ainutlaatuisia yhtä kaikki.” (Teksti poimittu Lumene Beauty Born of Light -ilmoituksesta, HS 30.10.2016.) Blogia pidempään lukeneet tietävät, että minähän olen yksi maailman uskollisimpia Lumenen pikku sotureita, joten mistään kaunasta tässä ei ole kysymys. Mutta ihan oikeesti. Luontainen vaatimattomuus? Ei koske meikää (katso kohta 18). Enkä edes tunne yhtäkään vaatimatonta suomalaista. Monta, jotka esittävät vaatimatonta kyllä, mutta heistäkin jokainen puhuu mielummin itsestään ja saavutuksistaan kuin kuuntelee muita. Sellainen on ihminen. Suhtautuminen omaan naiseuteeni riippuu päivästä. …