Month: syyskuu 2016

Tuulta tukassa

Nämä kuvat eivät ole eilisillallalta, vaan viime viikolta. Eilen olin pakahtua, täytyin ääriä myöten. Pyrähtelin sisään ja ulos, kävin kaksi kertaa pyöräilemässä ja kerran kävelyllä ja hortoilin takapihalla puolipukeissa silkasta lämmöstä seonneena. Auringonlasku oli pinkein ikinä, koko maailma tuoksui ja siritti. Oli kuuma, vielä valon putoamisen jälkeenkin. Hassuintahan tässä lähestyvässä lähdössäni on se, että oikeastaan tämä on juuri se paikka, johon haluaisin mennä. Vaan en voi, koska kaupunki on jo kotini, kaikki siteeni ovat täällä, koko sosiaalinen elämäni, arkeni ja ne muutamat asiat, joihin haluan ottaa etäisyyttä. Kun etsin kirjoituslomalleni paikkaa, halusin ensisijaisesti seuraavaa: meri. Sitten toivoin myös: kävely- tai pyörämatka joka paikkaan, tori, kivoja ihmisiä. Valoa. Olin ajatellut myös: erakoitua, olla hiljaa, vältellä ihmisiä. Se, mihin päädyin, yllätti itsenikin. Mutta jos minä olisin sinä, ja minä eli sinä kaipaisit aikaa ja happea, valitsisin Hangon. Vuokraisin villan tai huoneiston, lainaisin pyörän, laittaisin kännykän kiinni ja hengittelisin syvään Bellevuen rantatien mäntyjä, hiekkaa, kurtturuusuja ja rannalle huuhtoutunutta levää. Söisin Tagen haukipullia kylmänä voipaperikääreestä ja tuijottelisin kirjan yli merelle. Kävisin aikaisin nukkumaan. Siispä sanonkin ihanan Tuulen naapurissa-blogin Kirjailijattarelle, …

Omenapizzettaa evääksi

Omenapizzetta lähti käyntiin ihanasta reseptistä Ruotsin Ellen syyskuun numerosta. Siinä lätty koreili niin nättinä, niin nättinä nimellä Tarte Flambée, ja se oli vallan pohjaa myöten tietysti itse tehty ja sisälsi myös herkkusieniä. Minullahan on tunnetusti ongelmia taikoinoiden kanssa ja sitä paitsi tässä tapauksessa kiire, joten jälleen kerran paikoin oikaisin, paikoin pistelin vähän omiani. Tyylikäs eväs syntyi kädenkäänteessä, en olisi voinut olla ylpeämpi itsestäni! Omenapizzetta eväskoriin Laita ensin punasipulirenkaita ja valkosipulilastuja hetkeksi marinoitumaan oliiviöljy-balsamico-liemeen. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Voitele valmiit (pakaste)pizzapohjat levittyvällä vuohenjuustolla (esim. Chavroux) yltympäriinsä. Lado päälle omenaviipaleita, marinoituja sipuleita ja tuoretta timjamia. Paista kuumassa uunissa rapeaksi ja viimeistele oliiviöljyroiskeilla, pähkinöillä ja timjamilla. Rouhi vielä vähän mustapippuria päälle ja ripottele suolalastuja tarvittaessa. Nauti kuivan omenasiiderin kera. Vinkki: Kätevä eväsretkeläinen pakkaa mukaan sakset, joilla pizzat on helppo leikata kauniiksi kolmioiksi ja tarjoilla lautasliinan päältä. 

Syksyn alkuun saunomalla

Kuun vaihde yllätti muutamalla oikein aurinkoisella ja lämpöisellä päivällä. Söimme lounaat takapihalla tai Bravasin terassilla ja yhtenä sellaisena hetkenä tajusimme, ettei näitä linnunmaitoilmoja ole enää jäljellä loputtomiin. Tartuimme hetkeen ja varasimme illaksi saarisaunavuoron. Se on semmoinen kerran kesässä -juttumme. Näin syksyn kynnyksellä mahtuukin, kaupunki on kesävieraiden jälkeen hiljainen. Itämerenportin saunoille matkataan pienellä lautalla, jo se irrottaa ihanasti arjesta. Laituriin päästyä on hauska kulkea kori keikkuen ohi purjeveneiden ja jahtien, yli kallioiden saunoille. Me valitsemme aina sen pienimmän, se kyyhöttää niin somasti kivisessä kainalossa. Saunat on uusittu sitten viime kirjoittaman. Meillä oli vähän huono tuuri, kovahkosta saunavuokrasta huolimatta uusi sauna oli savuinen ja sotkuinen edellisen seurueen jäljiltä, tuli ihan ikävä sitä pientä kopperoa, joka uutta saunaa edelsi. Mutta aava meri kimalteli edessämme auringon eteen liukuneista pilvistä huolimatta, katselimme muuttolintujen kokoontumista läheiselle luodolle ja söimme eväitä. Eräät uivat. Eräs kasteli toisen jalkansa reittä myöten. Talviturkkia en siis heittänyt tänä kesänä lainkaan, se kertoo kesästä paljon, kenties kaiken. Ennen lähtöä tein meille pikapikaa evääksi omenapizzoja, kipaisin hakemaan Petralta luomulimonadia ja viinikaupasta kuivaa, ranskalaista omenasiideriä. Pakkasin toiseen koriin pesuaineet …

Omaa aikaa

Kun aika on kypsä, asiat järjestyvät. Kuuntele tarkkaan:  kun aika on kypsä, asiat järjestyvät. Nyt aika oli kypsä kuin yön yli haudutettu possunposki, eikä minun oikeastaan tarvinnut riuhtoa enää lainkaan. Olin puhunut kirjoituslomasta jo jonkin aikaa. En tiedä miksi kutsuin sitä kirjoituslomaksi, sillä lomaksi sitä ei voisi varsinaisesti laskea, enkä erityisesti haaveillut kirjoittamisesta. (Lopettakaa se hyppiminen hassut, mitään kirjaa ei ole tuloillaan.) Kirjoitusloma siitä kuitenkin suussani muodostui, tai oikeastaan ensin päässä. Kesti kauan, ennen kuin se tuli ulos. Kesällä kirjoitusloma-ajatus oli tosin jo niin suuri (ja suureni suurenemistaan jokaisen vaivalloisesti kesää muistuttavan kädenlämpöisen päivän myötä), että se takuulla kurkisti jo korvistani, ja kaikki muut sen näkivät, paitsi minä itse. Tuntuu näin jälkeenpäin, että tietyltä, kenties ennalta määrätyltä ajanjaksolta, jokainen kohtaaminen, sattumus ja satunnainen sana olivatkin osa kaunista kudelmaa. Se, mikä nyt näyttää tapahtuneen yhdessä vuorokaudessa ja kulminoituneen tähän aamuun, on siten kuitenkin ollut pitkän ja hitaan hauduttelun tulosta. Minä onneton olin tempoillut kuin karkuun pyrkivä karusellihevonen, vaikka olin tiukasti kiinni rautakangella siinä pyörityksessä, jota elämäksikin kutsutaan. Olisin vain antanut musiikin soida ja ratasten viedä. Tämä …