Month: kesäkuu 2016

Keskellä viiniköynnöksiä ja unikkopeltoja

Me tapasimme viime reissulla taas entisen vuokraemäntämme ja hänen miehensä, tuttavuutemme juontaa juurensa neljän vuoden taa. Olemme pysyneet ystävinä, vaikka meidän majapaikkamme sittemmin onnekkaiden sattumusten seurauksena siirtyikin vähän lähemmäksi merta. Olemme nähneet kahvilla milloin missäkin välimaastossa Ranska-reissuillamme, mutta tämä oli ensimmäinen kerta kun kävimme talolla sitten sen kesäkuisen kuukauden, jonka siellä vietimme vuonna 2012. Sen reissun matkakertomus löytyy kootusti täältä. Oli suorastaan vähän haikeaa astua taivaansinisestä portista sisään. Voi miten ihanasti meillä oli silloin aikaa, kokonainen kesäkuu! Ja miten pieniä lapset vielä olivat. Muistan pudottaneeni puhelimeni ensimmäisinä päivinä terassin kivilaatoille, ja olin onnellisen irti kaikesta viikkokaupalla. Oli jotenkin maagisen raukeaa. Nyt vierailu aiheutti ihanaa kihinää: tännekin haluan vielä uudestaan, tänne, ihan viinitarhojen keskelle, pikkuisten kylien kylkeen. Syys-lokakuu kiehtoisi, vaikka syysloma, vielä juuri ja juuri sadonkorjuun aikaan. Marie-Josée ja hänen miehensä Henri ovat kenties maailman sydämellisimpiä ihmisiä. Nyt meille oli katettu lounas, jota nautimme aperitiiveineen nelisen tuntia. Puhuttavaa riittää aina, ja suurin osa jutuista liittyy ruokaan tai viiniin. Vaihdamme reseptejä ja ihastelemme pölyisiä pulloja, joita Henri kunniaksemme nostaa pöytään loppumattoman oloisesta kellaristaan. Kun halailemme ja pussailemme …

Se appelsiininkukan tuoksuinen

Appelsiininkukan tuoksuisesta hajuvedestäni kyselitte. Orange Blossom -pullollinen löytyi kuin sattumalta Cannesin ostoskadulta, Jo Malonen tyylikkäästä kermanvärisestä liikkeestä, jossa jokainen ostos paketoidaan kauniiseen pahvilaatikkoon, solmitaan mustalla, leveällä rusetilla, kääritään parfyymillä sumutettuun silkkipaperiin ja sujautetaan kauniiseen paperikassiin. Poloinen ihmismieli vain meinasi hulluksi tulla niiden tuoksuvaihtoehtojen keskellä: Lime basil & Mandarin, Grapefruit, White Jasmine & Mint… Mies puolestaan saisi minun puolestani oikein mieluusti tuoksua Wood sage & Sea Saltille, vai sittenkin Earl Grey & Cucumberille? Mutta minä olin jo päätökseni tehnyt. Koska La Vigien puutarhassa kukkivat vierailumme aikaan sitruuna- ja mandariinipuut, halusin viedä juuri sen tunnelman mukanani kotiinkin. Te ette usko miltä ne illat tuoksuivat! Ellen pelkäisi kuollakseni lepakoita olisin nukkunut pihalla taivasalla tai edes kaikki ikkunat auki heitettyinä, valkoisten verhojen hulmutaessa yöilmaa. Pukeutunut vain siihen tuoksuun, uinut siinä. Pihistin pari kukkaa puutarhasta, hieroin niitä kämmenteni välissä ja piilotin käsilaukkuuni, jotta kaikki, myös tuhlailusta muistuttavat kuitit, vastedes kantaisivat aavistuksen hedelmäistä taikaa. Appelsiininkukkaa tai muuta sitrustuoksua saa onneksi kyllä muiltakin merkeiltä, edullisesti voi kokeilla miellyttääkö tuoksumaailma esimerkiksi ranskalaisen Yves Rocher’n Un matin au jardin-sarjan Sitruspuunkukka-hajuvedellä. 

Lyon teki sen taas

Ennen kuin sujahdimme toukokuun alussa Ranskaan, kävimme ottamassa edellisiltana kulinaarista vauhtia Ravintola Lyonissa. Melkein tarkalleen vuotta aikaisemmin olimme istuneet samassa lähes kaurismäkeläisessä salissa ja haltioituneet, ja huokailla saimme taas. Ruoka oli järjettömän hyvää, kekseliästä, silti klassista, suunnattoman kaunista. Mikä onni on syödä näin! Ravintola Lyon täyttää tänä kesänä 50 vuotta. Sen kunniaksi on kesäkuussa rajatun ajan tarjolla juhlamenu: viisi ruokalajia, 50 euroa. Tarkista ravintolasta saatavuus pöytävarauksen yhteydessä! Lue myös: Lyon-elämyksemme toukokuussa 2015

Helppo ja nopea lohikastike à la Tant Tarja

Hyvää, nopsaa ja helppoa, sellaista soisi kesäruoan olevan. Sillä kun aurinko paistaa ja piha on lämmin, on suorastaan syntiä kökkiä keittiössä. Ellei se sitten ole kesäkeittiö ulkosalla, josta haaveilen edelleen. Tästä reseptistä saamme kiittää Västra Nyland-lehden Hangöliv-bloggaria ja ystävääni Tarjaa. Hän jakaa usein fb-seinällään ruokakuvia, joista poimimalla väsynyt perheenäiti saa taas yhden päivän pelastettua jatkuvassa mitä tänään syötäisiin -rumbassa. En nyt ihan mene vannomaan miten Tarja lohikastikkeensa valmisti, mutta näin me sen sovelsimme. Kermainen lohikastike Paista kaupan valmiita lohisuikaleita hetki voissa. Lisää pieneksi pilkottua paprikaa mukaan kuullottumaan. Kumoa nyt pannulle tuorejuustoa (esimerkiksi kylmäsavulohi- tai ruohosipulituorejuustoa) ja luomukermaa sopivasti, kiehauta. Mausta suolalla ja valkopippurilla, ropsauta lopuksi päälle kourallinen tai kaksi ruohosipulia. Tarjoa niukassa tilliliemessä keitettyjen, hyvin suolattujen uusien perunoiden kanssa. Katso myös Tarjan ohje makoisaan yrttisuolaan!

Täysillä

On alkanut kyllä vauhdikkaammin kuin koskaan, tämä kesä. Tietenkin juurikin toukokuun satumaisista keleistäkin johtuen. Nyt lämpötila notkahti, ja toiveikkaasti uloskannettu oliivipuu pudotti silkasta säikähdyksestä viime yönä puolet jo ennestäänkin talven runnomasta lehtihunnustaan.  Huokaisen salaa helpotuksesta, olen viettänyt useamman päivän yrittäen yhdistää läppärielämän ja säärien ruskettamisen tihruamalla olkihatun alta näyttöä ja ojentelemalla samalla koipiani kohti aurinkoa. Hyvin, hyvin epäergonomista. Puolipilvinen, viileä päivä on kuin armo. Roikun töiden ja kesälomahäröilyn välimaastossa. Tarraan arkeen, koska kesä jännittää. Olen tehnyt sentään yhden ison päätöksen: en ole tänä vuonna kesäkauppias, olen seikkailija. Seikkailija, vielä vailla seikkailua. Haluaisin kuollakseni matkaan (tiedän, mutta tämä on kroonista), ehkä Bretagneen. *** Mutta nyt. Rantaravintolat ovat yhtäkkiä kaikki avoinna, me juoksemme kuin vasikat (yhtä janoisina) niitä läpi, uusia ja vanhoja, ihan kuin aika ei riittäisi. Lounaita ulkona, illallisia sisällä ja lopuksi Rakkauden Yläterassille. Kesä, KESÄ! Kotiovemmekin käy tiuhaan tahtiin. Etuovi, takaovi ja koputus kaari-ikkunaan. Leikkaamme korsikalaisesta pähkinämakkarasta lisää siivuja halkeilleelle kukkalautaselle ja istutamme vieraat vaahteran alle kivipenkille. Puhumme paljon parisuhteista, me neljä-viisikymppiset, sillä mikään ei kai ole vaikeampaa kuin parisuhde. (Tietenkin meillä on parisuhdeapplikaatio, Happy …

Tuulee sieluun asti

Mikä toukokuiden toukokuu! Koska minulla ei ole kuvia uskomattoman lämpöaallon hellimästä Hangosta, heittäydymme vielä kerran Cannesiin, sinne toukokuun alkuun. Viikkomme Etelä-Ranskassa oli säiltään vaihteleva; rakas villakangastakkini oli tarpeen, mutta välillä tuulensuojassa ja auringon osuessa sai riisua kerroksia minkä kehtasi, ettei sulaisi. Monena päivänä sateli, tuuli, keräsi pilviä vuorien ylle. Kotoa tipahteli viestejä hiekkarantaelämästä, ensimmäisistä uinneista, reppuun pakatuista pyyhkeistä hyppytorniretkiä varten. Joskus niinkin päin. Erikoista kyllä, sääilmiöt jatkoivat kummallisia polkujaan. Pigallelainen ystävä Pariisista laittoi kesäkuun alkajaisiksi kuvan roihuavasta takkatulestaan, koska kämppä oli kylmä kuin jääkaappi. Kuten uutiskuvista olemme nähneet, Seine tulvii viikkojen sateiden jälkeen, ja etelässä Nice Matin -sanomalehti raportoi rakeista. Rivieralla. Ja me vain istumme takapihalla, nojailemme paahteiseen tiiliseinään, iskemme roseepullon jäihin. Pyöräilemme iltaisin laiturinnokalta laiturinnokalle, haemme lounasterassilla varjoisaa paikkaa, piiloa polttavalta auringolta. Pienin on jo kuin kahvinpapu, tukka ja kulmat suolan vaalentamat ja jalat naarmuilla kaikesta meressä puljaamisesta. Koulut päättyvät tänään, mitä tekee sää. Jokavuotinen jännitysnäytelmä, Suomen kesä.