Month: kesäkuu 2016

Kakkumaniaa

Published by Anna

Noin, kaiken maailman juhannusta ja muuta aurinkopäivää tullut taas blogikirjoittelun tielle. Sähköpostiin olen nakutellut jo automaattisen lomaviestin, mutta kyllä muutama homma vaatii vielä kannettavan kannen avaamista silloin tällöin rantaleikkien lomassa, joten täällä ollaan. Mietin jo hetken verran blogitaukoakin heinäkuuksi, tai niskat vaativat, mutta luonnoslehtiössä on monta otsikkoa, joista tekee mieli kirjoittaa. Joten en uhkaile teitä vetäytymisellä tämän enempää. Sen vain sanon, että lukijan kannalta sateinen kesä lienee hedelmällisempi. Toivotaan silti helteitä. Juhannus oli oikein herttainen sellainen, kokkoa, seitsemän sortin kukkaa ja yösaunaa myöten. Grilli posotti pihan nurkassa, pyyhkeitä roikkui kuivumassa omenapuiden väliin viritetyllä pyykkinarulla ja jäätelön perässä puoli päivää soudelleilla oli suuret rakot kämmenissään. Teimme myös lähempää tuttavuutta hyttysten ja paarmojen kanssa. Merituulen pieksämä ei sellaisia hirviöitä muistanut olevan olemassakaan… Meidän juhannuskokkomme oli roihuava Porvoon lähistöllä, ja menomatkalla tajusin olevani kerrankin oikeassa paikassa oikeaan aikaan yhden lempiharrastukseni kannalta: minusta on IHANAA ostella tuliaiseksi kakkuja! Petri’s Chocolate Room sijaitsee Porvoossa kahdessakin osoitteessa, me piipahdimme Laivurinkatu viitosessa, jossa saimmekin lämpimän vastaanoton. Omistajaperheen Nina oli onneksemme työvuorossa ja halaustuulella. Meidät on esitelty kerran Hangossa, siis lähes tuttusia keskenämme …

Paitamekkobileiden reseptit, osa 2

Published by Anna

Seuraa toinen osa reseptejä paitamekkojuhlista, siirrymme secondo piattoon eli pääruokaan. Kenties juhannuspyhinä innostut sinäkin keittelemään kattilakaupalla erilaisia lihoja, varsinkin jos on kesävieraita tyrkyllä? Päästetään Chef Merja ääneen pidemmittä puheitta, sillä tekstiä tulee PALJON! * * * Il Gran Bollito Misto Bollito misto on tavallinen pohjoisitalialainen kotiruoka, erilaisia keitettyjä lihoja kastikkeen kanssa. Il Gran Bollito Misto taas on ateria, jolle on omistettu kokonaisia yhdistyksiä ja nettisivustoja. Kokonaisuus koostuu lihojen keittämisestä syntyvästä lihaliemestä, useasta erilaisesta lihalaadusta ja lihojen määrää vastaavasta määrästä erilaisia kastikkeita.  Jälkiruokana tulee tarjota zabaione tai päärynöitä viinissä. Zabaionen ohjeen saatte seuraavassa osassa. Kastikkeista perinteisimmät ovat bagnetto rosso (ketsupin italialainen esikuva) bagnetto eli salsa verde (persiljakastike,) cren (piparjuuritahna) ja mostarda di frutta (hillottuja hedelmiä).  Mostarda di fruttaa ei ole Italiassakaan joka puolella, sen sijaan voi käyttää makeita aasialaisia kastikkeita, mango chutneytä tai sweet & sour -kastikkeita. Lisäksi erilaiset etikkapikkelsit sopivat hyvin, kuten myös hunajasinappikastike, karpalokastike jne. Tarjolle pannaan lisäksi myös balsamietikkaa, hyvää suolaa ja oliiviöljyä. Lihat tarjoillaan sopiviksi annosapaloiksi leikattuna, sitä emme nyt tehneet. Tässä reseptillä taitaisi ruokkia parikymmentä ihmistä! 1 naudan kieli1 kg vasikan rintaa, tai …

Paitamekkobileiden reseptit, osa 1

Published by Anna

Kokkasimme eeppisissä paitamekonsovitusbileissämme koko lauantaipäivän, tekemistä riitti jokaiselle, myös sattumalta ovelle ilmestyneelle. Yksikään käsipari ei ollut liikaa, ja kattiloita haettiin muista huusholleista täydentämään patteristoa. Tykitän nyt parin postauksen verran reseptejä, koska meillä kerrankin oli kunnon kokkishenkilö paikalla, eikä mikään kattilaan viskelijä, kuten eräät 🙂 Aloitetaan alkupaloilla ja alkumaljoilla, sekä primo piattolla, joka oli samettista sahramirisottoa. Risoton liemeksi käytettiin rinnalla kihisevien lihakattiloiden lientä, pääruoaksi nimittäin valmistui samaan aikaan varsinainen lihafestivaali eli Il Gran Bollito Misto. Aperol Spritz 3 osaa kuohuviiniä 2 osaa Aperolia 1 osa soodavettä Jäitä, luomuappelsiinin siivu, tai hätätilassa sitruunan. Aperol-maljojen kanssa nautimme perunalastuja, erilaisia pähkinöitä sekä gorgonzoladippiä selleritangoille ja retiiseille. Mutta päästetään itse capocuoco Merja Merjissima ääneen, hän kun on auliisti lähettänyt minulle omin sanoin selitettyjä reseptejä teillekin jaettavaksi. Oppinsa tähänkin italialaiseen iltaan Merja on saanut ensin italialaisperheessä au pair-vuosina ja sitten asiaan suurella hartaudella perehtymällä jo vuosien ajan. Sanonpahan vain, että oli aika jumalaista seurata hänen työskentelyään keittiössä. Voisin kuunnella Merjan ruokapuheita tuntikausia. Merja, ole hyvä: * * *  “Sedano al gorgonzola on perinteinen italialainen antipasto tai buffetsnäksi, jota voi tarjota myös …

Nest Factory tulee Hankoon!

Published by Anna

Kivoja uutisia, kivoja uutisia! Iki-ihana Nest Factory saapuu pop up -kapsäkkeineen Helsingistä Hankoon ja meidän studiollemme aurinkoiseksi (mä vannon!) viikoksi 18.-24.7. Matkalaukuista puretaan houkuttelevia, värikkäitä, maailmalta tuoksuvia juttuja toisensa perään ostoksilla olijoiden iloksi, kotiin ja ylle, mutta erityisesti Hankoon hullaantuneita kiinnostanee tämä osuva ja monikäyttöinen korikassi Hanko Plage. Koreja on rajoitetusti, ennakkovaraus kannattaa. Ja jos teet korista (45 €) ennakkovarauksen nyt osoitteeseen tracey -at- nestfactory -piste- com, pujottaa Tracey studiolta noudettavaan kassiin kaupan päälle yhden rannekorun per korikassi. Nähdäänkö heinäkuussa Hangossa? Lue lisää (ja varsinkin katso): Stella Harasekin kodissa nyt kaikki näyttää täydelliseltä, mutta varsinkin Nest Factoryn hipahtavan boheemit aarteet. Bongaa Notes on a life -blogin postauksesta myös 15 % alekoodi kivijalkapuotiin Pursimiehenkadulle sekä verkkokauppaan. EDIT: Päivämääriä hiukan rustattiin jutun julkaisun jälkeen, uudet Hanko-päivämäärät ovat 15.-23.7.2016! Ja – the more the merrier – mukaan humuun tulevat myös Nomad sekä Boutique Kaarina K.

Kaikki alkaa suunnittelusta

Published by Anna

Lauantaina koitti suurten paitamekonsovitusbileiden odotettu ajankohta. Koko viikon rönsyillyt suunnitteluviestiketju eri paikkakunnilta käsin oli ihanaa iltalukemista. Pääkokki Merjan kilometrin pituiset ruokapohdiskelut ja kauppalistat saivat veden kielelle ja ilon mielelle. Lauantaiaamupäivänä sitten kaarsikin jo torin kautta kaksi Jopoa meidän ovemme eteen, ja illallisen valmistelu saattoi alkaa. Ja illallisen valmistelu alkoi tietysti lounaalla, kukas sitä nyt tyhjin vatsoin. Merjalla oli kainalossaan paksusta kierrätyspaperista tehty kirja, joka pullisteli reseptejä. Värikkäät muistilaput lepattivat sen syövereistä kuin purjeveneen juhlaliputus. Kirjan hän räväytti auki keittiöpöydälle ja sieltä sitten tarkisti jo ostetut ja ostettavat raaka-aineet. Olisin halunnut lehteillä kirjaa, vaan en kehdannut. Katselin vain ihastellen omaa aukeamaamme, jossa luki kauniilla käsialalla Hanko 18.6.2016. Kauniista käsialasta puheenollen. Nuo mielettömän hienot astiapyyhkeet ovat myös Merjan ja hänen suunnittelijatoverinsa kirjailemia ja muutenkin kaikin puolin tekemiä. Meidän tuliaisiksi saamassamme parissa lukee ranskaksi “Minun tiskivuoroni” ja “Sinun tiskivuorosi”. Kuinka osuvaa. Valitettavasti keittöpyyhkeet ovat tältä erää loppuunmyytyjä, painokkaasti kyllä toivoimme niitä illan mittaan markkinoille lisää. Ja mistä paitamekosta siis olikaan kysymys, mitä oikein juhlimme? Kuten aikaisemmin kerroin, olen haaveillut paitamekosta vuosia, ja nyt se on tekeillä. Tekijätiiminä tämä …

Théoule-sur-Mer

Published by Anna

Kaiken muun lomassa kirjaan vielä ylös olleen ja menneen toukokuun matkan tunnelmia. Itselleni vain, ei teidän edes tarvitse näitä lukea, sen kuin suhaatte ohi. Minun vain on muistettava, en tiedä miksi se on tärkeää, ehkä elämä joskus osoittaa mihin tätä kaikkea tarvitaan. Théoule-sur-Mer on pieni rantakaupunginrääpäle rakastamallani rantareitillä Cannesista St. Tropeziin. Emme olleet ennen siinä pysähtyneet, syitä jarruttelulle ei juurikaan tuntunut olevan, ellei laskettu sitä, että kyläpahanen sijaitsi aivan sen jännittävän kuplatalon alla. Nyt kuitenkin valuimme jonakin noista tuulisista päivistä lounaalle hiekkarannalle pystytettyyn ravintola Marco Poloon Villa Le Menestrelin väen suosituksesta. Kaarsimme meren pärskimälle parkkipaikalle myös Edith Piaf-aiheisen valokuvanäyttelyn vetäminä, julisteita oli nimittäin pitkin matkaa ja ne olivat kiinnittäneet huomiomme. Näyttely  osoittautui oikein aarrearkuksi. Paljon kuvia Piafin yksityiselämästä, kotoa, loppumattomista lauluharjoituksista pianon ympärillä, rakkaudesta. Elämän viimeisistä vuosista. Miten intiimiä, me ihmettelimme, miten lähelle me pääsemme! Valokuvaaja on Hugues Vassal, selviää esittelyteksteistä. Hän ollut juuri ja juuri kahdenkymmenen tutustuessaan Piafiin ja päästessään sanomalehtityön merkeissä lähelle tätä pientä suurta tähteä. Ihan lähelle lopulta, ystäväksi asti. Tehdessämme lähtöä koskettavasta näyttelystä, hiukan hauraina viimeisten kuvien jälkeen, harmaalettinen vanha mies …

Kesää, jota odotin, ei ole olemassakaan

Published by Anna

No tulihan se, sade, kun oikein potkii. Jos ihminen (suomalainen) erehtyy sanomaan että koko ajan paistaa, voi olla varma ettei paista kauaa. Toisaalta, siitä tietää, että kesä on jo ollut hyvä, kun kukkien ja kaikkien mielestä on vain ihanaa kun vihdoin viskoo vettä. Hanko on kaunis sateen läpi. Meri on lämmennyt, lapset kieppuvat vesikarusellissa vaikka sumukin on pelkkiä pulleita pisaroita. Lummelampi on villiintynyt, suorastaan vauhkoontunut kukkimaan. Ei tuule. Viikolla sen sijaan tuuli, paistoi ja tuuli. Koko ajan oli suolan maku suussa, viimasta kirvelevät huulet ja hiekanjyviä nutturassa. Polkupyörällä sai painua etukumaraan ja runnoa vempelettä etenemään reidet pinkeinä. Sade oli ensin lempeä ja tuntui helpottavalta. Eilen keli kääntyi myrskyn puolelle, repiväksi ja riistäväksi. Terassin pinta on puista piiskatuista syreeninkukkasista pilkullinen. Sateella on aikaa ajatella. Vähän liikaakin. Sitä, mistä kirjoitin vuoden alussa ja kaikkea muutakin. Vanhoja juttuja, uudessa valossa. Uusia juttuja, vanhoja vältellen. Teen vielä ensi viikon töitä ja sitten aloitan kesäloman. Ei se (kesä, loma) nyt sitten kuitenkaan näytä seikkailulta, se näyttää aika paljon samalta kuin ennenkin. Graah. Rimpuilulta. Liikaa keittiövuoroja, liian vähän omaa aikaa. Jatkuvaa …

Pihaelämää

Published by Anna

Huonoa povaavat, mutta koko ajan vain paistaa. Jännä juttu. Pihan ruukut nielevät kannukaupalla vettä, jota kannamme tunisialaisen ystäväni kanssa myös naapureiden kukille, sillä olemme lupautuneet puutarhavastaaviksi muiden reissujen ajaksi. Tunisialainen naureskelee kun valitan kuumuutta. Hän on ollut Saharassa hommissa kuusi vuotta, ei kuulemma enää koskaan halua nähdä hiekkaa. Illalla raahaan korituoliani auringon perässä pitkin pihaa ja luen uudestaan Vivi-Ann Sjögrenin kirjan Saharan aamut ja illat. Niin ihmeellisen erilaista voi ihmisen elämä tällä samalla pallonpylpyrällä olla… Törmään netissä kuviin Yves Saint Laurentin Marokon villalta, ja vain silkkaa laiskuuttani pidättäydyn viskelemästä kaikkia kankaitani, filttejäni ja tyynyjäni pitkin pihoja. Tuommoinen laaja korivati minulla jo olisi, peltitarjotinkin, foutaliinoja, teelaseja ja persialaismattoja.  Hmmmmm… Paitamekko, josta olen haaveillut jo vuosia, on tekeillä. Sovitusbileet ovat viikonloppuna ja silloin kuulemma kokataan italialaista. Ehkä nostankin oliivipuuni näkyvämmälle paikalle ja palautan pihalle pöydät ja tuolit 😉 Lue lisää: Marrakechiin avataan syksyllä 2017 Yves Saint Laurentin työlle omistettu museo, mYSLm.

In the frontline

Published by Anna

Hangon Teatteritreffit olivat ja menivät, ehdimme harmillisen vähän osallistua ohjelmiin, vaikka osa esityksistä tuli tällä kertaa niinkin syliin kuin studiollemme. Mutta perjantai-iltana sentään kipaisimme Grönaniin kuuntelemaan egyptiläistä vallankumouslaulajaa, Ramy Essamia. Kyllä kannatti! Kun Cairossa, Tahirin aukiolla alkoi tapahtua alkuvuodesta 2011, kulki satojentuhansien ihmisten seassa nuori mies kitaraansa puristaen. Pian Ramy Essamin laulusta Irhal tuli koko muutosta vaativan kansan ja varsinkin sen turhautuneen nuorison tunnuslaulu, yksi arabikevään hymneistä ja se valittiin maailmaa eniten muuttaneiden kappaleiden joukkoon. Ramy antoi paitsi biisin, myös kasvot maansa uudelle sukupolvelle. Hinta suosiosta ja sankaruudesta oli kuitenkin kova; Ramy vangittiin ja vankeudessa raa’asti kidutettiin. Egypti ei muuttunutkaan, vaikka diktaattorin ottein hallinnut Mubarak saatiinkin pikaisesti kyhätyn protestilaulun saattelemana alas valtaistuimelta. Mutta nyt hän seisoi kuin seisoikin täällä, pikkuruisessa Hangossa, pikkuruisessa baarissa. Lauloi silmät kiinni, mutta hymyili paljon, ja kosketti usein sydämen seutuaan kiitoksen merkiksi. Me emme ehkä ymmärtäneet sanoja, mutta me ymmärsimme sanoman. Ja se oli voimakas. Uusi sukupolvi janosi demokratiaa, mahdollisuuksia ja vapautta. Ruotsi on tarjonnut Ramylle kahdeksi vuodeksi asunnon, turvapaikan ja opiskelumahdollisuuden, hän asuu nyt Malmössä. Egyptiin ei ole tällä hetkellä …

Värillä on väliä

Published by Anna

Jos poika ei olisi älynnyt aikoinaan valita itselleen LANGØn auringonkeltaisia lakanoita, en tiedä olisinko koskaan rohjennut ottaa omaan sänkyymme näitä vihreitä pellavia. Mutta nyt hihkun joka kerta kun kiipeän yläkertaan ja vihreä aalto tulvii vastaan. Kuluneen vihreän piirongin takana, vihreiden peltikattojen ympärillä on koko riehakas ja villinvihreä alkukesän luonto. Sängyssä jatkuu sama kukkea meno. Parvekkeen ovi on nyt aina auki, vaikka vähän viilenikin, maailma sen ulkopuolella täynnä syreenien salaisuuksia. Ei ihme, että öisin uneksin salaisista puutarhoista. Väri-ilo on tarttuvaa: lattialla maton virkaa toimittava vanha ryijy keinuttelee kieloja, ruusuja ja orvokkeja ja voisin melkein vannoa, että se tuoksuu. Yöpöydän Ranskasta löydetty pieni peili viettää jatkuvaa fiestaa yöttömässä yössä. Vaikka koulut loppuivat, aamuherätykset eivät. Kellot soivat sinnikkäästi läpi koko talon joka arkiaamu kello kuusi. Teinit pyyhkäisevät kesätöihin seitsemän maissa ja me vääntäydymme muutamien kahvikupillisten jälkeen omiin hommiimme. Päivät tuntuvat hurjan pitkiltä, kun kuuden aikaan aloittaa ja illat sinnittelee vielä jalkapallon parissa (Allez les Bleus!). Viikonloppu oli sekin kovin kiireinen, mutta ei niin kiireinen, etten olisi ehtinyt päiväunille. Kippuralle kuin onnellinen kissa, tuon ikkunoista tulvivan auringon lämmittämän ruohomattoni …