huhti 21, 2016
 |
| Kuva: Inez & Vinoodh |
Herra Kamera on murtunut ja jos olisi kyyhkynen, itkisi. Princen musiikki on hänen sydäntään lähellä, on aina ollut.
Pienenä poikana hän on osoittanut kamerallaan televisioruutuun ja painanut laukaisinta vangitakseen ruudulla leijuvan epätodellisen hahmon. Myöhemmin hän uudestaan ja uudestaan osti liput keikalle, joka kerta toisensa jälkeen peruuntui. Kunnes lopulta toteutui.
Sillä keikalla me olimme yhdessä. Minä sanoin etten osaa olla keikoilla ja aion istua hiljaa. Hoipuin pari tuntia myöhemmin areenalta ulos kultainen mekkoni hiestä märkänä ja musiikista sekopäisenä.
Esikoinen on jossain Norjassa ja laittoi illansuussa viestiä. Isi, eksä tykännytkin Princestä.
Päivän kirja: Prince, A Celebration
huhti 21, 2016
Jos ihminen haluaisi sohvan tai tarkemmin ajateltuna kaksi sohvaa, takaovesta ulosheitettyjen tilalle, mielellään samettisohvaa, mielellään vihreää, petroolinväristä tai fuksiaan päin kallistuvaa, niin ei ole ihmisellä helppoa.
Kaikki Suomen sohvat ovat neutraaleja ja maanläheisiä ja järkeviä ja käytännöllisiä ja helposti puhdistettavia.
Sohvakauppiaat sanovat vain kauhusta hyristen että joo joo me lähetetään teille tarjous, eikä mitään tarjousta koskaan tule.
Ja sitten jos ihmisellä sattuu vielä olemaan joku ikäkriisi tai ties mikä kriisi nyt milloinkin, niin homma menee kertakaikkiaan vaikeaksi. Sen lisäksi että sohvia ei ole, niin ihmisellä tulee kaiken kukkuraksi semmoinen olo että mitä sitä ihminen sohvalla kun silläkin rahalla voisi matkustella tahi seikkailla, ja kun sitä kuitenkin kuollaankin hetkenä minä hyvänsä ihan tässä viidenkymmenen vuoden sisällä. Osta siinä nyt sitten sohva. Tai kaksi. Joita ei ole.
Lopuksi ihmisparka näkee toisessa blogissa, jota ihminen on kriisin uhallakin pitkään kadehtien lukenut, sekä vihreän samettisohvan että reisilihakset ja siihen ei voi sitten enää ihminen sanoa muuta kuin että tasan ei käy onnenlahjat.
Kuva: Pinterest
huhti 21, 2016
Ei sitten vissiin taas ollut tärkeämpää tekemistä kuin vääntäytyä läppärille tekemään nettitestiä Who is your author bff.
No mä sain siitä Haruki Murakamin ja Herra Kamera sai Anaïs Ninin. Aikani kiukuteltuani tuloksesta (mä haluan Anaïs Ninin, mä haluan Anaïs Ninin!) aloin ajatella.
Itse asiassa Herra Kamerahan on vähän niin kuin Haruki Murakami (mielikuvani Haruki Murakamista). Harkitseva, rauhallinen, eleetön, lehmänhermoinen, hiljainen, musiikkia kuunteleva oman tiensä kulkija. Joka joskus jopa juoksee.
“You are a diligent worker who takes friendship very seriously and you have a distaste for pseudo-work-friendships. Murakami is a self-proclaimed loner, but he loves his close friends. The two of you like to stray from the norm and transcend what is expected of you. While you come off as mysterious, and your thoughts can be surreal, you are always genuine. Murakami loves music, especially Jazz and classical, so whether you like it or not, you would definitely be dragged to a number of live shows. As dreamers with a deep understanding of history, politics, and literature, the two of you would flip-flop between intellectual debates and creating fragmented stories and whimsical situations for a variety of characters (probably based off you own experiences.) Murakami is a runner too—get ready to run a marathon!”
Ja minä, minähän olen a bit out of control.
“You are the most intelligent party-animal out there. You love to travel, gossip, and experience as much as possible. People see you as unconventional, artistic, and always prepared to challenge the norm. You and Nin would be the life of the party, but an insightful conversation would reveal your unmistakable talents. Nin had an aptitude for writing, finding inspiration in great authors such as Marcel Proust. Despite her talent, she was often singled out for her boisterous behavior. You may not dabble in vices like Nin, but you can get a bit out of control. The two of you would have a great time with famous friends (and lovers) like Gore Vidal and John Steinbeck.”
Me olemme kai sitten toisillemme luotuja, toistemme bestiksiä. Pakkohan näihin testeihin on uskoa.
Paitsi siihen kevätkukkatestiin, jonka jo jaoin fb:ssa ja jonka mukaan mä olen tylsä laumasielu krookus.
Ja ai niin, kun sanoin siinä kirjastopulinassani, että luimme rakkautemme alkumetreillä toisillemme ääneen mutta en sano mitä koska lapset istuvat eturivissä, niin vihjataan nyt sen verran että se alkaa Anaïksella ja loppuu Niniin.
huhti 21, 2016
 |
| Camilla, Carita ja Sari Mommy & Me:stä |
Hankolaiset ja Hangossa vierailevat huomio! Bulevardille on avautunut yhden hoitohuoneen kokoinen, pikkuruinen hyvänolon keidas, jo Helsingissä ja Kauniaisissa palveleva Mommy & Me.
Nimestä huolimatta Mommy & Me palvelee ihan kaikenlaisia asiakkaita, vaikka äitien, lasten ja lapsiperheiden asiat ovatkin tarjonnassa erityisen hyvin huomioitu. Minä olen hiippaillut kotikatuni toiseen päähän jo hierottavaksi ja homeopaatille, ja ensi viikolle varasin ajan vyöhyketerapiaan. Muistathan jutun “Totuus kutuviikonlopusta”, etsin lempeitä keinoja raivottaren kesytykseen…
Mommy & Me:n nettisivuilta löydät tarkemmat tiedot kaikista mommyandmeläisistä sekä eri hoitomuodoista ja palveluista, jotka uuden toimipisteen myötä ovat nyt hankolaistenkin ulottuvilla.
(Tarkista hoitojen saatavuus paikkakunnittain kunkin tekijän alta, kohdasta “Vastaanotto“.)
Kuvassa keskellä hymyilevä Carita on myös ystäväni. Hän on niin hellä, hauska ja sympaattinen, että veikkaan sinunkin haluavan ensitöiksesi heittäytyä hänen syliinsä kun tapaatte. Sinne vain rohkeasti, antaudu mahtavan tiimin hoidettavaksi ja hellittäväksi, vaikka koko perheen voimin!
Mommy & Me Hanko
Bulevardi 19
045 164 8339
Kuvassa: Camilla Lundqvist (homeopatia), Carita Viklund (tunneterapia, perheterapia sekä hierontahoidot) ja Sari Vannas (personal trainer-palvelut, synnyttäneiden fysioterapia sekä seksuaalineuvonta).
huhti 19, 2016
Kuten jo Instagramissa mainitsinkin, olen näiden minileivosten myötä antanut kaikki synnytyskivut anteeksi kupeideni hedelmille. Miten ihanaa on olla leipovien lasten kakkua syövä äiti!
Kyseessä on oikeastaan suklaaseen upotettu minijuustokakkukuutio. Aika lailla siis kaikki hyvä yhdessä paketissa. Alkuperäisessä ohjeessa lopputulos on napakampi, kuin viivottimella vedetty, mutta minusta nämä rönsyilevät ovat hauskempia ja jopa herkullisemman näköisiä. Voitko uskoa kuinka ihanaa on tuohon suklaapalaan upottaa hampaansa, samalla kun lukee Porteria, hörppii espressoa ja katselee kuinka lapset siivoavat keittiötä?
Rakastan teitä naperot!
Juustokakkusuupalat
Tee juustokakkupohja Digestive-kekseistä, voista ja sokerista. Taputtele tiiviiksi vuoan pohjalle ja laita hetkeksi pakkaseen tiivistymään.
Tee sillä aikaa tuorejuustokuorrute, mausta maun mukaan esimerkiksi sokerilla ja vaniljauutteella. (Ei mitään liivatteita tähän!) Levitä kuorrute kylmän keksipohjan päälle ja pakasta taas, kunnes päällinenkin on kyllin hyinen leikattavaksi.
Sulata suklaata ja dippaa pienet kakkukuutiot yksitellen suklaaseen, jonka jälkeen seuraa kolmas kierros pakastimessa. Nyt kuori lohkeaa ihanasti haukatessa, ja sisällä on tuorejuuston pehmeys sekä houkuttelevan rapea pohja.
Alkuperäinen resepti tarkoilla mitoilla ja pakastusajoilla sekä tosi hyvä video-ohje löytyvät täältä!
Hei meillä on leikkimielinen Tonni täyteen-kampanja meneillään, tavoitteena saada sekä facebookissa että instagramissa tuhat tykkääjää kokooon. Insta johtaa nyt 983-906. Tykkää, jos et ole jo tykännyt, kiitos!
