Month: lokakuu 2015

Pari paikkaa Helsingissä, Soil Wine Room ja Liberty or Death

Taas muutama Helsingin helmi teille, ystävät! Ensimmäinen on uusi tuttavuus, jonne ikävöin jo takaisin, ja toinen on vanha tuttu, jossa olen käynyt useammin kuin minulla on aikomustakaan teille myöntää. Soil Wine Room löytyy Fredalta, ja on pieni kuin nappi, mutta siksikin juuri viihtyisä. Täräytimme tänne gaalaa (The Gaalaa, sanokaa kun alkaa kyllästyttää :)) seuraavana iltana, kun oikeastaan olisi tehnyt vain mieli jäädä hotellille huilaamaan, mutta kun kuitenkin rinnassa kaihersi sellainen kiire taas elää, ettei mitään vain jäisi koskaan kokematta. Tai syömättä. Me sukelsimme siis syysviileään iltaan, mustaakin mustemmille kaduille, ilman pöytävarausta (me emme ole suunnitelmallisia ihmisiä, emme ollenkaan). Keltaisia lehtiä kengänpohjissa harpoimme lehmustentuoksuisia reittejä kohti Punavuorta. Pari paikkaa oli varalla korvan takana, Soil oli ykköstoiveena, ja niin vain siellä oli korkea kahden hengen pöytä ja kaksi kiikkerää jakkaraa, ihan meitä varten. Olimme päivällä jo telmineet Putte’sin pizzojen kimpussa, joten tapastelu sopi ja riitti vallan mainiosti. Gazpachoa ei ihan heti mieltäisi dagen efter-ruoaksi, mutta voi miten se kaikki raikkaus sai ihmisen taas tuntemaan olonsa kunnolliseksi! Rinnalla oli friteerattuja miniminikatkarapuja, hupaisaa. Lisäksi söimme paria sorttia erilaisia leipäsiä, …

Sanna Kannisto, Local Vernacular

Kävimme lauantaina katsomassa Helsinki Contemporaryssä Sanna Kanniston näyttelyn Local Vernacular. Valokuvat linnuista ovat niin realistisia, että ne muuttuvat epätodellisiksi, satumaisiksi. Sanna on kuvannut työnsä täällä meidän kulmillamme, tuolla Hankoniemen kärjessä, lintuasemalla. Häntä avustivat asemalla työskentelevät lintujen rengastajat ja tutkijat. Kuvaukset olivat käynnissä koko viime syksyn, tuulista, sateista ja kylmistä keleistä riippumatta. Lintu vapautetaan vain hetkeksi pieneen laatikoon, jossa se valitsee paikkansa, lentelee, levähtää. Kaiken täytyy tapahtua nopeasti, olivat olosuhteet ympärillä millaiset hyvänsä. Kuvissa valo on kuitenkin aina kirkas, pieni studiorakennelma antaa raamit. Hetki pysähtyy. Kuvissa näet ensin vain oksan ja linnun, täydellisinä, sitten ehkä vasta studion reunamaa, kangasta, joitakin valokuvattaessa käytettyjä apuvälineitä, rosoakin. Kuin taikurinlaatikko, ajattelemme ääneen. Mikaela Lostedtin haastattelusta poiminta. Kysymykseen “Mikä sinua on eniten kiehtonut suomalaisissa linnuissa”, Sanna vastaa näin: “Olen kyllä yllättynyt siitä, kuinka hienoja ne ovat, kaikki värit ja sävyt ja yksityiskohdat, joita on todella paljon. Linnun silmän ympärillä saattaa olla jokin vaaleampi raita, tumma rinkula tai pieniä pisteitä. Pyrstötiaisilla on keltainen pieni alue, vähän kuin luomiväri, vedetty silmän yläpuolelle. Muutenkin pyrstötiainen on erikoisen hieno pitkine pyrstösulkineen ja lisäksi oudon papukaijamainen. …

Etätyöpäivä eli ollaan luovia yhdessä

Eilen torstaina oli Kansallinen Etätyöpäivä. Me Creative Hanko Collectiven porukka tulkitsimme sitä vapaimmalla mahdollisella tavalla ja järjestimme yhdessä tekemisen työpäivän Herra Kameran studiolla. Ja voi apua miten mahtavaa se oli! Jengiä paukkasi sisään tasaista tahtia, joku viipyi vartin, osa koko päivän. Jotkut puhua pulputtivat (suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi) ja keksivät ristiin mahtavia yhteistyökuvioita, osalla oli luurit päässä ja keskittyminen tiukasti läppärin näytöllä. Yksi kävi läpi kuittinsa kirjanpitäjää varten, inhokkihommaa, joka kuulemma hyvässä seurassa suijui kuin tanssi. Välillä kipaisimme porukalla Origoon lounaalle, ja iltapäivällä matkailutoimiston Ilse heilutteli uimakopin avaimia ja houkutteli vaihtamaan kahvin merikylpyyn. Paljastan, että keksimme koko jutun vasta keskiviikkoaamuna. Ihmiset löysivät kuitenkin paikalle, säpinää syntyi ja kaikki halusivat lisää. Tästä eteenpäin kokoonnumme siis jokaisen kuukauden ensimmäisenä perjantaina Studio Tomi Parkkosen viihtyisissä tiloissa, alkaen 6.11., milloin milläkin kokoonpanolla. Niin, siis kokoonpanonhan päätätte te. Tulethan? Ilmoittautua ei tarvitse, langaton verkko on, printterit sun muut on. Jopa FLÄPPITAULU on. Kahvikassaan pyydetään varaamaan kaksi euroa, jolla latkii koko päivän. Lounas omalla rahalla. Kun on ihan sydäntalvi, niin villasukkia suositellaan lisävarusteiksi. Vanha fillaritehdas on viileä. Jos inspiraatiota kaipaa, niin studiolla …

Pizzaa ja nykytaidetta

Nyt kun olette saaneet meistä sen kuvan, että me kaksi olemme uuuh niin kuumia parti parti eläimiä, niin hypätäänpä gaalan (The Gaalan) jälkeiseen lauantaihin. Heräsimme klo 6:45 kuin pienet, terhakkaat ihmisen muotoiset herätyskellot, heitimme kaapua raukeiden samppanjantuoksuisten vartaloidemme ylle ja valuimme hotelliaamiaiselle. Ei, meille ei käy kahden hengen pöytä toisesta rivistä Kluuvikadun puolelta, vaan me haluamme ison pöydän keskeltä Espaa. Ettekö te tiedä keitä me olemme? Me olemme PaperiHesarin Lukijoita, jotka ovat juuri olleet hilkulla voittaa maailmanmestaruuden! Juotuamme suurin kulauksin vastapuristettua appelsiinimehua, hopeakannukaupalla mustaa kahvia ja kuumaa maitoa Kämpin katetulla terassilla auringon raidoittaessa munakokkeleitamme, soitimme isovanhemmille. “Nyt tänne ne kakarat, meillä on jo ihan hirveä ikävä!” Höyrysimme onnellisina ympäri kaupunkia kupeidemme hedelmien kanssa, kuulutimme hauskoja kuulutuksia toistemme korviin paperitötteröiden läpi ja kävimme gallerioissa, kunnes vain hetkeä ennen nääntymystä rynnimme Putte’siin pizzalle. Aaaaaah, pizza, maailmanherruuden jälkeen ei ole mitään parempaa! Isonvanhemmat yrittivät jo vongata lapsia takaisin, mutta me karkasimme vielä hetkeksi hiukan kauemmaksi, vain löytääksemme itsemme yhtäkkiä Kampista, keskeltä helvetillistä mekkalaa. Vaelsimme rauhallisen bambiperheen lailla lempeässä syyssäässä, kun huomasimme olevamme osa mustiin pukeutunutta marssia. Siellä me …

Pastiksen patojen ääreen

Niin, se Pastis! Vitsi se on kiva. Tänne siis livistimme gaalailemasta ja vaikka katsoinkin listaa noin niin kuin muodon vuoksi, oli ainoa todellinen toiveeni saada tryffelillä maustettuja ranskalaisia perunoita. Olinhan lähestulkoon paastonnut viikon ennen gaalaa. Täysin ennen kuulumatonta toimintaa tämmöiseltä notkealta ruoanrakastajalta, mutta otan aina edustustehtäväni vakavasti. Ranskalaiset perunoiden sijaan kannustin Herra Kameraa ottamaan ostereita. Kaksi yötä ihan kahdestaan hotellissa, ymmärtänette pointin. Toinen alkuruokamme oli puhdas ja suussasulava tartar-pihvi. Pääruoaksi Kameralle kaninkoipi Dijon-kastikkeella ja linsseillä, ja olisiko minun Päivän kalani ollut kultaotsa-ahventa. Rakastan kun kala tarjoillaan noin simppelisti! Koko menu aivan soi ja laulaa ylistystä klassiselle ranskalaiselle keittiölle, kyllä sillä minun sydämeni sulattaa ihan sillä samalla sekunnilla kun luon silmäni ruokalistan voissa ja timjamissa paistettuihin sammakonreisiin. Lue lisää: Pastis syksyllä 2013.

Bokkalaset ja Bittes Bokbar 2015

Mustion Panimon Daniel Kawecki Mary Kuusisto uuden kasvikirjansa kanssa. Superjärkkärit Bitte Westerlund ja Lotta Lerviks Nolottaa myöntää, mutten ole koskaan tainnut osallistua naapurikaupungin kirjallisuustapahtumaan. Jonkunlainen kieliujostus kenties suurimpana syynä, tapahtumahan on lähes kokonaan ruotsinkielinen? Ihan turhaan! Marraskuussa Bokkalaset valloittaa Tammisaaren (ja vähän muutakin Raaseporia) jo 15. kerran ja silloin minäkin aion olla mukana. Eilen maanantaina saimme nauttia lounaan hyvässä seurassa. Tarmokas Bokkalaset-tiimi esitteli tulevaa tapahtumaa ja sen monipuolista ohjelmaa samalla kun me eri medioiden edustajat nautimme Hotel Sea Frontissa käärmekurkkujen ja muiden veikeiden vihannesten keskellä puutarhuri ja keittokirjailija Mary Kuusiston reseptin mukaan valmistettua samettista punajuurisoppaa sekä kirjallisuustapahtuman yhden yhteistyökumppanin, Mustion pienpanimon erinomaista Syysolutta. Kirjallisuuspäiviin sisältyy paljon lapsille ja nuorille suunnattua ohjelmaa. Oli hauska kuulla miten aktiivisesti koulut ovat mukana tapahtumassa. Sieltähän ne tulevat lukijat ja kirjailijat kasvavat kohisten. Tapahtuman kirjailijat ja keskustelijat ovat suomenruotsalaisen kirjallisuusskenen huippuja, ja lisäksi vierailevia tähtiä saapuu muista Pohjoismaista, ainakin Ruotsista ja Tanskasta. Susanna Alakoski on yksi tapahtuman isoja nimiä. Oma idolini on terävä Merete Mazzarella, jota aion seurata haastattelusta toiseen. Hän jututtaakin sopivasti myös tanskalaista Josefine Klougartia, jota ajattelin hakeutua kuuntelemaan. Koska ollaan …

Kuin kalat gaalassa

Valvontakameran valvojilla on varmaan ollut hauskaa… Watch out Sini Sabotage! Yhdet nopeet Kämpin baarissa Mä NIIN haldaan tän. “Missä te nyt taas pällistelette? Miksi teidän pitää aina pällistellä?” -Mutsi Mennään hei ihan tähän reunaan seisomaan ettei häiritä noita oikeita bloggareita tai mitä noi maalatut ihmiset onkaan Äkkiä haneen! Hanko Off Season-pusero: Liike / Vainio.Seitsonen. Puseroa sponssasi myös Hangon Matkailutoimisto. Takki: Liike / Vainio.Seitsonen Tyllihame: Muotikuu Korut: Oz Jewel Hiukset: Pias Hårgalleri, Anu Koponen, Hanko. Meikki: Beauty Salon Powder Room, Jennifer Jungell, Hanko. (Lue lisää täältä.)  Herra Kameran asu: vanha, keskityimme rouvaan. Paitsi kengät Makia ja taskuliina Wäinämöinen by FatCloth, Klaus K -hotellin omalla painatuksella (saatu). Taksissa matkalla gaalaan Kamera pölli vielä ranteestani cooliutensa merkiksi Dotseilta juuri ennen lähtöä saamani Edbladin puuhelmikorun <3 Lue lisää: Ensikuulumisia gaalan jälkeen.

Kiitos Anu ja Jennifer!

Pari kuvaa juhliin valmistautumisesta. Haluan nostaa kaksi ihanaa ja taitavaa nuorta hankolaista naista viidentoista minuutin valokeilaan vanavedessäni. (Kyllä, leijun edelleen omissa valokeiloissani, heiluttelen semmoista kuninkaallista kämmen kansalaisiin päin-vilkutusta Hangon tyhjille kaduille auton ikkunasta ja ihmettelen miksei torilla ollut mitään kansanjuhlaa eilen palatessani. Miten niin kun me ei voitettu? Ei Pertti Kurikatkaan voittaneet ja silti he saivat kansanjuhlan! Ja jos joku jotain tonttijuttuja miettii, niin sanotaan nyt sekin ääneen, että mielummin kalavaja Gunnarsinrannasta.) Päätin heti gaalasta kuultuani satsata aikaa ja rahaa meikkiin ja kampaukseen. Onneksi. Hiukseni raidoitti ja hauskan sivunutturan letteineen kokosi Pias Hårgallerin Anu Koponen ja näyttävän smoky eye-meikin loihti Beauty Salon Powder Roomin Jennifer Jungell. Kun ammattilainen laittaa hiukset ja kasvot kuntoon, ei koko iltana tarvitse olla tönimässä tukkaa oikeaan asentoon tai korjailemassa meikkiä. Olen viettänyt monissa juhlissa takuulla tuntikausia vessan eteisissä paikkailemassa naamaani, siinä ei ole tolkun häivää. Nyt vain seisoskelin gaalahulinan keskellä skumppalasi ojossa ja olin upea, aika iisiä. Kampaus kesti vielä seuraavankin päivän, meikkiä en olisi millään halunnut yöllä pestä pois. Jenniferin kirkumisestani huolimatta päättäväisesti nyppimät kulmakarvani onneksi olivat ja ovat …

Dagen Efter, tai oikeastaan Två Dagar Efter

Tiedän tunteen, palloset, tiedän tunteen. Sitä leijuu ihan heliumeissa pari päivää tyllit hulmuten ja paljetit ropisten ja sitten sitä löytää itsensä keittiön lattialta vähän ryppyisenä ja ilmat pihalla. Surullinen tapaus, sellaista on vapaus. Kuten Arvottomissa sanotaan. (Vaikka pakko myöntää, että tätä virnettä ei kasvoilta ihan heti pyyhitä.)

The Blog Awards Finland 2015

Pikamoi Helsingin humusta, tai jos ihan rehellisisä ollaan niin Hotel Kämpin pehmeiden peittojen alta. Paneuduimme vielä aamupäivälevolle runsaan aamiaisen jälkeen ja ajattelin käyttää tilannetta hyväkseni ja tulla huikkaamaan teille kuulumisia. Ensi viikon mittaan sitten kaikesta tarkemmin (te vielä rukoilette minua palaamaan normaaliin arkeen), mutta pari sanaa Strömsön emännältä, että saatte vähän nauraa. The Blog Awards Finland -gaala perjantaina oli kertakaikkiaan hieno tapahtuma, vaikka me olimmekin kaikkia muita ihmisiä 20 vuotta vanhempia ja ujoja kuin kaksi lasia piimää. Me emme vain osaa tuollaista gaalailua, poloiset. Vasta siellä paikan päällä ymmärsimme oikeasti mihin meidän blogimme oli päässyt. Kun jokainen kategoria vuorollaan esiteltiin Maria Veitolan johdolla koko kimaltelevalle juhlakansalle, alkoi vähän itkettää. Siellä tähtivalojen alla, semmoisen Shell-miehen äänen saattelemana, valkokankaalle ilmestyi myös meidän kuvamme: “Kirjatoukka ja Herra Kamera, Anna Piiroinen ja Tomi Parkkonen”. Vannon, että me emme olleet oikein ymmärtäneet asiaa. Mehän luulimme alun alkaenkin, että meitä juksataan. Mutta siis Arvovaltainen Jury oli meidät ehdolle asettanut, eikä se ollut kuulemma vahinko. Yritimme luontomme vastaisesti minglata vähän. Muita ihania-Tiina oli just niin söpö kuin voitte kuvitella (tähän taustalle Chisun uusi …