Valitse sivu
Sirkushuveja Kuusisaaressa

Sirkushuveja Kuusisaaressa

Muutama sen lukija arvasi tai tiesi, takkikuvausten taustalla näkyi Villa Gyllenberg.

Villa Gyllenbergin näyttely Naamiaisia, sirkushuveja ja katutaidetta avautui vastikään ja me kävimme katsomassa sen melkein tuoreeltaan keskiviikkona, vinossa iltavalossa, juuri ennen sulkemisaikaa. Pieni näyttely oli lumoava, ja kuten tiedätte, meistä on ihanaa hiippailla kotimuseoissa.

Kiersimme talon myös ulkoa, mereen ulottuvassa puutarhassa meidät vastaanotti poluille pursuava syyshortensia. Aurinko putosi purppuraisena taivaanrannan taakse, vanhat puut pudottelivat jännittäviä varjoja jalanjälkiimme. Kaunis allas pienine rappusineen oli vedestä tyhjä.

Näyttelyaikatauluihin kannattaa kiinnittää huomiota ennen kuin hyppää hevosensa selkään. Villa Gyllenberg on nimittäin avoinna vain keskiviikkoisin klo 16-20 ja sunnuntaisin klo 12-16. Näyttely on esillä 3.1.2016 saakka. Jos asuisin lähempänä, ramppaisin alvariinsa nyt syksyn mittaan. Näyttelyn teeman tiimoilta on nimittäin järjestetty kiehtovaa oheisohjelmaa ja luentoja aukioloaikojen yhteyteen. Koko listan löydät täältä, mutta nostan esiin kolme luentoa omiksi tärpeikseni.

23.9. Sirkushuvit Akseli Gallen-Kallelan ja hänen aikalaistensa taiteessa. Näyttelyn kuraattorit intendentti Nina Zilliacus ja projektijohtaja Lotta Nylund kertovat jännittävistä uusista löydöistä ja näyttelyn sirkusteemasta.

30.9. Euroopan karnevaaliperinne ja 1700-luvun naamiohuvit. FM, näyttelyn kuraattori Lotta Nylund kertoo 1700-luvun naamiaisjuhlista ja karnevaaleista 

28.10. Albert Edelfeltin burleskit huvit. FT, kirjailija Anna Kortelainen tarjoaa uusia näkökulmia rakastettuun taiteilijaan.

Luennot alkavat klo 18.


Lue lisää: Muita kotimuseokäyntejämme mm. täällä, täällä, täällä ja täällä, sekä täällä, täällä, täällä ja täälläTämä on ehkä kirsikka kakussani. Ja melkein mutta vain melkein kävimme täällä.

Takkirakkautta

Takkirakkautta

Voi maailma, saisiko sinne gaalaan mennä villakangastakissa??? Näen jo mielessäni paksut mustat sukkahousut, mustat pitsiliivit ja uuden takkini, vyötäröltä vyötettynä. Ei muuta. No pieni käärmeennahkalaukku ja nilkkurit. Tukankin voisin kammata ja kajalia sutata oikein olan takaa.

Kävin eilen Helsingissä ja piipahdin Fredalla Liikkeessä. Vainio.Seitsosen musta villakangastakki ei ainostaan huutanut nimeäni rekistä, vaan käytännössä katsoen heittäytyi henkarista ylleni eikä lähtenyt enää pois. Eikä minulla totta vieköön ollut aikomustakaan riisua sitä. Enää koskaan. Ei vaikka Stockan Chanel-tiskin tyttökin yritti sen ostaa yltäni.

Jos rakkaudestamme enemmän todisteita tarvitsette, niin näettehän itse. Minä kaikista maailman ihmisistä olen änkemällä änkenyt kameran eteen vällyineni kuvattavaksi. Ihanat ylipitkät, pudotetut hihat, laatikkomalli ja kaunis laskeutuvuus. Sellaista pariisilaista huolettomuutta piilokiihottavuudella. Isoihin taskuihin mahtuu pokkari poikittain ja vyöllä voi tarpeen tullen vaikka lassota iltapalaa.

Sehän on siinä.

Vaan kuka tunnistaa kuvauspaikan? Siitä lisää seuraavassa luvussa.

250 valkoista ilmapalloa

250 valkoista ilmapalloa

Tästä mä just Herra Kamerassa tykkään.

Kun se saa päähänsä, että illallispöytä keskellä merta olisi tosi makee tai että pojan olisi varmaankin hauska herätä syntymäpäivänsä aamuna satoihin ilmapalloihin, niin sitten se kaikesta rahanmenosta ja vaivannäöstä huolimatta toteuttaa sen hullutuksensa. Mä en ole aina ihan varma, että jaksaisinko.

Tosin minähän se sitten kantelin kuusi kassillista rekvisiittaa silloin Bellevuen rantaan, ja toinen isosiskoista heräsi Kameran kanssa sunnuntaina kello kuusi täyttämään palloja. Niin että kyllä me kaikki näihin koohotuksiin aina osallistutaan. Ja lopputuloksesta nautitaan.

Olisinpa saanut sen ilmeen pulloon, kun sankaripoika näki aamulla lopputuloksen. Eikä iltapäivällä rantautuneen mummonsakaan naama ihan peruslukemilla pysynyt. Yhtä lailla aikuiset ja lapset hihkuivat ilmapallotaivaan alla.

Vaikka pallot olivatkin valkoisia, niin tuli tietysti mieleen ihana ranskalaiselokuva Le Ballon Rouge – Punainen ilmapallo. Muistan myös hämärästi italialaisen elokuvan, jossa laulettiin Mille bolle blu…  

Syksyn rientoja

Syksyn rientoja

Akseli Gallen-Kallela, Huvipuisto. Signe ja Ane Gyllenbergin säätiö. Valokuva: Matias Uusikylä.

Eiks ookin aika ihanaa, että tuli syksy? Loppui se #bileetjokailta -hössötys, yli iltakymmeneen valvominen ja auringon perässä juoksentelu. Ei hiekkaa kangaskassin pohjalla eikä eteisen maton alla, saa vetää villaa ylle, nahkanilkkurit jalkaan, ja pitkästä aikaa kävellessä kuuluu tomeraa kopinaa. Espadrillosten pohjat olivatkin jo kuin meriveden turvottamat pienet poukkoilevat kaislamatot.

Syksyn ensimmäinen muistikirja on juuri vastaanotettu mutsilta Ateneumin valkoisessa paperipussissa. Sen sivut ovat vielä ihan puhtaat, kulmat suorassa ja kansi natisevan uudenkankea. Mitähän oivalluksia se saa sisuksiinsa päivien tummuessa talveen? Minne se matkustaa, vai tuleeko siitä yöpöytävihko, tärkeä tehtävä sekin? Kannessa nojailee levollisen oloinen japanitar sivellintä pitävää käteensä, suuren kirjan, mustekiven ja jännittävien lappusten keskellä. Muistikirjan takakansi tietää kertoa, että kyseessä on kuva Harumasan grafiikan lehdestä “Uhrilahjojen valmistusta Tähtijuhlaan”, joka kuuluu Sinebrychoffin Taidemuseon kokoelmiin. Tähtijuhlia odotellessa.

Syksy virittelee tullessaan myös toiveikkaan odotuksen pienten retkien ja kulttuuririentojen suhteen. Hesari listasi viisi näyttelyä, joista pian puhutaan. Minä haluaisin nähdä ainakin Cartier-Bressonin Ateneumissa,  Ai Weiwein Hamissa, Carol Raman EMMAssa ja Kieferin Göstassa.

Heitän vielä yhden tärpin, siitä postauksen kuvakin. Signe ja Ane Gyllenbergin säätiön Villa Gyllenbergissä, yksityisessä kotimuseossa Kuusisaaressa on avautunut näyttely Naamiaisia, sirkushuveja ja katutaidetta. Näyttelyn lisäksi haluan nähdä itse talon ja puutarhan, ja voisin piipahtaa kenties samalla reissulla Didrichsenilläkin.

Mutta hei, eikö todella ole mitään sivustoa, josta kootusti ja vetävästi näkisi koko Suomen näyttelytarjonnan? Jos haluaisi retkeillä, ihan minne vain, hyvien näyttelyiden perässä? Oonko mä nyt ihan torvi enkä vain osaa etsiä? Museokortin (onneksi on Museokortti!) sivuilla näkyy olevan yksi listaus, mutta anteeksi kiltti Museokorttisivusto että sanon näin julmasti, se ei ole visuaalisesti hirveän houkutteleva. Kertokaa te sitten, mitä kivaa teidän kulmillanne on nyt loppuvuonna luvassa? Mihin Kirjatoukan & Herra Kameran kannattaisi suunnata? Kaivataanko meitä jossain? 

(Nyt vasta tajusin lisätä “kulttuuririennot”-tägin sivun laitaan. Täydennän ehtiessäni, tietysti uusilla sitä mukaa kun rientoja riennetään, mutta myös arkistoista. Ilmeisesti mitään helpompaa tapaa ei ole kuin kahlata lähes 2 000 vanhaa postausta läpi..?)

Hangossa seuraava suuri kultturelli häppeninki on loka-marraskuun vaihteessa, ikilempparini Hangon Elokuvajuhlat. Ohjelmisto julkistetaan perjantaina.

Ja juuri saamamme tiedon mukaan perjantaina avautuva HAM on nyt liittynyt myös Museokortti-museoihin, jei!

Vinkki museokauppojen ystäville (olenhan itse suunnitellut jopa perustavani museokaupan, ilman museota): Muistikirjojen ja mun kauniin toivossa näppäile itsesi Museoshopin sivuille. Se minun uusi muistikirjani löytyy täältä.