Valitse sivu
Parantava Pho

Parantava Pho

Kun sain temmottua käpäläni irti juustonaksupussin hampaista, alkoi terveellinen toipilaan elämä. Kuten sanoin, tiesin kyllä mm. valkosipulin, kurkuman ja inkiväärin tulehdustaehkäisevistä voimista ja ymmärsin, että niitä supervoimia ei naksupussissa piillyt. Viimeinen mitä tähän hätään tarvittiin, oli joku pöpö jylläämään leikeltyyn Kirjatoukkaan ja kun Nyt-liite muistutti juuri sopivasti Pho-keiton olemassa olosta, päätettiin tehdä sitä siis.

Silleen helpoimman kautta, niin kuin aina, tai varsinkin nyt. Ei keitelty häränhäntiä ei.

Toipilaan pikainen Pho

Leikkaa naudan sisäpaistia (meillä oli 600 g) ihan ohuiksi, pieniksi siivuiksi. Paista pannulla nopeasti ja nosta lautaselle odottamaan.
Kuullota samaisella pannulla sipuli ja pari valkosipulinkynttä, pienittyjä tietenkin, sekä ohuita porkkanasiivuja.
Laita suureen kattilaan reilut pari litraa vettä ja heitä joukkoon kaksi lihafondia, sipulit, valkosipulit ja porkkanat. Pieni liemeen myös pari punaista chiliä rinkuloina, inkivääritahnaa (tai kaikin mokomin tuoretta inkivääriä raastettuna), kanelia ropsahdus, tähtianis tai pari, muutama kokonainen neilikka, sokeria ja kalakastiketta. Maistelemalla maku asettuu kohdilleen, ei se soppa siellä vietnamissakaan ole aina just samanlainen, vaan omanlainen. Kardemummaakin käytetään, vaan sitä meillä ei nyt ollut käden ulottuvilla. Laita lihat lopuksi mukaan porisemaan iloiseen joukkoon muutamaksi minuutiksi.

Teimme sen verran ison satsin, että siitä riittäisi pariksi päiväksi. Nuudelit keitimme siksi aina joka aterialle erikseen, jotta ne eivät lilluisi ja lötkistyisi uudelleenlämmityksen yhteydessä. Jos teet vain pienen määrän, voit laittaa litteät nuudelit viimeisiksi neljäksi-viideksi minuutiksi mukaan.

Pöytään katoimme pienissä kipoissa mung-ituja, pilkottua kevätsipulia, korianteria, minttua, basilikaa, lime-lohkoja, Sriracha-kastiketta ja soijaa. (Korianterista, mintusta ja basilikasta poimin lehdet tarjoiluun ja hienonsin varret liemeen, koko puska käyttöön siis.) Soijaa kaadoimme pikkuruisiin kuppeihin, ja nostimme puikoilla lihapaloja liemestä siihen dipattavaksi. Sitten puikoilla kalasteltiin nuudeleita perään ja lusikalla lientä. Melkoista ryystäntää, mutta ah, niin hyvää!

Nyt aidon phon ystävät raapivat päätään tuon keiton keltaisen värin takia. Kyllä, ropistelin liemeen kurkumaa, koska tulehduspeikko. Ei, se ei todellakaan kuulu pho-keittoon, liemen tulisi olla kirkas.

Lopputulos: kaikki tykkäs, mitään ei jäänyt, maistui joka päivä vähän erilaiselta, välillä lisättiin vettä ja maustehia mielen mukaan, ja mikä tärkeintä, paraneminen edistyy hienosti. Kiitos valkosipuli, inkivääri, kurkuma, chili, lime & co!

Niille, jotka kaipaavat kunnon reseptejä eikä mitään höpinöitä: iisi pikaversio tai Kiran kunnianhimoisempi pho.

Kuvassa näkyvä valkoviini nautittiin sekin puhtaasti lääkitsevässä tarkoituksessa.

Looking for the unexpected

Looking for the unexpected

Herra Kamera Kiasmassa. Ja Mapplethorpe.

Mitä pidit, kysyn.

“Kun tietää, että Mapplethorpe on elänyt ja aloittanut taiteilijauraansa Patti Smithin kanssa ensin ihan mielettömässä köyhyydessä, niin se hetki, kun se on saanut (Metropolitan Museum of Artin kuraattori) John McKendryltä käyttöönsä rajattomasti Polaroid-filmiä ja (Detroit Institute of Artsin entiseltä kuraattorilta) Sam Wagstaffilta studion Manhattanilta… se on varmasti ollut taivas.”

Katso myös: The Robert Mapplethorpe Foundation

Mistä oli kysymys?

Mistä oli kysymys?

Ei, käteni ei ole noin ryppyinen, se on teippiä.

On hämmästyttävää, kuinka suuri osa naisista kokee jossain vaiheessa elämäänsä jotain epämukavuutta tai askarruttavaa rinnoissaan. Tai siis hämmästyttävää on se, kuinka vähän siitä puhutaan.

Minustakin on kyllä vaikeaa ottaa tämä aihe postauksessa käsittelyyn. Olisin kuitenkin toivonut, että olisin kuullut tai lukenut jostain jonkun muunkin joskus hermoilleen rintoinensa. Siksi kirjoitan.

Aloitetaan pidemmittä puheitta. Rintani olivat olleet arat jo pitkään, vuosia. Halaaminenkin teki kipeää. Siedin kuitenkin asiaa ja syytin huonoa kirjoitusasentoa. Enkä käynyt gynekologilla sitten synnytysteni. Oireet kuitenkin lisääntyivät, ja siitä alkoivat tutkimukset.

Mammografiassa (elämäni ensimmäisessä) ja sen yhteydessä tehdyssä ultrassa rinnoistani löytyi kystia, eräänlaisia nestetäytteisiä tyynysiä. Niitä oli runsaasti ja osa niistä oli aika isoja. En ollut koskaan eläessäni kuullut kystista. Helpotus oli, ettei mitään muuta näkynyt. Kipu ei kuitenkaan ollut ainoa oire, oli myös muuta. Tutkimuksia päätettiin jatkaa.

Tiedä tämä: rinnat saattavat eri elämäntilanteissa vuodattaa kirkkaita tai maitomaisia pisaroita, ja se on normaalia ja se on yleistä. Veri kuitenkin vaatii aina lisätutkimuksia. Kystat rinnoissa ovat vaarattomia, yleisiä, joskus kivuliaita, mutta helpottavat iän myötä. Niille ei tarvitse välttämättä tehdä mitään, tai niitä voidaan joissakin tapauksissa tyhjentää tai poistaa. Usein pelkkä tieto siitä, että noin kolmannes (1/3) naisista eri ikävaiheissa kantaa povellaan hyvälaatuisia kystia, helpottaa. Et ole ainoa. Kaksi kolmasosaa (2/3) naisista tuntee jotain kivuliaisuutta jossain vaiheessa elämäänsä. Syy on hormooneissa. Syy on aina hormooneissa. Ja sitten, ei piiloteta päätä pensaaseen, meistä naisista tuhannet saavat vuosittain sen rintasyöpädiagnoosin. Tämän kirjoituksen tarkoitus on kuitenkin kertoa, että kaikenlaiset oireet voivat olla jotain muutakin!

Seuraavaksi minut patisteltiin duktografiaan, sitten vielä magneettikuvaukseen.

Otamme nyt roiman aikaharppauksen tarinassamme muutaman viikon taakse rintakirurgin juttusille Tammisaaren sairaalaan. Kirurgi käy läpi kaikki tutkimukset, joissa olen ollut ja hän selittää, että meillä on kaksi vaihtoehtoa. Leikkaus tai tilanteen seuraaminen. Hän suosittelee leikkausta.

Leikkaus on nyt ohi ja se meni oikein hyvin. Oikeasta rinnastan poistettiin yksi suuri kysta ja maitotiehyt. Otettiin koepala, josta saadaan vastauksia parin viikon kuluttua. Olen elänyt puolisen vuotta välitilassa, pari viikkoa ei enää haittaa. En edes kyllä tiedä mitkä vaihtoehdot koepalan suhteen ovat. Olen lukenut mm. hyvälaatuisesta papilloomasta, mutta sitä ei ole erityisemmin mainittu tutkimusteni yhteydessä. Ylipäätään olen saanut hirmuisen vähän informaatiota lääkäreiltä ja hoitajilta matkan varrella, lähinnä vain kädenheilautuksenomaisen lähetteen seuraaviin tutkimuksiin.

Leikkaus oli päiväkirurginen operaatio, “pikkujuttu” sanoi hoitajakin. Pääsin siis illaksi kotiin. En halua ollenkaan dramatisoida operaatiota, vaikka myönnän, että se jännitti. Tai ehkä eniten jännitti nukutus. Olin kuitenkin hyvissä käsissä.

Kotona Herra Kamera sai minut hihittelemään (vaivalloisesti) kun avasi illalla jääkaapin oven. Siellä oli pikkupullo Keltaista leskeä. Melko mustaa huumoria. Tiedän, että inkivääri, valkosipuli ja kurkuma toimisivat tulehdusta ehkäisevästi, syön siis ensimmäisen toipilaspäiväni juustonaksuja. Pääsen suihkuun, mutten uskalla katsoa arpea. Jääpalapussi ja Burana pitävät kivut poissa, toipuminen edistyy sutjakasti. Nukun kuin tukki. Tänään olen ollut jo jalkeilla, vetänyt aimo annoksen kajalia silmiin, siivoillut, ottanut vastaan pieniä virpojia ja yhden ihanan Survival Kitin. Huomenna aion mennä kävelylle.

Pidän teidät ajan tasalla jatkosta. Eikö olekin kiehtovaa!

Tärkeää: Älä nyt hyvä ihminen sitten jättäydy mahdollisine huolinesi minun tietojeni varaan. Voi olla, että toistan jotain lukemaani väärin tai jätän tietämättömyyttäni jotain kirjoittamatta. Puhun vain sen pohjalta, mitä olen itse nyt oppinut viime kuukausien aikana. Olen aivan taukki tässä(kin) asiassa. Jos sinulla on vaivoja, mene tutkimuksiin. Pelossa eläminen on turhinta mitä tiedän, ja nyt sen tiedän! Yksi juttu vielä, haastattele äitiäsi. On hyödyllistä tietää mitä varsinkin äidinpuoleisessa sukuhaarassa on esiintynyt. Siis olettaen, että kukaan koskaan olisi kenellekään mitään kertonut. Naiset…


Linkit vievät aikaisempiin blogipostauksiini, joissa aihetta on sivuttu.


Luvussa juuri nyt: Yann Andréa, Duras, rakastettuni, Nemo Kustannus.

Hän polkee iltaisin

Hän polkee iltaisin

Sää totta vieköön teki temput taas. Niinhän se yleensä tekee, pistää meidät vielä kerran polvilleen ennen kuin antaa kevään todenteolla tulla. Oli hauskaa silmäillä blogia vuoden takaa. Se sama keväthuuma ja sitten vilpitön ällistys, kun kylmä palaakin takaisin, puhaltaa huuruun koko pikkukaupungin ja pikkukengissä loikkivan ihmispolon.

Vähän aikaa sitten oli vielä appelsiininvärisiä aurigonlaskuja ja Herra Kamera, joka lähti iloksemme pienelle iltapyöräilylle. Jos häneltä kysyy, on retkikohde aina sama. Varisniemi, sen graniittiset kalliot, jotka nousevat jyrkästi suojaamaan pientä poukamaa ja toisaalta valuvat veden nuoltaviksi pitkinä ja sileinä kuin ballerinan jalkapöydät. Kreikkalaisesti kaartuvat havupuut ja miljoona pyöreää kiveä, joita poimia kämmenelle.

Nyt sataa, mutta sekin on ihan kaunista. Varsinkin, jos on joku, jonka täytyy maata sängyssä jääpalapussi kainalossa.

Lue lisää: Vuosi sitten kevät otti takapakkia näin ja näin, ja sitten tehtiin pataruokaa.

VIP eli Very Inspirational People

VIP eli Very Inspirational People

Onko leppoisampaa tapaa kokoontua kavereiden kanssa kuin yks kaks yllättäen muodostuvalle nyyttärilounaalle, periaatteella sitä syödään mitä on? Ei stressiä, ei suunnittelua, ei siivousta. Sunnuntai on tämmöiseen toimintaan päivistä parhain, kun vielä vähän varkain saa jatkaa viikonloppua. Viini nautitaan nyt parin sentin snapsilaseista, ainakin ne nauttivat, jotka vielä ajavat Hangosta arkipäivän koteihinsa.

Lounaspöydän ehdoton kruunu oli Yotamin tomaattisalaatti, jonka vieraat kiikuttivat laakealla marokkolaisella vadilla pöytäämme. Vai sittenkin pähkinäinen porkkanakakku runsaalla kuorrutteella ja kauniisti koristeltuna? Minä en saisi moisia aikaiseksi edes pitkän tähtäimen suunnittelulla.

Me nostelimme pöytään mitä lie tahnoja, salaatteja, oliiveja ja juustoja. Vähän savukalaa, rapeita kuoriperunoita uunista, pari tirisevää pihviä pihagrillin kautta.

Sitten vaan – jutellaan. Iltapäivällä maha on täynnä, sydän on täynnä ja mielikin on täynnä. Rohkaisua nimittäin, nämä vieraamme käyttävät aikansa meidän kannustamiseen. Tehkää, te osaatte! Sen kuuleminen on välillä tarpeen.

Yotamin tomaattisalaatti on Ylellä esitettävästä ruokaohjelmasarjasta Välimeri lautasella, jossa Yotam Ottolenghi kiertelee Välimerenmaiden keittiöitä. Granaattiomenan siemenillä sulostettu salaatti löytyy tästä Areenassa katsottavasta jaksosta, noin 30 minuutin kohdalta.