Valitse sivu
Valoa näkyvissä

Valoa näkyvissä

Jos olenkin synkistellyt blogissa varsinkin nyt loppuvuodesta, niin halusin tulla vielä pikaisesti kertomaan ennen kuin uudenvuoden samettinen yö imaisee meidät pyörteeseensä, että kauniimmin ei vuosi loppua vois.

Matka on ollut ihana, olen ollut ihan hirveän onnellinen. Kaikki surut ja pelot todentotta jäivät taakse, ja vaikka tiedänkin, että on asioita, jotka on kohdattava yhdessä kotiinpaluun kanssa, olen vahvempi. Tapahtui mitä hyvänsä, niin olen valmis!

On vastoin kaikkien self help-oppaiden ajatuksia sitoa onnellisuutensa johonkin ulkoiseen. Onnen pitäisi kummuta sisältä, ihan missä vain. Olkoot niin, minulle tämä joulu Rivieralla on tehnyt hyvää. Olen onnellinen, että hyppäsimme. Avaan aamulla ikkunaluukut, näen alas kukkuloilta Välimerelle saakka ja valkoisten verhojen lomasta kieppuu huoneeseen savun ja sypressien tuoksu. Seison parvekkeella, auringon lämmittämillä punaisilla lattiatiilillä ja itken ilosta.

Ystävät, toivon teille kaikkea hyvää ihan pian vaihtuvaan uuteen vuoteen!

(Ja huomenna illalla sytyttelen kynttilöitä jo omassa kodissa, ja sekin on ihan suloista!)

“And my dear, we’re still goodbying…”

“And my dear, we’re still goodbying…”

Hanko sai ohuen sokerikuorrutuksen viime yönä, ehdimme nähdä siis muutamat haituvaiset lumihiutaleet ja rannan kaislojen kauniit kuurankukat ennen lähtöämme. Ja aurinko, se ei vain lakkaa paistamasta. Sitä ei tarvitsisi lähteä etsimään muualta, eikä muuten enää hyvää leipääkään. Nixun pian avautuvasta kahvila-leipomosta (jossa tällä hetkellä kahvilakoneita odotellessa on vasta pieni herkkukauppanurkkaus) saa jo nyt niin uskomattoman hyvää, rapeakuorista Levain-leipää, etten keksi kohta enää mitään järkevää syytä matkustaa Ranskaan!

Leivästä tuli mieleen, että katoimme sitten kuitenkin eilen illalla yllätykseksi lapsille joulupöydän. Oli graavia lohta, mätiä, sinappisilliä. Oli kinkkua, terriiniä, hilloketta. Sitten tyhjennettiin suklaarasia ja pelattiin Scrabblea. Kaikki maistui niin hyvältä, voi jospa osaisi sen oikeankin joulun noin kevyesti ja leikkisästi rakentaa! Tuo ranskalaistyyppinen hapanjuurileipä oli ihan ässä paahdettuna, dijonnaisilla sipaistuna, päällään paksu viipale joulupateeta sekä koristeltuna cornichoneilla ja ryöpyllä paahdettua sipulia.

Blogi sulkee nyt ikkunaluukkunsa joululoman ajaksi. Jos satumme olemaan aikaansaavalla tuulella, voi tänne ilmestyä jokunen “postikortti” matkalta. Uusi vuosi ainakin alkaa sitten aikamoisen ranskalaisissa tunnelmissa, luulen ma. Niin, uusi vuosi… Se olkoon edeltäjiänsä lempeämpi, jos saa toivoa.

Kiitämme lämpimästi teitä mukana eläjiä tästä vuodesta. Teistä monista on tullut ihan oikeita ystäviä, vaikka välissä olisi vain nimimerkki, ja kasvot sen takana tuntemattomia. Hirmuisen kilttiä, että jaksatte seurata meitä vuodesta toiseen. Muutaman lukijan olemme onnistuneet saamaan ihan käpäliimme asti tänäkin vuonna, terveisiä teille! Tervetuloa myös kaikki uudet lukijat, toivottavasti osaamme olla sen verran antoisaa seuraa, että pysytte kyydissä jatkossakin.

Kotitonttu jää vahtimaan taloamme, joten naapurit ja satunnaiset ohikulkijat älkööt säikähtäkö vaikka täällä kynttilät lepattaisivatkin poissaollessamme.

Nyt, au revoir!

Inforuutu: Nixun vielä nimetön herkkukauppa ja tuleva konditoria sijaitsee Hangon kävelykadun meren puoleisessa päässä, vaatekaupan kulmassa. Nyt sieltä saa jo vaikka mitä maistuvaa jouluun, kuten itse tehtyjä pipareita, suklaakonvehteja ja juhlavia kakkuja, sekä karamellejä, laatusuolaa ja mausteita. Kylmäkaapista voi poimia joululaatikoita, pateita, kastikkeita ja muuta joulupöytään kuuluvaa. Sieltä löytyivät myös sopivat tuliaiset Ranskaan. Muista myös Nauti Cafén jouluherkkunurkka, På Krokenin erilaisia joulukaloja pullisteleva tiski sekä ravintoloiden tilausjouluruoat. Ettei vaan herkullisin joulu asuisi – Hangossa!

Where do you go to my lovely

Where do you go to my lovely

Peter Sarstedtin kappale Where do You go to My Lovely vuodelta 1969 on kiehtova ja jotenkin elokuvallinen. Kuuntelen sen usein ja näen tärisevän kaitafilmin juoksevan savunsinisenä silmieni edessä. Laulu ei kerro Sophia Lorenista, vaikka niin julkaisun jälkeen pitkään luultiin. Sen sijaan laulun tyttö, Marie-Claire, oli tarinan mukaan nuori nainen, johon lauluntekijä ihastui joitakin vuosia ennen kappaleen syntyä, ja joka kuoli hotellipalossa.

Siihen seikkaan, että laulu on saanut tekijältään vuonna 1997 jatko-osan, törmäsin vasta tänään. Kappale The Last of the Breed ei valitettavasti ole kuitenkaan ollenkaan niin maaginen ja vangitseva.

You talk like Marlene Dietrich
And you dance like Zizi Jeanmaire
Your clothes are all made by Balmain
And there’s diamonds and pearls in your hair, yes there are

You live in a fancy apartment
Off the Boulevard of St. Michel
Where you keep your Rolling Stones records
And a friend of Sacha Distel, yes you do

But where do you go to, my lovely
When you’re alone in your bed?
Tell me the thoughts that surround you
I want to look inside your head, yes I do

I’ve seen all your qualifications
You got from the Sorbonne
And the painting you stole from Picasso
Your loveliness goes on and on, yes it does

When you go on your summer vacation
You go to Juan les Pines
With your carefully designed topless swimsuit
You get an even suntan, on your back and on your legs

And when the snow falls you’re found in St. Moritz
With the others of the jet set
And you sip your Napoleon Brandy
But you never get your lips wet, no, you don’t

But where do you go to, my lovely
When you’re alone in your bed?
Won’t you tell me the thoughts that surround you?
I want to look inside your head, yes I do

Your name is heard in high places
You know the Aga Khan
He sent you a racehorse for Christmas
And you keep it just for fun, for a laugh, ha ha, ha ha

They say that when you get married
It’ll be to a millionaire
But they don’t realize where you came from
And I wonder if they really care or give a damn

Where do you go, to my lovely
When you’re alone in your bed?
Tell me the thoughts that surround you
I want to look inside your head, yes I do

I remember the back streets of Naples
Two children begging in rags
Both touched with a burning ambition
To shake off their lowly born tags, they try

So look into my face Marie Claire
And remember just who you are
Then go and forget me forever
But I know you still bear
The scar, deep inside, yes you do

I know where you go to, my lovely
When you’re alone in your bed
I know the thoughts that surround you
‘Cause I can look inside your head..

Look like Lou, osa 4

Look like Lou, osa 4

Joulunlapsi Ludowicahan se siinä, syntymäpäivänsä kynnyksellä. Tai jos ihan tarkkoja ollaan, niin Orrmanin talon kahvilan ja antikvariaatin kynnyksellä.

Kiinnitin kahvi- ja kakkuhetkemme lomassa huomiota ihan ensimmäiseksi Ludden farkkuihin. Hauskat fiftari-vibat. Mutta kas, tavoilleen epäuskollisena Lou olikin ostanut nämä farkut uutena, Hangosta! Jännästi huopaantuneella, vaaleanharmaalla villapaidalla olikin sitten jo tarinantynkää. Sen oli Ludden ystävä napannut Luddelle newyorkilaisesta pesulasta, jossa tätä H&M:n väärinpestyä pusakkaa ei voitu enää pelastaa. Kengät kertovat Ludden vaatefilosofian ydintä: kun pitää hyvää huolta, saa nauttia pitkään. Campersin monot ovat viitisentoista vuotta vanha ostos Tukholmasta ja kuin upouudet. Pipon ovat valmistaneet Hangon Käsityöläiset.

Proustin kysymykset, Kirjatoukan vastaukset

Proustin kysymykset, Kirjatoukan vastaukset

Argh, nämähän ovat vaikeita! Tiedän jo nyt, että olen iltaan mennessä keksinyt monta nosevampaa vastausta ja lähestymiskulmaa näihin paikoitellen elämää suurempiin kysymyksiin…

Kyseessä on siis Proustin testiksi kutsuttu kysymyspatteristo, johon olen törmännyt ensimmäisen kerran muistaakseni ranskalaisessa kirjallisuusohjelmassa ja sitten Vanity Fairin juttusarjana. Ranskalainen kirjailija Marcel Proust ajautui nuorena poikasena täyttämään ystäväkirjan kysymyksiä ja otti vastailun elämänsä mittaiseksi säännölliseksi tavaksi, jotta hahmottaisi omia ajatuksiaan ja kehittymistään ihmisenä.

Kopioin kysymykset englanninkielisinä netistä enkä ryhtynyt niitä kääntämään, toivottavasti selviätte kahden kielen loukusta ehjinä loppuun saakka. En mene takuuseen, että juuri tämä kysymyssarja on se oikea.

Aloitetaan.

1. What is your idea of perfect happiness?
Aika iisillä alkaa. Tämän miettimiseen meni jo puoli päivää. Kiteytän sen näin: Olla onnellinen on olla peloton. Ja syvästi rakastettu.

2. What is your greatest fear?
Että Dijon-sinappi loppuu. Näin ainakin voisi päätellä ruokakomeroni sisällöstä.

3. What is the trait you most deplore in yourself?
Laiskuus.

4. What is the trait you most deplore in others?
Vittumaisuus.

5. Which living person do you most admire?
Kyllähän mulla näitä Outi Nyytäjä-fantasioita säännöllisesti on.

6. What is your greatest extravagance?
Pyjamassa venyminen arkiaamuina.

7. What is your current state of mind?
Älkää edes antako mun aloittaa…

8. What do you consider the most overrated virtue?
Nöyryys.

9. On what occasion do you lie?
Välttyäkseni menemästä tilanteisiin, joihin en halua. Kaikenlainen small talk-meininki on alkanut tuntua aivan ylivoimaiselta.

10. What do you most dislike about your appearance?
Siis täähän on jännä juttu. Omissa mielikuvissani mä olen pitkä ja hoikka. Valokuvissa jostain syystä lyhyt ja pullava.

11. Which living person do you most despise?
Halveksin kaikkia niitä, jotka ovat sitä mieltä, että jokainen on oman onnensa seppä.

12. What is the quality you most like in a man?
Kykyä pukeutua pingviinihattuun saattaakseen naisensa hyväntuuliseksi.

13. What is the quality you most like in a woman?
Coolius.


14. Which words or phrases do you most overuse?
Mä kyllä viljelen ihanaa ihan liikaa. Ja helvettiä.

15. What or who is the greatest love of your life?
Ruoan ja viinin liitto. See me smiling?

16. When and where were you happiest?
Bretagnessa olin kerran onnellinen rannalla noin tunnin verran, kun lapset hyppivät isoissa aalloissa ja edessä oli kolme viikkoa selviytymistä yksin kolmen pienen kanssa maailman laidalla.

17. Which talent would you most like to have?
Tällä lavakarismalla laulutaidolle olisi käyttöä!


18. If you could change one thing about yourself, what would it be?
En niinkään haluaisi muuttaa mitään itsessäni, mutta tottahan se on, että pakarani asuvat ihan väärässä maassa. Brasiliassa olisin kuumaa kamaa.

19. What do you consider your greatest achievement?
Kun “How to be Parisian”-tiimi ryhtyi seuraamaan mua Instagramissa 😉

20. If you were to die and come back as a person or a thing, what would it be?
Mä olisin hyvä kissa.

21. Where would you most like to live?
Asun siellä jo. Siinä talossa, siinä kaupungissa. En panisi tosin pahakseni ullakkokämppää Pariisissakaan.

22. What is your most treasured possession?
No se oli se maailman kaunein munakuppi, jonka joku pölli!

23. What do you regard as the lowest depth of misery?
En osaa sanoa. Onneksi. Se varmaankin, ettei enää olisi mitään odotettavaa, ei mitään.

24. What is your favorite occupation?
No siis kyllähän mä ilmoitin aivan avoimesti Facebookissa, että olisin käytettävissä Ranskan jalkapallomaajoukkueen päävalmentajaksi. En sitten tiedä mihin se tyssäsi.

25. What is your most marked characteristic?
Kyky haltioitua.

26. What do you most value in your friends?
Arvostan ystävää, jonka seurassa voi maata sohvalla hiljaa.

27. Who are your favorite writers?
Ei pysty.

28. Who is your hero of fiction?
Hessu Hopo eli Superhessu.

29. Which historical figure do you most identify with?
Rakastin pienenä Waltarin kirjaa Kaarina Maununtyttärestä, mutta en kyllä samaistu. En osaa sanoa.

30. Who are your heroes in real life?
Omat lapset.


31. What are your favorite names?
Muistan aina kun toinen tytöistä oli ihan pikkuriikkinen ja kysyi:”Äiti, onko Erkki pojan vai tytön nimi? Niiiiiin kaunis nimi!” Minäkin haluan vastata Erkki.

32. What is it that you most dislike?
Itsekkyys, mustavalkoisuus, välinpitämättömyys. Marie-keksit. Juustonkaltainen valmiste.

33. What is your greatest regret?
Kadun sitä, että jätin opiskelut ylioppilaskirjoituksiin. Toisaalta, luonnonlahjakkuus mikä luonnonlahjakkuus!

34. How would you like to die?
Haluaisin hukkua Atlantin aaltoihin samppanjapäissäni kuutamouinnilla 99-vuotiaana yhdessä Herra Kameran kanssa.

35. What is your motto?
Kaikki järjestyy.