Month: elokuu 2014

Rauma, osa 1

Sitten koittikin se viikonloppu, kun yhtäkkiä oli vielä heinäkuiset helteet, pari päivää ihan ihmeellisen vapaata ja lapsetkin ties missä tahoillaan. Lisää retkeilyä siis, alkoikin tulla autossa istumista ikävä! Rauma. Miten minulta on pimitetty tämmöinen pikkuinen helmi pikkukaupunkien joukossa? Kuten silloin tuoreeltaan kiirehdin teillekin kertomaan, majoituksemme Pikkurivissä oli ihana ja teki tutustumisen helpoksi. Ympäriltä polveilivat eri suuntiin Vanhan Rauman värikkäiden puutalokortteleiden pienet kadut ja kujat, joista kolusimme melkein jokaisen, yötä myöten. Pieniä puoteja, herkkukauppa, pari hauskaa ravintolaa. Monta museota! Meri ei tule syliin, kuten kotona, mutta se on läsnä toisella tapaa, merimiesromantiikkana, kukoistavan merenkulun muistoina. Hassua: Raumalla kuulee jokapuolella ranskaa. Olkiluodon ydinvoimala toi ranskalaisia alueelle töihin, ja ranskalaiset toivat sukulaisiaan, ja sukulaiset ystäviään. Raumalla on jopa ranskalainen koulu! Raumalla kuulee myös Raumaa, tai siis Rauman giält 🙂 Seuraavaksi mennään syömään.

Pieni ravintolavinkki Helsingissä

Tosi kehnolla kuvamateriaalilla nyt tämä pieni viesti, mutta hei, kun on asiaa! Viime viikonloppuna oli ihkaensimmäinen Tubecon, eli vloggaajien ja tubettajien miitti. Älä välitä, kaikki muutkin ystäväni kysyivät mikä hemmetin Tubecon. Maailma muuttuu Eskoseni, ja minä yritän pysyä sen perässä. Oppainani (vaikka saatoin joskus luulla, että se on toisinpäin) toimivat kolme pientä tietäjää, joita myös kakaroikseni kutsun. Minä en pysty nyt enempää Tubeconia teille valottamaan, katsotaan jos saan jonkun jälkeläisen tekemään vieraspostauksen aiheesta. Mutta se mistä minä jotakin tiedän, on hyvä ruoka: Tubeconin jälkilöylyt vietimme viisistään Helsingin Kampissa Krog Madamessa, ja oli muuten tosi hyvät sapuskat. (Miten meille tuli mauista Turun Tintå mieleen?) Tapas- ja alkupalalistan olisin voinut syödä kokonaan, tai en tietenkään sitä listaa, mutta jokainen annos oli koukuttavan kuuloinen. Ensi kerralla muuten teemmekin juuri niin, jos vain porukkaa on tarpeeksi jakamassa! Cocktail-puolesta vastaavat ymmärtääkseni Libert or Deathin jengi, eli kaupungin parhaissa käsissä oltiin silläkin rintamalla. Ja jos ravintolalla on baari nimeltä Books & Antiques, niin haloo. Kirjatoukka is in da house. Ei mulla muuta tällä kertaa! EDIT: What? Onko Books & Antiques lopettanut? Olin …

Kukkakaali ja kesämieli

Kesäruokakokeilussa oli yhtenä iltana kukkakaalisalaatti, joka ei sitten kuitenkaan ihan toiminut. En tosin totellut ohjettakaan, joten syytä siinä nyt sitten vaikka… kukkakaalijumalia? Rosee ei muuten maistuu enää miltään. Kummallista. Se vaatii sen helteen, eikä ihan mitä tahansa hellettä, vaan semmoisen väreilevän helteen, jossa on sävyä. Siis ei lievä helle, ei kirkkaanvalkoinen helle eikä mikään perushelle. Tänä kesänä roseeviinihelteitä, helmeileviä, oli ne kuuluisat 38 päivää peräkkäin. Hullua, mutta ihanaa! Aamulla tuijotin kaapin päällä liikkumattomana lepäävää tuuletinta, villasukat jalassa. Ihanko totta tuota tarvittiin? Ja mun kuuluisa viuhkani, se on ihan säpäleinä, niinkö paljon sillä ilmaa piiskattiin? Roseeviini väljähtyy, väri pakenee käsivarsilta ja sääristä. Heilutan hajamielisesti poskipunasivellintä peilin edessä ja mietin. Jotain on muuttunut. Jotain kääntyy, joku ratasko, natisten?

Maison Verte

Esittelemme hiukan lisää Herra Kameran taidetta tositoimissa, eli kotien seinillä. Sinne ne kuuluvatkin, elämän keskelle. Kiitos kuvan keittiön omistajille kuvausluvasta! Maison Verte 150 x 100 Lambda-vedos alumiinille. Jos kiinnostuit, ota meihin yhteyttä <3

Lähtöruutu

Kotiinpaluu. Olin ostanut matkalle paperikartan, jotta lapsetkin näkisivät, kuinka heinäkuisen kesäkiertueemme reitti lähti Hangosta itään, kipusi kylkeä pitkin Joensuun korkeudelle, kaartoi keskelle Suomea ja rillutteli sieltä alas länsirannikolle ja lopulta takaisin niemenkärkeen, kotiin. Melkoinen matka, viikossa. Pihalle päästyämme grillasimme siian, hyppäsimme mereen, hortoilimme sataman humussa. Seuraava reissu oli jo kulman takana, mutta sitä me emme vielä tienneet. Kaunis fouta-liina on Hangon Villa Himasta.

Kreivin aikaan

Tampereelta Turkuun yhdeksi yöksi. Ravintola Sergio’s, taas. Osaan jo pyytää pöytää salin etuosaan, johon keittiön kolina parhaiten kantautuu ja jossa valkoisista kaakeleista heijastuu Sisilia. Oli ravintola mikä hyvänsä, keittiön nurkasta minut aina löytää. Nuttura ojossa katsomassa ja kuuntelemassa mitä kuuluu sinne, missä kaikki tapahtuu. Kesäkiertueen viimeinen illallinen. Sitten suuntaamme kotiin. Hotelliyö on järkyttävän kuuma, pieni tuulettimentapainen vispaa ilmaa kuin puolukkapuuroa. Meidän oma, aava ulappamme tulee jokaiselle jo uniin.

Kultainen uni

Tässäkin kauniissa kodissa on Herra Kameran valokuvataidetta seinillä. Jos kiinnostuit, jos haluat oman, ota meihin yhteyttä <3

Visavuoren mestari

No nyt mun kaveritkin ovat jo ihan sekaisin näistä meidän reissuista. “Ootteko te Tampereella??”, kyseltiin viikonloppuna. Ei, me ei oltu Tampereella, me oltiin Tubeconissa. Ja ei, tää ei ollu se sama reissu kuin se Rauman reissu. Tää oli se kesäkiertue, tai pakomatka, heinäkuun puolessa välissä. Sori siis jos olette jo ihan sekaisin. Hengailkaa kuitenkin mukana. Sen siitä saa kun jättää Ranskan väliin, tulee Suomi tutuksi. Onneksi! Ja onneksi olette te lukijat! Käsi ylös, kuka oli se ihana, joka kommenttilootassa muistutti Visavuoresta? Sinnehän me tietysti mentiin, varsinkin kun vihjaistiin, että näytillä on Wickströmin ja Gallen-Kallelan Pariisin aikaa vinttikomeroineen päivineen. Arvatkaa mikä on MAHTAVAA? Se, että lapset ovat niin isoja, että voimme jakautua joukkueiksi retkillämme. Tänä kyseisenä päivänä joukkueet olivat “ne, jotka haluavat Särkänniemeen” ja “ne, jotka haluavat Visavuoreen”. Aika kaksistaan saatiin siitä sitten edetä Valkeakosken suuntaan. Emil Wickströmin taiteilijakoti Visavuori on kaunis, kaunis. Miten jokainen yksityiskohtakin voi olla niin kaunis… Ja kuinka hurjaa, että ensimmäinen talo paloi pian valmistumisensa jälkeen maan tasalle, ja taas rakennettiin sitkeästi kaunista, vaivaa säästämättä. Talon kyljessä on ateljee, viherhuoneineen, tähtitorneineen, pimiöineen. …

Syö juo Tampere

Ajoimme Mäntästä yöksi Tampereelle, sillä meillä oli seuraavalle päivälle niillä nurkilla ohjelmaa. Menimme illalla syömään pihviravintola Huberiin, joka oli rento ja kiva, mutta helteiden takia niin tukala, että kokemus jäi pirteitä alkuruokia lukuunottamatta vähän vaisuksi. Istuimme yläkerran melko käryisellä parvella ja läkähdyimme, niin kuumassa ei ole hyvä syödä. Kävelimme läpi festareita viettävän kaupungin, väistelimme eniten juhlineita. Seuraavana päivänä sade huuhteli kaupunkia ja ruokakin oli raikkaampaa, Tampereen Kauppahallissa nimittäin. Ihana Neljä Vuodenaikaa, nyt käy kyllä kateeksi tamperelaiset! Miljöölläkin oli osuutta asiaan, eli nautintoon ja viihtymiseen. Yli 100-vuotias halli lounastajan ympärillä on kaunis kuin koru. Ranskalainen meininki menussa ja muutenkin, lämmin suositus tälle ravintolalle! Vastapäinen hodaribaari vaikutti listan perusteella houkuttelevalta myös, saman porukan pyörittämä sekin!

Välietappi

Majoitusvinkki Punkaharjun seudulle suuntaaville; matkailutila Naaranlahti. Me emme ole asuttaneet vielä heidän mökkejään, vain pihapiirin B&B-asuntoja, mutta sijainti, runsas aamiainen (köyhiä ritareita!), kirkkaana läikkyvä Puruvesi, rantasauna ja kaikki tilan eläimet ja ihmiset – ihana välietappi pitkällä matkallamme. Jos viipyy ajan kanssa, niin kannattaa kurkata aktiviteettimahdollisuudetkin: esimerkiksi eväsretki ratsain kuulostaa täydelliseltä. Omistajaperhe on jonkun koivun kautta sukua Kirjatoukalle, mutta jos se tekee jääviksi, niin kuvat puhukoot puolestaan 🙂