Valitse sivu
Kuplat

Kuplat

Lauantaina illansuussa, Muinaistulien Yönä,  Hanko Tulliniemi muuttui ihan toiseksi paikaksi tai jopa planeetaksi. Tullarissa on taikaa ihan itsessäänkin, mutta nyt mentiin todellisuuden rajojen yli.

Liu’uimme eväskorien kanssa hiekkasärkkää juurakoiden yli satojen metrien hiekkarannalle, jossa aallot löivät rantaan vaaleanpunaisina ja tähdet leimusivat taivaan sijasta maassa, meren viivassa, pieninä tulipatoina.

Rannalla oli kaksi kuplaa, joista toisessa keinui kolmikko tuuppien ilmoille musiikkia, jota me emme olleet ennen tätä iltaa tienneet janoavamme melkein henkemme edestä. Tanssijat leijuivat ohi, yli ja lopulta veteen, paljaina ja vähän riivattuina. Gunnarsinrannan kokko roihahti luodolla tuleen, keskustan ilotulitukset heittäytyivät sataman yli meidänkin silmillemme.

Jos me katsojat emme olisi takertuneet toisiimme pimeässä kumartuen huohottamaan toistemme korviin “mahtavaamahtavaamahtavaa”, olisin ehkä ehtinyt purskahtaa itkuun. Rytmi meni niin syvälle, melkein kuin minuun, joka on ollut ennen minua?

Ah, ei tätä voi selittää. Kuulostan kajahtaneelta. Mutta harvoin olen ollut niin onnellinen kuin lauantaiyönä Tulliniemen rannalla.

Musiikista vastasi järisyttävän kova kokoonpano: Kimmo Pohjonen (Luoja, mä taidan olla vähän rakastunut), Tuomas Norvio ja Juuso Hannukainen. Muutama sekunti Kuplat-juhlien nimikkobiisiä Vimeossa
Tanssitaiteilijat olivat Saara Töyrylä, Sari Palmgren, Laura Pietiläinen ja Anni Rissanen. AgitCirk-ryhmän sirkustaiteilijat Sakari Männistö ja Inga Björn. (Lähde: Kuplat-juhlien lehdistötiedote.)

Instant Kirjatoukka

Instant Kirjatoukka

Pieni perjantaimuistutus: Kirjatoukkaa ja väkisinkin vähän Herra Kameraakin voi seurata myös Instagramissa, @kirjatoukkablog. Aika hemmetin paljon siellä ainakin syödään!

Tänä viikonloppuna seuraajat pääsevät mukaan mm. Hangon Muinaistulien Yön tunnelmiin…

Sunnuntaiaamu Uudessakaupugissa

Sunnuntaiaamu Uudessakaupugissa

Voi sievä Uusikaupunki, soimme sulle ihan liian vähän aikaa!

Pamahdimme paikalle sunnuntaiaamuna, kun kaikki vielä uinui ja hyrisi loppukesän painavassa helteessä. Kuljeskelimme keskellä katuja ja kurkistelimme ikkunoista sisään.

Siinä missä muut käyvät asuntomessuilla, me ajaudumme kotimuseoihin. Sisustusinspiraationsa kullakin. Ja haamuilimme taas vanhoissa peileissä, utuisessa lasissa, iättöminä.

Ensimmäinen pysäkki, Wahlbergin talo. Alakerrassa on tupakkatehtailijan koti, pöytäkin niin koreasti katettu. Yhdessä huoneessa on h i u k a n yllättäen Danny-näyttely *. Yläkerrassa ollaan kuin laivan kannella, esineistöä on merenkulkuun liittyen merimieskirstuista matkamuistoihin maailmalta.
Samassa pihapiirissä on myös suutarinverstas, sinnekin kurkistimme.

Seuraavaksi kävelimme pienen matkan Myllymäen viertä merimiehenkotimuseoon. Ihana. Jo se vanhan talon tuoksu. Talo (joka on rakennettu 1770-luvulla) on näytillä 1900-luvun alun asussa. Sellaisena kuin se ehkä oli, merimiehen perheellä, jossa aherrettiin arkiaskareissa ja odotettiin isää kotiin… Kaipaisin niin jotain tämmöistä Hankoonkin! Jos mä ryhdyn kotimuseoksi, niin tuletteko te mua katsomaan?

Luotsimuseo sijaitsee vähän kauempana, Vallimäen laella. Sieltä laskeudumme Vanhalle Kirkolle, jossa on ehkä maailman kaunein katto tähtineen. Lounas vielä Pakkahuoneen terassilla, fish & chips, lasi viiniä, purjeveneiden lähtötohinoita seuraillen.

Viikonloppumatkamme Raumalle, Harjavaltaan ja Uuteenkaupunkiin oli kotimatkaa vaille valmis. Toivottavasti nautitte seurassamme ja löysitte kenties jotain uutta nähtävää omille reissuillenne!

* EDIT: Lahopää mikä lahopää. Danny-näyttely oli Rauman Marelassa, ei Uudenkaupungin Wahlbergissa. Kiitos lukijalle, joka korjasi virheen. Pahoittelen väärää informaatiota!

Villefranche-sur-Merin punainen

Villefranche-sur-Merin punainen

Esittelemme taas Herra Kameran töitä. Toivottavasti pidätte!

Tässä vedos alumiinille, 150 x 100. Toimii kauniisti niin vaaka- kun pystyasennossakin.

Jos kiinnostuit, jos halajat omaa, ota meihin yhteyttä.

Rauma, osa 4

Rauma, osa 4

Kaikkien hienojen kohteiden jälkeen tunsin kuitenkin olevani eniten kotonani 1700-luvullla rakennetussa Kirstin talossa, joka jurnutti ajan virrassa eteenpäin 200 vuotta saman suvun omistuksessa ennen museoitumistaan.

Minussa asuu kai sitten kuitenkin pieni mökinmuija. Sielu huokaa ja mieli rauhoittuu yksinkertaisessa ympäristössä, kiiltäväksi kulunutta kynnystä ylittäessä, juuri hedelmään puhkeavan omenapuun alla.

On vain ajan kysymys milloin heittäydyn kveerkariksi, shakeriksi tai amissiksi. (Saa nähdä miten yhteisöt suhatutuvat kyvyttömyyteni ommella tai käsitellä taikinaa.) Puuhella rasajaa, kaivosta kannettu vesi laikkuu sinkkiämpärissä tuvan nurkassa. Jokaisella vaatimattomalla esineellä on paikkansa.

No mutta. Kiitos Rauma. Aika jatkaa matkaa, uuteen kaupunkiin.

Raumalla kävimme:
Rauman taidemuseossa
Lönnströmin taidemuseossa
Lönnströmien kotimuseossa
Marelassa
Kirstin talossa
Pyhän Kolminaisuuden kirkon raunioilla (yöllä, tietenkin, mitäs jännää siinä muuten olisi?)
Pyhän Ristin kirkossa