Mulla ei kyllä riitä huumorintaju tämän kesän kanssa enää tippaakaan! “Aurinko asuu sydämessä”, yrittää Herra Kamera. Paskanmarjat, sanon minä. Aurinko saa luvan asua aika vikkelään meidän takapihallamme. Ja silleen kuumasti ja kunnolla, rusotus taivaanrannassa ei nyt enää riitä. Käsittääkseni täällä kärjenkippurassa on ollut silti sentään hiukan muuta maata paremmat kelit. (Nytkin.) Siltikin sateista ja kylmää. Harmaata. Yritämme olla ahkeria sisätiloissa, muiden töiden lisäksi aloittelemme esimerkiksi yläkerran maalausurakkaa. Kuinka kuolettavan tylsää. Kaikki kiukuttelevat, minä tietysti tempperamentteineni etunenässä. Astianpesukone on taas hajonnut, mehulasi toisensa jälkeen kaatuu valkoiselle liinalle. Sisäeliöt haluavat askarrella, leipoa, pelata korttia, ja puhua puhua puhua, mielellään kuitenkin hittiputken päälle. Kännykät pimpahtelevat, nappikset katoavat, joka puolella kilisee, kolisee ja rysähtelee. Taistelen kilometrien pituisten päivien läpi tablettien sinistä valoa vastaan heiluttelemalla typeriä kirjoja nyrpistelevien nenien edessä. Poika ei enää pysy ollenkaan paikoillaan vaan loikkii sohvien ja nojatuolien selkämykseltä toiselle. Jokainen jalkapallokaatuminen pitää näytellä olohuoneen matolla uudestaan ja uudestaan. Kaikki on kurtussa, otsaani myöten. Niin kertakaikkisen halinalleja kuin lapset ovatkin, pieni breikki tulee tarpeeseen. Olemme kiehnänneet kylki kyljessä niin, että olen hiutunut näkymättömäksi. En enää muista mihin …

Jos juhannussäät jatkuvat näin harmaankalpeina ja kylminä, niin antaudu ihmeessä sohvan syleilyyn ja katso Areenasta vaikka kiihkeä dokkari Lillian Roxonista, rock-journalismin pioneerista. PLAY!

Minuahan on tunnetusti yhtä vaikea saada sohvan ja kirjan välistä iltakävelylle kuin kameli heinäsuovasta etsityn neulansilmän läpi. Eilen Herra Kamera kuitenkin vonkasi niin vakuuttavasti, että päätimme lähteä haistelemaan sateen (ja fudismatsin) jälkeistä iltaa. Koska olemme olleet jo useamman vuoden Ranskassa kesäkuut, olemme nyt kuin lapset karkkikaupassa tämän alkukesän kukkeuden keskellä. Mitään nimiähän en osaa teille mainita, mutta voi että kuinka kukkivat ja varsinkin tuoksuivat kaikki keltaiset, valkoiset, violetit, oranssit, persikanväriset pensaat ja puut! Näimme vaaleanpunaisia ja kullanhohtoisia pilviä, joutsenia nukkumassa lahdelmassa poikasineen, valtavan sateenkaaren, joka kurkotti Neljän Tuulen Tuvan ylle, suuren ja viisaan punaisen kissan ja juuri kun kurvasimme kotikadullemme…. KASMIRIN!? Kopautan sua lusikalla päähän jos et jo tiedä Kirjatoukan lempilempibiisiä Vadelmavenettä. Nyt oli kuitenkin musavideota vaille valmiina uusi hitti. Hyvältä kuulostaa, wowowwow! Pakko oli laskea poika vielä yöpuulta irti kirmaamaan Bulevardin päähän ja nopeasti takaisin peiton alle arvokasta nimmaria rikkaampana. Herra Kamera oli jälleen oikeassa; iltakävely kannattaa aina. Kasmir Hangon Casinolla juhannuslauantaina 21.6. J.K. Kasmirin musavideo #wowwowwow julkaistiin 11.7. Katso se tästä!