Month: toukokuu 2014

Lahjaideoita hänelle, jolla on jo kaikkea

Herra Kameran syntymäpäiviä vietettiin jo aikapäiviä sitten, mutta halusin palata lahjoihin. Sillä vitsit kun me annettiinkin ihania lahjoja! Luottokauppani “mitä ostaa sille, jolla on jo kaikkea” on ruotsalainen (tietenkin…) Grandpa. Ankkuri-veitsi on sieltä. Käsintehdyssä veitsessä on yksityiskohdat kohdillaan, hieno nahkaremmi ja täyspuinen kahva. Lisäksi Herra Kamera sai muotokuvan itsestään Minecraft-hahmona, tyttäriltä lehden, “vastahakoisen liikemiehen tunnustukset” eli Yvon Chouinardin muistelmat sekä vintage-dominonappulat appivanhemmiltaan. Kyllähän tuolla setillä mies taas yhden vuoden pärjää!

Look like Lou, part 3

Mitäs meidän Luddelle kuuluu? No hyvää vaan. Nämä kuvat ovat jo pääsiäiseltä, mutta mihinkäs tuo tyyli vanhenisi, muutamassa viikossa, tai edes vuodessa. Ludowica opettaa meille taas pienen tauon jälkeen miten pukeudutaan coolisti kukkaron silti kärsimättä. Ja Ludowicahan elää niin kuin opettaa; kun vaatetta pitää hyvin, se palvelee pitkään. Katsokaa vaikka tuota takkia. Takki: Seppälä, ostettu noin 25 vuotta sitten Neulepusero: Kirppikseltä, Glenmuir,”Crafting the Finest Scottish Golfwear since 1891″ Raitapaita: H&M, lastenosasto/ pojat (!) Chinos-housut: H&M, miesten mallisto Vyö: Replay, nahkaa Kengät: Converse, ostettu muinoin New Yorkista Arskat: Ray Ban, 80-luvulta Look like Lou – aikaisemmat osat täällä.

Do not disturb, Donna

Meillä on Herra Kameran kanssa kahdenkeskinen Helsinki-viikonloppu edessä. Ja mitä tekee mies. Huutelee Facebookissa, että onko kenelläkään lainata Donna Tarttin Tikliä, kun se on kirjakaupasta loppu. Siis kyllä huomaa, että ollaan keski-iässä ja kaksikymmentä vuotta styylattu. Emme me ennen tuhatsivuisia kirjoja ehtineet lemmenlomalla lukea!Kuva: Aamiainen huoneeseen, à la Hotel Klaus K. Klaus Koohon liittyvätkin päivän mielenkiintoiset hotelliuutiset.

Hangon Puutarhaviikko

Koska olen nykyään jo melkoinen puutarhatonttu (mulla on ruusu, mulla on ruusu!), niin tottakai olen ihan fiiliksissä pian alkavasta Hangon Puutarhaviikostakin. Minun keijukaissieluani hivelevät ohjelmanumerot kuten “Ystävällisyyden ja lempeyden puistokävely” ja “Perhospuutarhan esittely”, mutta herkkusuuna ehkä nostaisin kuitenkin villiyrtit lähempään syyniin. Siispä kilautamme kaverille, naapuriblogin Tarjalle, jonka villiyrttikiertokävely on sunnuntaina 18.5. klo 11-12. Tarja kuule, mitä herkullista sieltä villistä luonnosta tähän aikaan kevättä löytyy? Sehän on niin keväästä kiinni, viime vuonna oli kylmä kevät ja nyt taas pääsiäisen lämpöaallon seurauksena monet kasvit ovat jo kukkineet. Esimerkiksi pihlajan lehtinuput, karvasmantelin makuiset “amarettonuput” taitavat olla jo ohi, sopiva hetki niiden syömiselle kestää vain pari päivää. Saas nähdä! Joka tapauksessa löydämme horsmanalkuja, joita voi käyttää parsan lailla tai tuupata munakkaaseen, salaatin lailla käytettäviä vuohenputken pieniä lehtiä, jotka sopivat myös piiraiden täytteeksi, voikukkia, voikukan lehtiä ja nokkosta, joka on nyt parhaimmillaan. Hangon erikoisuus, merikaali katsastetaan myös, sitähän ei monessa paikassa Suomessa kasva. Hangossa on merikaalille juuri sopiva suolasuhde maaperässä. Otan myös omalta pihalta kaikenlaista vihreää mukaan ja kerron kasveista ja niiden käyttötarkoituksista kävelyn lomassa. Missä päin kuljetat seuruetta ja …

Kaikki liikkuu!

Eemeli, Petrus & Wilson Lauantaina Hangon uudella liikuntapaikalla oli monta tuntia tapahtumia, lajiesittelyjä ja muuta mukavaa Kevätjipon merkeissä. Koska meidän ikiliikkujamme oli kiinnostunut lähinnä skeittauksesta, skoottauksesta ja jenkkifudiksesta, niin niillä huudeilla mekin sitten hengailimme. Toisella kentällä Sun Cityn järeät äijät ja vieressä betoniramppeja nuolivat skeittipojat. Oli laji mikä hyvänsä, pääasia, että jalat liikkuu! Suurensuuri kiitos Ponke’s skeittikoulun kundeille, mm. Eemeli Mäkelälle, Wilson Mäkelälle ja Petrus Marttilalle sekä Hangon Rullaajille! Pakko palata vielä tyyliosion merkeissä, ihan lekalla iskee toi skeittiluukki meikäläisenkin puusilmään!

Uusia tuulia kävelykadulla

Erik isännöi! Lineup, jonka monet muistavat kenties Itäsataman kesäkojuista, on siirtynyt Vuorikadulle eli Hangon kävelykadulle ja avasi ovensa eilen lauantaina. Mikä mahtavinta, puoti on avoinna jouluun saakka. Kesällä enemmän ja rospuuttoaikaan viikonloppuisin. Yhdet kengät jo kaappasimme kainaloon, mutta vielä kutittelevat kimaltelevat mintunvihreät ja aprikoosin väriset tytöille ja minä notkeana rottana kiinnyin noihin kissoihin. Tavaraa tulee lisää kesää kohden, tossuja, surffihenkisiä vaatteita, aurinkolaseja ja tietysti skeittikamaa. Tulevatkohan Star Wars -Vansit tänne asti? Hope so! Kaupan avajaisista olikin erään pikkuketterän hyvä siirtyä uusissa popoissaan suoraan Hangon uudenkarhealle skeittiparkille. Siitä seuraavaksi.

Fenkolipizzaa

Löysin viikolla Glorian sivuilta fenkolipiiraan ohjeen. Rakkautta ensisilmäyksellä. Koska olen Kirjatoukka (ja koska oli after work ja koska halusin nähdä pitkästä aikaa Lillin), vetäisin aikataulusyistä vähän mutkia suoraksi ja ostin aivan ilman minkään valtakunnan tunnontuskia pakastepizzapohjia iltaa varten, täyteaineiden lisäksi. Kuinka helppoa voi olla pääsy taivaaseen? Näin helppoa: Laita uuni kuumenemaan. Olet sitten tehnyt piiraspohjan itse tai tyytynyt valmiisiin pohjiin. Jatka nyt alkuperäisen ohjeen mukaan, ja karamellisoi fenkolisiivut sulassa voissa ja hunajassa. (Onkohan maailmassa kauniimpaa sanaparia kuin voi ja hunaja?) Levitä pakastepizzapohjille suolalla ja pippurilla maustettu ranskankerma. Asettele pizzoille murusteltuja vuohenjuustokiekkoja, tomaattia (minä pilkoin terttutomaatteja pieneksi ja puristin niistä ylimääräiset mehut pois) ja fenkolit. Raasta päälle luomusitruunan kuorta (anna mennä vaan, rohkeasti!) ja pecorinoa. Minä laitoin myös rosmariinit jo uuniin, Glorian ohjeessa ne tulivat vasta valmiin piiraan päälle. Keinauta kierros oliiviöljyä pizzoille, vielä hiukan sormisuolaa ja kunnon rundit mustapippurimyllystä ja tyrkkää kuumaan uuniin. Skippasin rosépippurin ja oreganon, mutta leikittelimme hiukan sitruunaisella pestolla ja viikuna-balsamicosiirapilla tarjoiluvaiheessa, molemmat sopivat erittäin hyvin yhteen vuohenjuuston kanssa. Herra Kamera kävi AIVAN kuumana tähän piirakkaan. Hän ei lakannut hokemasta nimeäni ja …

Älä pihtaa Wes

Viime viikolla rynnimme elokuvateatterin ovien karmit kaulassa katsomaan Grand Budapest Hotellia. Tätä elokuvaa oli odotettu. Vaan odotusko sen teki, elokuva ei napannutkaan mukaansa. Tai hetkinen. Oikeastaan nappasi, mutta sitten ote herpaantui, Herra Kamera nukahti, tukehduttuaan ensin melkein popcorniin, ja draaman kaari vain jotenkin siirtyi valkokankaalta siihen meidän penkkirivillemme. Elokuvan alkupuoli on hurmaava. Vapisin innostuksesta. Sommittelin jo mielessäni blogitekstiä, jossa kylpisin villisti siinä väriloistossa ja… mutta sitten koittivat huonot ajat, sota, murha ja roistot astuivat elokuvaan, vaatteet vaihtuivat mudanvärisiin, huikeat huoneet vankilakoppeihin. Me olemme mankuneet tästä ennenkin. Miksi tarinoissa painotetaan aina sitä nurjaa puolta, onko se hienompaa, onko se arvokkaampaa? Jalostaako kärsimys elokuvankin? Tämmöinen rahahuolien ja milloin minkäkin huolien kanssa painiva maan matonen haluaisi edes elokuvissa katsoa jotain kaunista, edes puolet elokuvasta. Kyllä me ne elämän realiteetit muistamme, siitä ei tarvitse huolta kantaa. Tässä lajityypissä kepeydelle, vaikka kipeällekin, olisi suonut enemmän tilaa. Hassu juttu oli se, että vaikka elokuvassa tapahtuu koko ajan, sillä lailla sarjakuvaseikkailumaisesti, niin ajatus karkaili. Upeita, upeita näyttelijöitä ripoteltu pitkin matkaa (Tilda Swinton Madame Céline Villeneuve Desgoffe und Taxisina!), vaan ei oikein oivaltavaa …

Surprise!

Lumi olis kiva ylläri. Not. Kuvat ovat Degerbystä, maanantailta, Herra Kameran kuvausmatkan varrelta. Eivät sentään Hangosta, Hangossahan paistaa aina aurinko.