Valitse sivu
Street food without the street

Street food without the street

Alkupaloja Makasiinin tapaan

Ravintola Makasiini nosti keväällä taas hampurilaiset listoilleen ja me olemme käyneet nyt jo pari kertaa niitä puputtamassa hyvällä ruokahalulla. Ja ihanat ranut pienissä rasvakeitinkoreissaan, tui tui.

Mutta mitämitä; onko suolakurkun poisjättäminen tietoinen valinta? Vaadimme suolakurkkua hampurilaiseen! Hampurilaissämpylä vaihtelee, talossa leivotaan itse hersyvän hyvää leipää. Suosikkini on oikein rapeakuorinen, hiukan hapan, vaalea. Nixu, me vaadimme myös leipomon kaupunkiin!

Tänä iltana Ravintola Origo lanseeraa oman jokakesäisen bistromenunsa yläkerran baarissa, tällä kertaa Happy-Burgerit. (Saa niitä terdellekin kannettuna.) Sinnehän me siis toohotamme heti ensimmäisten joukossa.  Luvassa on mm. haukipurilaisia, Bovikin luomulammasta sämpylän sisällä ja ystäviämme ylämaankarjaa Täktomin rannoilta jauhelihapihvin muodossa. Maistuukohan Jolie-Pitt-pariskunnan kuuluisa rosé hampparinkin kanssa? Pannaan maistumaan!

Niin että kyllä street food-sakin kelpaa 🙂

Nyt ei Gallian kukko laula

Nyt ei Gallian kukko laula

“Siis mieti, ett ÄITI on leiponut”. Hämmästelyn kuulimme lasten suusta, josta putkahti tälläkin kertaa totuus. On todellakin harvinaista, että tämä äiti leipoo.

Kuvien raparperi-aprikoosipiiras on puhtaasti Ranskan syytä.

Kalvava ikävä johtuen siitä, etten pääse tänä kesänä Ranskaan yhdistettynä Ylen esittämään “Ranskan puutarhahelmet”-ohjelmaan ja maailman täydellisimmän naisen Mimi Thorissonin synnytykseen (kuva ja tarina hänen miehensä Instagram-tilillä…) nostatettuna vielä lounaalla nautitulla mainion hailakalla rosé-viinillä… niin, tässä on tulos.

Käsittämättömintä on, että tein piirakan lähestulkoon ilman ohjetta. Katsoin hiukan pohjan mahdollisia suhteita jostain reseptistä, mutta sitten laskin käsijarrun irti ja annoin palaa.

Mimi, tämä on sinulle!

Raparperi-aprikoosipiiras

Pohja:
(Määrät ovat hyvin luovia, paha mennä sanomaan mitään tarkkaa. Melkein kaikki ainekset olivat luomua.)

200 g voita
3 dl vehnäjauhoja
2 dl kaurahiutaleita
Sokeria ja fariinisokeria
Vaniljasokeria
2 isoa munaa

Sekoita ja sorki ainekset yhteen, etsi piirakkavuokaa, ei löydy, ota valurautapannu, voitele se. Töpsyttele taikinaa pannulle, huomaa, että sitä on noin puolet liikaa. Leivo lopuista pyöreitä pikkuleipäsiä.
Laita valurautapannu taikinoineen jo kuumaan uuniin.

Päälle:
Pieneksi pilkottua raparperia mieluiten suoraan maasta
(Olisiko varsia pitänyt kuoria? En kuorinut.)
Miniminitilkka vettä
Fariinisokeria
1 halkaistu vaniljatanko
Monta mintunoksaa

Vippaa täytteen aineksen kattilaan ja keitä pehmeäksi. Nouki vaniljatangot ja isoimmat mintunvarret pois.

Ota varovasti pannu uunista ja lisää täyte. Huomaa, että raparperia on liian vähän, joten lusikoi luomuaprikoosihilloa lisäksi.

Anna muhitella uuniss kunnes valurautapannun puinen kahva alkaa savuta. Piiras on täten valmis.
Koristele mintunlehdillä ja nauti jäätelön kera.

Muista paistaa myös ne ylijäämä-pikkuleivät, niitä voi napsia sillä samaisella aprikoosihillolla kuorrutettuna.

Kuvassa näkyvä juoma on kuvausrekvisiittaa eikä liity millään lailla tapaukseen. 

Päin punaista

Päin punaista

Ajatella, että en ole koskaan ymmärtänyt kärsiväni couperosa-ihosta. Olen vain pokkana punastellut ulkoilun tai viinilasillisen jälkeen ja lehahdellut jännittävissä tilanteissa tomaatiksi. Tavallaan aika liikuttavaa, ettei analysoi ihminen itseään sen enempää. Minä olen ollut minä, punaisenakin.

Nyt kuitenkin kun kellot alkoivat soida, päätin katsoa jos couperosa-iholle tarkoitetuilla tuotteilla olisi vaikutusta. Oikeastaan huomasin asian, kun olin sattumalta käyttänyt Avènen Antirougeurs-päivävoidetta, ja sen loputtua siirtynyt johonkin ihan peruskasvorasvaan. Punoitus paheni. Silloin vasta leikkasi, että asioilla saattaisi olla jokin yhteys.

Nyt kokeilussa on toinen ranskalaissarja, La Roche Posay, ja sen vastaavat (anti-rougeurs) tuotteet. Ja kas, elämä on tasaisempaa, ihonvärin osalta ainakin. Hämmästyttävää.

Tutkiessani couperosa-ihon hoito-ohjeita nyt muutaman viikon olen samalla herännyt huomaamaan, kuinka paljon punoitus on kuitenkin vaikuttanut elämääni. En ole tullut ajatelleeksi miksi olen kokenut niin monet tilanteet vaivaannuttavina, mutta nyt tiedän sen johtuvan punastumisen pelosta. Se tunne kun tuntee punan nousevan poskipäille eikä asialle voi tehdä mitään… Kun ulkonäkö muuttuu, oma itsevarmuuskin on koetuksella.

Jos kuumat posket saa voiteilla rauhoittumaan, ehkä sosiaalisiin tilanteisiin syöksyminenkin on helpompaa?

Mutta kertokaahan, mistä muista tuotteista, ulkoisista tai sisäisistä, on ollut teillä kohtalotovereilla apua? Entä elämäntapamuutokset? Vitamiinit, ceekö? Olen ihan alkutaipaleella uuden taudinmääritykseni kanssa. (“Vika on pieni, mutta kun se on päässä”, kuten sukuni usein käyttämä vanha sananlasku sanoo.)

Molemmat sarjat ovat auttaneet minua punoituksen hillitsemisessä, mutta jos pitäisi valita, niin Avène on toiminut paremmin yhteen muiden kosmetiikkatuotteideni kanssa ja tuntunut muutenkin omemmalta. Kuvaa kaunistamassa Hotel Klaus K:n aamupalan melonishotti 🙂

Hot Dog

Hot Dog

Kaartin Hodari & Hummeri tuli testattua edellisellä Helsingin-reissulla. Saimme teiniprinsessoistamme seuraa, vaikka he eivät tosin millään ottaneet uskoakseen, että sushilounas kannattaa skipata hodareiden takia. Onneksi ulos astui vakuuttelun ja aterioinnin jälkeen tyytyväisiä tyttöjä.

En ollut tajunnut miten pikkuruinen paikka on kyseessä. Kuumana päivänä ja tietysti vielä suosituimpaan lounasaikaan istuimme hiki hatussa lähes toistemme sylissä, varsinkin kun parilla porukalla oli vielä lastenrattaat mukana.

Palvelu pelasi kuitenkin loistavasti hymyhuulin ja pääasia eli ruoka eli hodarit olivat mainioita. Emme lähteneet neitsytmatkallamme vielä hummerin kyytiin, vaan testasimme perinteisempää kuumaa koiraa, kukin vähän eri variaatioin. Täytteissä ei täällä säästellä, kuten kuvasta näkyy, mutta määrän lisäksi myös laatu oli kohdallaan. Hodareiden kylkeen otimme coleslawta (vähän väsynyttä sellaista) ja kahta sorttia ranskanperunoita, toiset mustatorvisienillä maustettuja ja toiset parmesanilla.

Menen taatusti toistekin, ehkä myöhään jonain syksyisenä iltapäivänä, ennen iltaruuhkaa, maistamaan sen hummerihodarin, kera samppanjalasillisen.

Lentoon lähdössä

Lentoon lähdössä

Koko maailma tai ainakin Hanko on ihan töttöröö tästä odottamattomasta helteestä ja pikkutunneille asti vyöryvästä valosta. Viilenevää lupailevat, takapihan tuulensuojassa sitä ei vielä tunne. Aamunkajo,  illan sini, tuulenvire ja mereltä nouseva sumukin ovat olleet kuin vasikan henkäyksiä.

Olen käpertynyt korituoliin vaahteran alle läppäri sylissä ja luonut jotain ihan uutta, yhdessä ystäväni Ilkan kanssa. Samaan aikaan puutarhani kanssa nimittäin versoo muutakin, kollektiivi luovan työn tekijöille, ja toivottavasti paljon monenmoista yhteistyötä. Saa toivottaa onnea matkaan. Olisi jo aikakin nousta taas työrintamallakin lentoon.

Hangossa oli viikonloppuna jo ihan keskikesän tuntua myös vilinän puolesta. Kävimme syömässä avajaisiltana Hangon Makaronitehtaalla ja sunnuntaina haimme kisakatsomoihin (kellä vaalit, kellä lätkää) pizzaa Makaronitehtaan naapurista Classic Pizzasta. Melkein kaikki kesäravintolatkin ovat siis auki, tulkaa ihmiset syömään!

Ravintolauutisia muuten: Cafe Regatta otti valikoimiinsa jogurttijäätelön, tosi kiva lisä! Origossa on uutuutena kesällä “Onnellisia Burgereita” luomu- ja lähiaineksista. Pienen tauon jälkeen Casinon isossa salissakin on taas kohta ravintolatoimintaa, bistrotyyliin kuulemma. HSF eli pursiseuran ravintola on ollut remontissa, sali muuttuu, mutta muuttuuko menu? Paljon on taas Kirjatoukalla maisteltavaa!

Lisälukemista: Makaronitehtaalla viime toukokuussa, ja viime syyskuussa.