Ystäväni M. ajoi eilen pihaan lapio ja talikko pyörän tarakalla ja pisti hihat heilumaan. Noin kuusi tuntia myöhemmin olivat rikkaruohot saaneet kyytiä ja vanhan kivipenkin uusi mullitus hyvässä vauhdissa. Yrttejä nököttää aurinkoisen tiiliseinustan laatikkossa jo sievä rivi ja syreenien alle tulee kuulemma kieloja. Vanhoja, ruostuneita paloportaita kiipeää pian joku Dawn-niminen ruusu, jossa on suuret vaaleanpunaiset kukat. Autoinhan minäkin toki. Ensin loikkimalla multakasojen yli uusissa kengissäni ja kiljumalla ötököille, mutta lopulta vähän järkevämmin pukeutuneena ja vakuuttavan pölyisenä. Oli kuulkaa puutarhahanskat ja kaikki. Illalla sain sanottua vain puolikkaita lauseita ja konttasin sänkyyn heti Pikku Kakkosen jälkeen. Niin käy kun kirjatoukka saa yliannostuksen raikasta ilmaa ja ruumillista työtä. M. myös kertoi ihanan jutun: sana “paratiisi” tarkoitti alunperin pientä, aidattua puutarhaa. Ihan niin kuin meillä. A small walled garden… Homma jatkuu M:n neuvojen varassa tänään ja huomenna. Vappu, työn juhla. Taideteos: Puutarha, Tove Jansson, 1943. EDIT: Ruusun nimi on kuulemma New Dawn. Sopii mulle!

Herra Kamera täytti eilen vuosia, hip hip hurraa! Hän on vieläkin lievässä shokissa, kun viime kesänä vastapäisen kerrostalon ikkunassa roikkui lauma nuoria juhlatunnelman vallassa olevia neitejä katselemassa Herra Kameran grillauspuuhia. “Ukkeli, hei ukkeli”, he huutelivat, ja Herra Kameralta meni tovi ymmärtää, että ukkelilla tarkoitettin häntä, urosta parhaassa iässä, pihagrillin hehkussa. Ukkelimme on oikeasti aivan teinipojan näköinen, ja suurin huoleni onkin, että jonain kauniina päivänä minua luullaan hänen äidikseen. Onnea komistus!

Mikä bloggari se sellainen on, joka ei kollaaseja osaa tehdä. No se on yks Kirjatoukka, mutta hei, pääasia tulee tässä: saanko esitellä kesän kauneimmat juomat. Pääsiäinen, Herra Kameran synttärit, vappu, parit muut kemut, Kirjatoukan synttärit… huhti-toukokuu on pileitä pullollaan. Etsimme pääsiäispöytään alkoholitonta vaihtoehtoa samppanjalle ja ruusun terälehdille, ja kun ruusulimonadia ei sattunut silmiimme tällä kertaa osumaan, tarjoiluun päätyi hyvin jäähdytettyjä pullollisia Belvoirin kuplivaa vadelmajuomaa. Myös pinkki Pommac hurmasi raadin. Ja pysytään pinkissä: Viime kesänä Ranskassa lapset tutustuivat pieneen poikaan, joka opetti sikäläisille tavoille: limonadia (esim. Sprite, 7up) ja Monin’in purukumisiirappia! Vaaleanpunaista ja makeaa, uskokaa pois. Toinen ranskalaissuosikki, josta löytyy pariakin erilaista roosaa, on hauskaa nimeä kantava Lorina. Ihan parasta pinkkiähän on, jos sattuu saamaan kotitekoista raparperimehua, Kirjatoukan lempparia! Kuvan ulkopuolelle jäi: Olin ennen pääsiäistä käynyt Helsingissä jenkkikauppa Behnfordsilla ja kaapannut löydöstäni ilahtuneena muutaman tölkin purkkalimpparia. Mutta kas, se taas olikin kirkkaan sinistä! Kuvat valmistajien sivuilta.

Hyvää Kirjan & Ruusun päivää ystävät! Hankolaiseen Ravintola Origoon – joka on tunnettu paitsi hyvästä ruoasta myös ruusuista – on kätketty yksi kappale kesäisen herkullista keittokirjaa Auringon maku. Meillehän kirja on erityisen rakas, koska sitä somistavat Herra Kameran kauniit kuvat, mutta on se muidenkin mielestä ihana. Kurkistetaan muutamaan blogiin: “Master Cheffinä parhaiten tunnetuksi tullut, vuonna 2013 parhaan ruokabloggaajan arvonimenkin kopanneen neidon kirja on täynnä kesäaurinkoa, kiinnostavia reseptejä ja upeita kuvia. Kuvat kirjaan on ottanut Tomi Parkkonen, jolla näköjään on taito kuvata selkeiden ruokaotosten lisäksi loistavasti tunnelmia ja pysähtyneitä hetkiä.” – Sillä sipuli “Käsissäni saattaa olla tämän kevään kaunein keittokirja. Masterchefistä ja Truly Kira -blogista tunnetun Kira Åkerström-Kekkosen uuden keittokirjan pääosassa ovat Kiran kekseliäät reseptit ja Tomi Parkkosen auringonpaisteiset kuvat. Ja tietenkin Hanko.” – Suolaa ja hunajaa “Uusin ostokseni keittokirjarintamalla on Kira Åkerström-Kekkosen Auringon maku. Tämän kirjan kanssa nälkä kasvaa selaillessa, enkä keksi yhtään reseptiä jota en haluaisi tai aio kirjasta kokeilla. Hyväntuulinen ja valoisa opus, kauniit valokuvat, herkulliset reseptit – kertakaikkisen ihana kirja!” –Mama Caffe “Ensivaikutelmani Kira Åkerström-Kekkosen Auringon maku -kirjasta on kesäinen, herkullinen ja esteettisesti …

Olimme toissa viikolla siskoni Elsan kanssa katsomassa kolme leffaa, joista kaksi katsoimme samana päivänä aivan peräkkäin. Äidin pyynnöstä keskityn tässä tekstissä elokuvaan Kirjavaras. Odotin tältä leffalta todella paljon, koska olin nähnyt kyseisen elokuvan julisteen aiemmin elokuvateatterin seinällä. Siitä asti olen odottanut vain sen tuloa elokuvateattereihin. Enkä pettynyt ollenkaan! Elokuva oli todella pitkä, yli kaksi tuntinen, mutta missään vaiheessa se ei alkanut pitkästyttämään. Elokuva alkoi aika dramaattisesti, kun pienen tytön veli kuoli ja tyttö vietiin sijaisperheeseen toisen maailmansodan vuoksi. Alussa kauhistelin, kuinka ilkeä Lieselin uusi äiti hänelle onkaan, mutta onneksi Liesel saa turvaa uudesta isästään, joka on hänelle alusta asti todella mukava. Lieselin ja hänen sijaisäitinsä välit kuitenkin paranevat ja siihen liittyy yksi lempikohtauksistani. Lieselin äiti tulee koululle ja hakee tytön luokasta kovasti toruen häntä ja vie hänet kauemmaksi puhumaan. Äiti kuitenkin kertoo Lieselille hyvän mutta salassa pidettävän uutisen, Max selviää hengissä, ja he halaavat ja iloitsevat siitä hetken yhdessä. Mutta äiti pyytää Lieseliä kävelemään luokkaan suu mutrulla, koska kaikki tuntevat hänet ”pahana noita-akkana”. Tämä on kuitenkin Lieselille hankalaa ja äiti auttaa häntä. Hän vie Lieselen …