Valitse sivu
Puutarhassa

Puutarhassa

Ystäväni M. ajoi eilen pihaan lapio ja talikko pyörän tarakalla ja pisti hihat heilumaan. Noin kuusi tuntia myöhemmin olivat rikkaruohot saaneet kyytiä ja vanhan kivipenkin uusi mullitus hyvässä vauhdissa. Yrttejä nököttää aurinkoisen tiiliseinustan laatikkossa jo sievä rivi ja syreenien alle tulee kuulemma kieloja. Vanhoja, ruostuneita paloportaita kiipeää pian joku Dawn-niminen ruusu, jossa on suuret vaaleanpunaiset kukat.

Autoinhan minäkin toki. Ensin loikkimalla multakasojen yli uusissa kengissäni ja kiljumalla ötököille, mutta lopulta vähän järkevämmin pukeutuneena ja vakuuttavan pölyisenä. Oli kuulkaa puutarhahanskat ja kaikki. Illalla sain sanottua vain puolikkaita lauseita ja konttasin sänkyyn heti Pikku Kakkosen jälkeen. Niin käy kun kirjatoukka saa yliannostuksen raikasta ilmaa ja ruumillista työtä.

M. myös kertoi ihanan jutun: sana “paratiisi” tarkoitti alunperin pientä, aidattua puutarhaa. Ihan niin kuin meillä. A small walled garden…

Homma jatkuu M:n neuvojen varassa tänään ja huomenna. Vappu, työn juhla.

Taideteos: Puutarha, Tove Jansson, 1943.

EDIT: Ruusun nimi on kuulemma New Dawn. Sopii mulle!

Pyree sen teki

Pyree sen teki

Juhlimme Herra Kameran syntymäpäivää jo sunnuntaina, ihan pihalla. Sankari sai valita ruoan, ja toivoi parsarisottoa. Minusta me olimme syöneet parsarisottoa noin kaksi viikkoa putkeen, joten teki mieli etsiä jotain uutta säväystä vanhaan tuttuun versioon. Ja voi pojat minkä reseptin löysinkään!

Risotossa keimaili minttu ja sipsutteli sitruuna ja koko hässäkän kruunasi parsapyree . Paahdoin kuumalla valurautapannulla annoksen päälle asettuvat parsat.

Vasta myöhemmin huomasin, että resepti oli Kiran, siis Kira Åkerström-Kekkosen, jota pidän jo lähisukulaisenani, sen jälkeen kun he Herra Kameran kanssa punnersivat ilmoille ja iloksemme ihanimman kesäruokakirjan “Auringon maku“. Ei ihme, että risotto oli parasta ikinä, Kira on truly nero. (Olemmehan samaa sukua :))

Kakku oli kaupasta ja te tiedätte kyllä miksi. Vadelmat osasin laittaa ihan itse.

Reseptin löydät HS:n Ruoka-sivuilta, ole hyvä.

Sinulle rakkain

Sinulle rakkain

Herra Kamera täytti eilen vuosia, hip hip hurraa!

Hän on vieläkin lievässä shokissa, kun viime kesänä vastapäisen kerrostalon ikkunassa roikkui lauma nuoria juhlatunnelman vallassa olevia neitejä katselemassa Herra Kameran grillauspuuhia. “Ukkeli, hei ukkeli”, he huutelivat, ja Herra Kameralta meni tovi ymmärtää, että ukkelilla tarkoitettin häntä, urosta parhaassa iässä, pihagrillin hehkussa.

Ukkelimme on oikeasti aivan teinipojan näköinen, ja suurin huoleni onkin, että jonain kauniina päivänä minua luullaan hänen äidikseen. Onnea komistus!

Rohkea oli se mies, joka ensimmäisenä nielaisi osterin

Rohkea oli se mies, joka ensimmäisenä nielaisi osterin

Olemme keksineet uuden rituaalin kahdenkeskisille viikonlopuillemme Helsingissä: ihan ensimmäiseksi kurvataan Hietalahden Kauppahalliin, E. Erikssonin kalatiskin päähän, ja nielaistaan parit osterit. Kuvan isot yksilöt olivat Meilleure Blancheja, lasissa ranskalaista siideriä.

Kauppahallin tiskillä on ihana istua ja katsella hääriviä kauppiaita ja kiireisiä asiakkaita. Vastapäätä Roslundin lihakaupan komeat hattupäät huikkaavat tilausnumeroita ja ojentelevat tiriseviä hampurilaisannoksia tiskin yli. Tekee mieli ostaa pateita ja terriinejä, keoittain kiiltäviä vihanneksia, saavillinen katkarapuja ja kauniita sardiinipurkkeja… Tunnemme matkallaolon huumaa. Kuulemme kymmenkunnan kielen sekoittuvan kaikuvassa hallissa, tänne löytävät niin kulmakuntalaiset kuin satunnaiset kävijätkin.

Kohtaamme tiskinnurkassa aina tuttuja. Vanha kotikaupunki on ystäviä pullollaan, joku heistä sattuu samaan aikaan kalakaupoille ja me jäämme kiinni kuhertelusta ostereiden yli. Tällä kertaa moikkasimme toimittajaa, joka iloksemme pysähtyi muistelemaan vuosia sitten eräänä tyynenä lokakuun kuutamoyönä Hangon rannalle kattamaamme pitkää pöytää…

Jälkiruoaksi nappasimme mukaan parit macaronsit, matka jatkui syvemmälle stadin sykkeeseen.

Vihreä lompakko on Mrs Jonesin shopista, vanha kunnon Granny Purse, jota kätevämpää saa hakea.

Kesän kauneimmat juomat

Kesän kauneimmat juomat

Mikä bloggari se sellainen on, joka ei kollaaseja osaa tehdä. No se on yks Kirjatoukka, mutta hei, pääasia tulee tässä: saanko esitellä kesän kauneimmat juomat.

Pääsiäinen, Herra Kameran synttärit, vappu, parit muut kemut, Kirjatoukan synttärit… huhti-toukokuu on pileitä pullollaan. Etsimme pääsiäispöytään alkoholitonta vaihtoehtoa samppanjalle ja ruusun terälehdille, ja kun ruusulimonadia ei sattunut silmiimme tällä kertaa osumaan, tarjoiluun päätyi hyvin jäähdytettyjä pullollisia Belvoirin kuplivaa vadelmajuomaa. Myös pinkki Pommac hurmasi raadin.

Ja pysytään pinkissä: Viime kesänä Ranskassa lapset tutustuivat pieneen poikaan, joka opetti sikäläisille tavoille: limonadia (esim. Sprite, 7up) ja Monin’in purukumisiirappia! Vaaleanpunaista ja makeaa, uskokaa pois. Toinen ranskalaissuosikki, josta löytyy pariakin erilaista roosaa, on hauskaa nimeä kantava Lorina.

Ihan parasta pinkkiähän on, jos sattuu saamaan kotitekoista raparperimehua, Kirjatoukan lempparia!

Kuvan ulkopuolelle jäi: Olin ennen pääsiäistä käynyt Helsingissä jenkkikauppa Behnfordsilla ja kaapannut löydöstäni ilahtuneena muutaman tölkin purkkalimpparia. Mutta kas, se taas olikin kirkkaan sinistä!

Kuvat valmistajien sivuilta.