Valitse sivu
Kaipaa silitystä

Kaipaa silitystä

Kas samoja sävyjä, rannoilla aavoilla ja unien mailla.

Saattaa näyttää hiljaiselta, molemmilla rintamilla, mutta tänä viikonloppuna väkimäärä Hangossa ja kolhiintuneen keittiönpöytämme äärellä taas moninkertaistuu, kun Elokuvajuhlat käynnistyvät ja ystävät ja muut yleisöt eri puolilta Suomea kulkevat – tai polkevat! – tänne niemennokkaan.

Ja Herra Kamerakin, rakas reissumieheni, on hetken kotona ja samojen vällyjen välissä. Tai niin ainakin luulen, yöpöydälle on ilmestynyt kirja.

Olenkohan jo kertonut, mitä Herra Kamera vastasi, kun kerran valitin yksinäisyyttäni hänen pitkien kuvausreissujensa aikana? “Ethän sä ole yksin, mä olen tehnyt sulle kolme kaveria!”. Hmph.

Vain vanhoja lehtiä

Vain vanhoja lehtiä

Huhuilinkin jo Facebookin puolella, mutta kokeillaan vielä tätäkin tonttia:

Löytyykö kenenkään nurkista Vogue Paris Dec 2007 / Jan 2008 numeroa, jonka Guest Editorina on toiminut Charlotte Gainsbourg?

Tiedän, eBaystä löytyy, mutta joko lehden hinta lähetyskuluineen Ameriikoista nousee turhan korkeaksi tai sitten ranskalainen myyjä ei lähetä kuin Ranskaan? Ehkä on joku jekku, jota eBay-noviisina en hoksaa? Tai ehkä minä en vain ymmärrä, etten voi saada kaikkea? Auttakaa naista mäessä!

Lehteä metsästäessäni olen kiljunut kauhusta; olen näköjään viskannut vuosien varrella suorastaan tukollisia dollareita paperinkeräykseen, niin ovat tietyt numerot nousseet arvoon arvaamattomaan ajan myötä. Moni tuttu kansi, ai ai ai… Siis sisko, pidä Voguestas kiinni!

(Paitsi tästä yhdestä, jonka haluat myydä Kirjatoukalle <3 )

Tyyntyi

Tyyntyi

Ei, mun “mökkilaiturilla” ei auta nyt kuulkaa enää makoilla. Meri nostaa itsensä tuulen harteilla ylös kallioiden kuvetta ja laiturinpätkä on paitsi märkä myös liukas.

Eilen aurinko siis paistoi, ennustettu myrsky oli vain semmoinen aavistus keltaista valoa vihreän veden yllä. Illalla kymmenen aikaan alkoi kuulua kauheaa kohinaa, pauketta ja ulvontaa, ja makuukamarin kamina huokaili puhurin voimasta. Bulevardin läpi pyyhkäisi vimmattu viima, ikkunalasit helähtivät. Mutta yöllä kun havahduin hereille, oli aivan hiljaista ja liikkumatonta.

Tälle päivälle olin värvännyt itselleni auton ja kuskin jotta pääsisin kuvaamaan myräkkää ja viipottamaan tuuli takkia pullistaen rannalta toiselle. Turha toivo. Sorsat vain surffasivat Helonrannan laineilla, hihkuisivatkin, jos osaisivat.

Lapsi huutaa yläkerrasta, että kirjastosta on tullut “Ovatko lainasi unohtuneet hyllyysi”-viesti koskien Tove Janssonin kirjaa Haru, eräs saari.
“Vastaa niille, että äiti on hyvin kiintynyt kyseiseen kirjaan eikä halua palauttaa sitä enää koskaan!”

Ei suinkaan, nyt pakkaamme Pojun kanssa kirjastokassimme ja lähdemme kitisti palautuspuuhiin. Minullahan on ässänä hihassa samainen kirja på svenska, ystävältä saatu lahja. Kyllä elämä on ihmeellistä.

Psssst: pieni merivideo Instagramissa, jos haluat kuunnella aaltojen pauhua.

Huivikaupoilla

Huivikaupoilla

Pistäydyin kotikadun päässä sisustuskauppa Villa Himassa viime viikolla huiveja hypistelemässä. Nuo linnut sopivat hienosti tuuleen ja tuiverrukseen, joka täällä nytkin on käynnissä, mutta päädyin kuitenkin lopulta graafisempaan vaihtoehtoon, tuohon, jossa on pylpyröitä.

Villa Himassa oli muutakin houkuttelevaa, kuten mustia tiskiharjoja, mangolta tuoksuvaa supervoidetta syyssäärille, huippuhyviä siemenillä sulostettuja näkkileipiä mun Comté-kimpaleeni kylkeen, värikkäitä valosarjoja ja – tapetteja! Mitä ihmettä, minä, joka en koskaan ole ollut tippaakaan kiinnostunut tapeteista (kuten en myöskään verhoista, matoista, päiväpeitoista, sisustamisesta tai siivoamisesta), humahdin lämpimäksi Nanan esittelemille uutuuksille. Syvän oranssilla pohjalla astelevat linnut eteiseen ja kiinalaiset pytyt ja siveltimet vaikka kylpyhuoneen päätyseinään?

Kipaiskaapa katsomaan!

Villa Hima
Bulevardi 20
Hanko

Villa Himan Nanan blogissa nyt juttua yksistä tuotesuosikeistani, värikkäistä tunisialaisista fouta-liinoista!

My life through rose-tinted lenses

My life through rose-tinted lenses

Miten niin harmaata?

Meidän viikonloppumme alkoi mannermaisissa tunnelmissa Hotelli Regatan kauniissa aulabaarissa, jossa istahdimme porukalla alas after work -drinkeille ennen hyppyä kävelykadun pikkuliikkeiden Halloween-juhliin. Kävelykadulle oli parkkerannut myös torilta tuttu thai-kärry, ja niin vain me tarkenimme vielä ulkona pitkässä pöydässä kevätkääryleinemme! Aurinko paistoi, ei enää lämmittänyt, mutta väritti Vartiovuoren vesitornin kuulaaksi kuin appelsiini .

Lauantaina lorvimme kosteassa syyssäässä ohi lahdella kelluvien joutsenten ystävien huvilalle syömään. Koko matkan veden viertä meitä saattelivat aaltojen voimakkaat huokaisut kun ne syöksyivät mereltä hiekkarantaan ja kallioihin. Perillä odottivat isäntäväen lisäksi pehmeästi paukahteleva takkatuli, hyvin teroitetut veitset ja banjomusiikki. Jälkiruoan kookoskermajäätelössä oli mintunvihreitä pilkkuja, muuten tunnelma oli vaaleanpunainen ja lämmin (kuvat).

Nyt sunnuntai-iltana sumu suutelee Bulevardin sadevesikouruja, muutama katuvalo keinahtelee pisaroivien oksien tunnelissa ja me osaamme odottaa Suurta Myrskyä tiistaiksi.