Month: syyskuu 2013

Pus

Yleisön pyynnöstä (= kaksi lukijaa, meillä on kaksi lukijaa! Kiitos maailma, eivät ole menneet nämäkään tunnit hukkaan!) näemme nyt miten onnistui tai ei onnistunut pusukuvaus auringonlaskussa. Mutta sen mä huomaan kyllä, että paljetit pukevat mua ihan sairaan hyvin, joten aion pukeutua pelkkiin paljetteihin tästä lähtien!

Being Boring

Päivän pillitys. Hesarin Mielipide-sivuilla 42-vuotias kauppatieteiden maisteri, humanististen tieteiden kandidaatti, Business Development Manager Tero kirjoittaa vastineen nuorten rettelöintiä koskevaan aikaisempaan kirjoitukseen. Hänen pointtinsa on, että nuoriso on aina rettelöinyt, rettelöintiä on aina paheksuttu, nuorista kasvaa aina vanhoja, jotka vuorostaan paheksuvat. Se on elämän kiertokulkua, sanoo Tero. Minä olen kauniin käytöksen keski-ikäinen kannattaja (joka ei tietenkään käyttäytynyt aina kauniisti nuorena). Mutta se mikä murtaa Kirjatoukan itkumuurit tänään, on Teron loppukaneetti: “Nuoret, huutakaa bussissa. Me emme enää voi.” Niin totta! Buhuu! Tämän kirjoituksen taustalla soi tietenkin Pet Shop Boys ja Being Boring.

Mrs Jonesin huiviale

Mrs Jones se poppailee ahkerasti Espoossa, Haukilahden toimistollaan. Mrs Jones Lifestyle Shopin valikoimiin ja ostoksillekin pääsee onneksi myös netissä. Tänään Joneska hemmottelee meitä syksyn piiskamia huivialella iltapäivän poppiksen kunniaksi; kaikki Becksöndergaardin, Balmuirin ja Nest Factoryn puuvilla- ja pellahuivit -30%, niin puodilta kuin verkkokaupastakin. Toivottavasti en nyt johda teitä harhaan, kun kuvissa esiintyy uusin huivilempparini, joka EI ole alessa. Pääkallohuivi on sekin kyllä Mrs Jonesin valikoimasta, mutta silkki-villaisena se ei kuuluu kamppikseen. Alimman kuvan mustavalkoinen Marokko-huivi sen sijaan kuuluu. Ihana! Mrs Jones Pop Up Shop tänään torstaina klo 12-15 Ukkohauentie 11-13 A, 2. krs.Haukilahti, Espoo Seuraa pop up-ilmoittelua ja muita uutisia Mrs Jonesin Facebook-sivuilla!Joneskasta tulikin mieleeni, etten ole vielä vastannut hänen sisustushaasteeseensa 🙂

Luvussa juuri nyt

Mary Moodyn nuori perhe Moi. Luinpa erikoisen kirjan viime yönä, (viime yönä siksi, että olen kauheassa flunssassa, kurkkua raastaa, pärskin ja niiskutan, ja herään puolen yön jälkeen hortoilemaan teekuppini kanssa alakerran sohvalle) Mary Moodyn, Au Revoir – Näkemiin. Mary Moody on suosittu australialainen puutarhatoimittaja, joka viidenkympin korvilla painuu (karkaa, sanoo hän) Ranskaan puoleksi vuodeksi, kauas pois ison perheensä, 30-vuotisen avioliittonsa ja kiireisen työnsä luota, ottamaan aikaa itselleen. Eihän siinä mitään. Mutta siis ovatko kaikki australialaiset näin avoimia?? Jo parilla kymmenellä ensimmäisellä sivulla käydään sukkelasti läpi Mary Moodyn vanhempien railakas elämä, ja myöhemmin kirjassa Mary rupattelee perheestään, ystävistään ja itsestäänkin hyvin estottomasti. Hän syö, juo ja himoitsee ja hautaa äitinsä tähän malliin: “Myöhemmin hautausmaalla, kun arkku oli laskettu hautaan, sen värikkäälle kannelle asetettiin varovasti hänen viimeinen puolitäysi viskilasinsa sekä puolityhjä savukeaski. Hänen hautakivenään oli kaunis keltainen risti, johon oli kaiverrettu hänen suosikkilauseensa: Eläköön vallankumous.” En voi olla ajattelematta  Knausgårdin kohtaloa, sukulaisten tyrmistystä ja katkenneita välejä… On kirjassa paljon (valtaosa) myös hyvin tyypillistä ulkomaalainen-hurahtaa-Etelä-Ranskaan kuvausta. Minulle se kelpaa kyllä! Ammattinsa puolesta hän tietysti suhtautuu intohimoisesti alueen kasvillisuuteen, …

Saarikaipuu

Minulla on kivenkova saarikaipuu. Haluan puuttomalle kalliosaarelle, keskelle ei mitään. Toivoisin, että mökki olisi matala ja harmaa. Ikkunoista näkyisi vain aavaa merta, sähköä saisi olla lukuvalon verran. Karkeita lampaanvillahuopia, pellavapyyhkeitä, sateisia päiviä, kynttilänvaloa ja kannukaupalla teetä ja hunajaa. Kirjoituspöytä ikkunan edessä. Kirjoja kapealla hyllyllä katon rajassa ja puiset sängyt kiertämässä seinän viertä. Päiväunivalmiudessa. Tuoliin olisi kulunut silkinsileä kuoppa. Takka saisi mielellään ratista nurkassa, vai puuhellako siellä paukkuu? Niin, kuulostaa melkein Tove Janssonin saarelta ja mökiltä… Ymmärrän Tovea, joka luovi perheen ja ystävien sekä yksinäisyyden- ja vapaudenkaipuun välimaastossa, hakien saarista hiljaisuutta, mutta sosiaalisen elämän aina kuitenkin seuratessa häntä hännän lailla. Uupuminen ihmisvilinään aiheutti suoranaisia erakkounelmia. Työrauha ja oma maailma, niiden toivossa Tove Klovharuaan rakensi, Tootinsa kanssa. “Rakentakaa leijoja, Ham sanoi, japanilaista riisipaperiahan on vaikka kuinka paljon.” Siis päivän kirja, jota tuntuu olevan vaikea löytää: Tove Jansson, Haru, eräs saari. Kuvat ja lähde: Moomin.fi. Katso myös kun Tove tanssii! Voi tietysi olla, että kuolisin saarella noin toisena päivänä, kun en osaa kalastaa enkä hakata halkoja. Soutaminenkin on vähän niin ja näin. Kuinkakohan kauan ihminen elelee ruohosipulilla? Se …

Kuvien imussa

Loppuviikkoa ja tätä viikonloppua (ja koko viime aikaista elämääni, jos ihan tarkkoja ollaan) on leimannut vahva visuaalisten ärsykkeiden imu. Olen liekittynyt useasta kuvasta, valvonut öitä, käytellyt pitkästä aikaa saksia. Muun muassa tämä kuva; eikö teilläkin pyöri sukat jalassa?? Niin pajon katsottavaa. Yhdessä kuvassa. Kuva: Funny Balloons/ HS, “Mainos myi demokratiaa kuin limonadia“, arvio Rakkautta & Anarkiaa festareilla esitettävästä elokuvasta No.

Kuvankaunis viikonloppu

Hangossa oli tänä viikonloppuna ihan uusi tapahtuma, Hanko Foto Festival. Pääkallopaikkana ja messuareenana toimi Casino, ja luentoja, kuvausretkiä ja tapahtumia järjestettiin ympäri kaupunkia. Säät hemmottelivat festarivieraita, koko ajan kun vain paistoi ja paistoi, ja kaupunki oli kauneimmillaan. Herra Kamera lepuutti nyt kamerakättään, ja antoi muiden painella laukaisimia, mutta sain sentään pari otosta. Tässä lämmitellään illan viiletessaä videotykin loisteessa, kun valokuvia heijastettiin Itäsatamassa talon päätyseinään… Lasten ja nuorten sarjoihin osallistuneet ankanpoikasemme pärjäsivät loistavasti, kotiin kannettiin kaksi päävoittoa ja yksi kakkossija. Tosin kilpailijoita oli molemmissa sarjoissa yhteensa kaiken kaikkiaan kolme 😉 Toivottavasti tapahtuma saa jatkoa ensi vuonna, tulkaa tekin sitten mukaan?

Memento vivere

Kuvat: Marjaana Mitikka En saa silmiäni irti näistä kuvista. Lukijamme Marjaana vinkkasi Emil Cedercreutzin taiteilijakodista, Harjulasta. Ei olisi ehkä ihan ensimmäiseksi matkakohteeksi tullut mieleen, mutta nyt tuntuisi suuresti romanttiselta lähteä Herra Kameran kanssa retkelle Harjavaltaan! “Sisustuksen perusteella Harjula on yksi Cedercreutzin elämäntyön helmistä. Ajatuksena oli koti kokonaistaideteoksena. Jokaisella esineellä tuli olla oma historiansa ja yhdessä niistä piti syntyä värien ja muotojen harmoninen sinfonia. Vanhojen tyylien ja kaukaisten kulttuurien sekoitus loi sadunhohtoisen tunnelman. Elämänuskonsa taiteilija kiteytti ulko-oveensa sanoiksi Memento vivere – Muista elää”. – Lue lisää Harjulasta täältä. “Cedercreutz jatkoi opintojaan Euroopan taidekeskuksissa Brysselissä, Roomassa ja Pariisissa. Taideopinnot ulkomailla muokkasivat sekä Cedercreutzin taiteellista tuotantoa että aatemaailmaa. Hänen oppi-isinään olivat Charles van der Stappen, Constantin Meunier ja Auguste Rodin. Brysselissä vuosina 1903–1904 Cedercreutz tutustui aatesuuntaukseen nimeltä tolstoilaisuus, mikä näkyi myös hänen teemojen valinnoissaan. Brysselin vuosiensa jälkeen Cedercreutz opiskeli valtion stipendillä Roomassa vuosina 1904–1905 sekä myöhemmin vuosina 1906–1909 Pariisin Académie Julianissa.”-Emil Cedercreutz Wikipediassa. Koska olen Kirjatoukka:  Emil Cedercreutz, Yksinäisyyttä ja ihmisvilinää. Muistelmia. Hagelstamilta.

Mombasa

Eilinen ilta oli taas ihan absurdin kaunis. Kuuma, kostea, tuoksuva, vaaleanpunainen ja kuparinhohtoinen. Kaikki oli melkein liikaa, tiedättekö, sellaista että pitää potkia kengät jalasta ja juosta hiekkarantaa ja kiljua vähän, ettei poksahda? Käyn usein tuolla Neljän Tuulen Tuvalla leikkimässä, että se on mökkirantani, ja heidän venelaiturinsa on minun mökkilaiturini. Kallionkolotkin, ne ovat minunminunminun! Eikä sitä kyllä eilenkään tarvinnut kenenkään kanssa jakaa. Paitsi Herra Kameran. Haluatteko te nähdä tulokset, kun me yritimme ottaa söpön rakkauspusukuvan auringonlaskussa? (Kakarat hiljaa!)