Valitse sivu
Maanantai-illan aikamatka

Maanantai-illan aikamatka

Voi miten ihana maanantai-ilta meille tulikaan! Poika löysi kirjastosta dvd-levyllisen vuoden 1910 tulvivaa Pariisia, oopperan kummitusta, kaunottaria ja hirviöitä sekä Vanessa Paradis’n elokuvamusiikkia. Kaunista, kaunista!

Elokuvan suomenkielinen nimi on Kaunotar ja Monsteri- Seikkailu Pariisissa. Muista katsoa elokuva ihan loppuun saakka, ohi lopputekstienkin. Sitten käyt leffan virallisella sivustolla ja poimit talteen kartan, jossa elokuvan kohtauspaikat on merkitty ja esitelty. Mä olen ihan fiiliksissä!

Elokuvan vetävä tunnusbiisi “La Seine” tässä teille kahteen kertaan klikattavaksi, ensin Vanessan ja muun kaartin omilla kasvoilla, ja sitten ihan se animaatioversio.

Into ja himo

Into ja himo

Kenties luulitte, että viikonloppuni meni vain lihapullia pyöritellen? Ehei,ei suinkaan! Vaikka itsekin, nyt laiskan sunnuntain laiskana iltana ajattelen, etten ole tehnyt sitten yhtikäs mitään ja huokailinkin Herra Kameralle olevani maailman laiskin ihminen, niin tarkastellaanpa hieman tilannetta:

Perjantaina Herra Kamera isännöi tärkeitä vieraita, ja katoin heille studiolle lounaan. Itse luikin alta pois ja kävin salaatilla Café Regatassa, jossa ihmettelin (ihailin, kai kadehdinkin) ruotsalaisten bloggareiden lehtiä Egoboost ja Styleby. Mitä hemmettiä noilla naapurin siskoilla on juomavedessä, mahtava meininki! (No, Egoboost ei taida enää olla alkuperäisissä käsissä, mutta silti!)

Perjantaina me myös heittäydyimme illemmalla Cyrano de Bergeracin maailmaan elokuvaillassa. Kristiina M., joka toimi esittelijänä, oli penkonut meille lukuisia klippejä teatteri- ja elokuvaversioista ja kertoi niin värikkäästi Cyranosta ja kaikista häntä näytelleistä, että teki mieli vetää röyhelöt kaulaan ja miekkailla hiukan itsekin, nokkelasti sanaillen. Sen sijaan nautiskelimme kuitenkin illallisen Ravintola Makasiinissa mitä hurmaavimmassa seurassa. Kaiken nauramisen ja puheenporinan jälkeen kuulimme lopuksi huikean elämäntarinan, oikean selviytymistarinan… elämä on ihmeellistä. Eräät olivat kuulemma tanssineet vielä aamuun asti, mutta todistajien läsnäollessa vakuutan, että Kirjatoukka meni valitettavan ajoissa nukkumaan 🙂

Lauantaina kierreltiin kaupoissa, hyväiltiin vihanneksia torilla, vaaputtiin liian painavien korien kanssa pyörällä ympäri aurinkoista kaupunkia ja käytiin kuuntelemassa Linkolaa luonnonsuojelutapahtumassa. Ja pyöriteltiin niitä lihapullia. Ehdin lisäksi kaffelle Mrs Jonesin kanssa, kuulemaan kaikki uudet tuulet. Jos on ruotsittarissa potkua, niin on sitä kyllä roppakaupalla myös omassa tarmokkaassa Joneskassamme!

Sunnuntai on kyllä mennyt aika lailla kölliessä. Lihapullia kun oli se reilut sata, niin ruoankaan kimpussa ei tarvinnut juuri hääriä. Sai vain venytellä sohvalla lehtipino tai lapsi kainalossa, ottaa torkutkin ja roikkua sitten netissä. Kidutimme Herra Kameran kanssa itsejämme uppoutumalla upeisiin portfolioihin. Voi kuinka paljon maailmassa on taitoa ja tekemisen meininkiä… Meilläkin olisi paloa niin moneen juttuun, mutta kummasti arki ja ihan tämä peruspyöritys vain nielaisee leijonanosan ajasta ja energiasta. Ja rahasta.

Mutta siis: kyllähän tätä voi jo viikonlopuksi kutsua, aika erinomaiseksi sellaiseksi!

Oikolukiessani tässä tätä tekstiäni huomaan yhden homman. Viikonlopun avainsana on selvästikin INTOHIMO. Kaikkia viikonlopun kohtaamisia ja ihmisiä yhdistää intohimo. Suurenmoista.

Ai niin, harjoittelin mä myös Instaamista, uudella kamerallani. Intohimosta puheenollen, kaikista kaikista ihanin Instagram-tili on kyllä Lou Doillonilla. Hän kun pitää ihan samoista jutuista kuin minäkin, kuten kananmunista!

Lihapullapäivät

Lihapullapäivät

Lihapullaviikonloppu. Lauantaiaamu torilla meinaa koitua kohtaloksi, kun silmät söisivät ja kädet koriin kahmisivat enemmän kuin napa koskaan voi vetää. Olin olevinani maltillinen ja otin vain pulleroisten tykötarpeita tällä kertaa, ja muutaman tomaatin ihan muuten vaan.

Kokeilimme paria uutta juttua lihapulla-showssa. Laitoimme mm. kuivattua sipulirouhetta jauhelihataikinaan. Toimii! Dijonia lusikoitiin joukkoon myös ihan reilusti. Keksin puolivahingossa sellaisen jekun, että kun lihapullia on paistettavana yli satakunta, niin uunissa ne tulevat kätevästi, nopeasti ja käryttömästi, ja sitten valmiit pullat voi voissa paistaa ja kauniiksi ruskettaa aina sen verran ja sitä mukaa kun kulloiseenkin kattaukseen tarvitaan.

Peruskermakastikkeeseen lisäsin Cantadouta, piparjuurituorejuustoa, ja se se vasta oli tooooodella hyvää.

Lauantaina söimme lihapullat kukkakaalimuussin kera (kukkakaalia, keitinvettä, suolaa, voita, muskottipähkinää) ja tänään jatkoimme muussia perunoilla ja lämpöisellä maitotilkalla. Peruna-kukkakaalimuussi oli ihanan maukasta, yhdistelmänä parempi kuin kumpikaan yksin. Muussissa merisuolahiutalevoi (esim. ranskalainen President) tekee hyvän säväyksen.

Ruusukaalit, puolukkasurvos ja etikkakurkut tietysti istuvat nätisti lautasen reunalle aina kun on tämmöisistä skandinaavisista lihapullista kysymys!

Päivän kirja, jolla ei ole mitään tekemistä lihapullien kanssa: Suvi Ahola, Sivumakuja – Kirjallisesta keittiöstäni (WSOY).

Luvussa juuri nyt eli Kun silmäni mä auki saan

Luvussa juuri nyt eli Kun silmäni mä auki saan

Kun silmäni mä auki saan ja sinut siinä nään… Piti vallan nostaa jakkara sängyn viereen, kun yöpöydälle ei enää mahdu.

Nautin suuresti Merete Mazzarellan tavasta kirjoittaa. Oikein hykertelen, kun saan käsiini uutta luettavaa häneltä. Nyt luen rinnakkain Mazzarellan uusinta kirjaa Elämä sanoiksi, Knausgårdin kolmatta ja Austerin & Coetzeen kirjeenvaihtoa Tässä ja Nyt – Kirjeitä ystävyydestä.
Näissä kirjoissa on tietysti punainen lanka: Mazzarella kirjoittaa siitä, miten elämäänsä voi purkaa kirjallisuudeksi. Herrat A & C käyvät kirjeenvaihtoa elämästä ja kirjoittamisestakin. Mazzarella käsittelee uunituoreessaan paljon lapsuutta, lapsuudesta kertomista. Knausgårdin Taisteluni-sarjan kolmas osa sijoittuu lapsuus- ja nuoruusvuosiin.

Huomaan, että minua ei juurikaan kiinnosta lapsuus. Paljon elämäkertoja koluavana olen ottanut tavakseni pyyhkäistä tunnontuskitta lapsuusvuosien ohi. Siispä myönnän nyt ääneen, etten ole oikeastaan lukenut Knausgårdin kolmatta, vaan vain selaillut sitä, poimin otteen sieltä ja toisen täältä, ja luin alun ja lopun. Annan itselleni luvan tähän, sillä siinä missä olen perinyt isältäni taipumuksen mennä metsään juhlakengissä, on tämä kirjallisten lapsuuskohtausten yli hyppääminen ilmeisesti geneettisesti siirtynyt minuun äitini puolelta. Tunnustimme tämän lukusyntimme toisillemme vasta hiljattain.

Lapsuus on toki tärkeää aikaa ihmisen kehityksen kannalta, siitä varmasti Matti Nykänen ja minä olemme samaa mieltä. Usein vain lapsuuden avainkokemukset ovat kovin samankaltaisia ja kiinnostavat eniten sitä aikuista, joka kyseisestä lapsesta on kasvanut. Avainkokemuksista puheenollen: tutkimukseni mukaan mieskirjailijoilla ristiinpissiminen on yksi hyvin merkittävä askel kohti uljasta miehuutta.

Auster & Coetzee taas… äh, pelkästään ärsyttäviä.
Olen näköjään tänään julmalla tuulella.

Siis päivän (voittaja)kirja: Merete Mazzarella, Elämä sanoiksi

Tyylillä

Tyylillä

Päivän tyylilyyli on Meryl Streep elokuvassa Falling in Love (1984).

Kaulukset, vyötetyt mekot, salmiakkiruudulliset pitkät villatakit ja runsaat takit ja kimonot… Ja kuinka ajankohtaisilta näyttävätkään Merylin, eli elokuvan Mollyn raitapaita, hulmuava maksihame, leveä huivi ja säkkimäinen, nahkahihnainen niiniveska. Très cool.

Katso vaikka trailerista, kohdasta 0:35.

Päivän kirjakauppa (jossa elokuvan rakastavaiset tapaavat): Rizzoli, New York.