Month: heinäkuu 2013

Kurtturuusu ja kallioimarre, osa 1

Ystäväperhe järjestää kotonaan rennon kokkikurssin, ja meidät on kutsuttu mukaan. Käyn ottamassa vähän vauhtia joogasta, sillä nyt jännittää; pääsemme samaan köökkiin villiyrttimies Sami Tallbergin kanssa! Kun minä vielä huilaan hetken savasanassa, aloitetaan rantavillalla jo valmistelut. Kuten huomaamme, apukokit ovat mitä monipuolisinta sakkia! Tietoa villiyrteistä ja niiden käytöstä sekä kaikki tässäkin juttusarjassa vilahtavat herkut: Sami Tallberg, Uusi Villiyrttikeittokirja.

Päivän kirja

Ystävät, mä harvoin tuputan, mutta nyt tuputan. Teidän on hankittava Sami Tallbergin Villiyrtti-keittokirja. Kohta näette miksi. Sanotaan nyt vaikka niin, että eilen elämä oli yhtä ruusuilla tanssimista!Edellinen kohtaamiseni villiyrttien kanssa päättyi paritteleviin yökköihin, hahahaha!

Poutapäiviä Provencessa, osa 13, eli Marseillen kivoin kuppila

Rosmariini on ihan liekeissä! 🙂 Marseille on Ranskan toiseksi suurin kaupunki, ravintolan valitseminen on siis vaikeaa. Etäisyydet ovat pitkiä, singahtaminen kaupungin laidalta toiselle hyvänkin ruoan perässä veisi hirmuisesti aikaa ja vaivaa. (Autolla Marseillen keskustaan? HAHAHAHA, salli mun nauraa!) Lounasaikaan nyimme turhaan muutamankin suositellun kippolan ovea, mutta maanantaina koputtavalle ei aina avata. Päädyimme lounaalle Cours Julienille, La Cantinettaan, sen viehkolle ja suojaiselle sisäpihalle, kiltin tarjoilijapojan hoiviin. Olimme jo nääntymässä nälkään siinä vaiheessa, ja yksi meistä, pienimmästä päästä, ei tahtonut itkemättä kestää kadunkulmissa notkuvien narkkareiden määrää… Ruoka on hyvää, muttei erityistä. Lisää paineita illalliselle! Hotellin portieeri kuuntelee vuodatustani ja katselee ihmeissään käsienvääntelyäni. Mistä löydän ruokapaikan, joka on edullinen, mutta silti oikein hyvä, hauska ja rento, ei-niin-turistinen, lähellä vanhaa satamaa, silti vähän sivussa, elämys, edes jollain tapaa. Lopulta portieeri kirjoittaa lapulle: Les Akolytes. Hyvin kirjoitettu! Les Akolytes oli juuri kaikkea sitä mitä toivoimme. Palasimme sinne vielä uudestaan. Siis ajoimme 80 kilometrin päästä varta vasten sinne syömään. Niin ihana se oli. (Ensimmäisellä kerralla meitä oli vain kolme, toisella jo seitsemän, ja kuvat ovat sekoitus molemmilta kerroilta.) Les Akolytesin listalla …

Kirjauutisia

Herra Kamera on mukana ihanassa kirjaprojektissa; Kira kokkaa, Christer kirjoittaa ja toi Kamera tietysti kuvaa. Tulossa siis kaunis ja herkullinen kesäruokakirja, ensi kevääksi! Kiran Rosmariinimysli50 g kylmää kuutioitua voita50 g vehnäjauhoa25 g mantelijauhoa25 g kaurahiutaleita50 g sokeriaripaus suolaa1 rkl tuoretta silputtua rosmariiniaNypi kaikki ainekset keskenään muruksi paitsi rosmariini. Paista kullanruskeaksi välillä sekoittaen 175 asteessa. Sekoita valmiin murun joukkoon rosmariini.Tarjoile tuoreiden mustikoiden ja mantelimaidon kera. Resepti, kuvat, lisätietoja kirjasta ja puhtaista mauista: Vihreä Pöytä Team Kira Åkerström-Kekkonen, Christer Lindgren ja Tomi Parkkonen. Kustantaja Readme.

Minulla on LUKIJA!

Minulla on lukija, minulla on LUKIJA! Istuin viattomasti Pojun kanssa Origon yläkerrassa lapioimassa pulled pork-burgeria kitusiini, kun hurmaavan raikas nuori nainen kysyi olenko Kirjatoukka. Myönsin, vaikka olinkin unohtanut kammata tukkani, ja olin liikkeellä edellisillan Madrid-juhlien poisnauretuilla ripsiväreillä. Aivan ihana kohtaaminen, kiitos kun tulit sanomaan hei, kaima <3 Kuvassa possuseni edelliseltä Origo-kerralta, silloin tarkeni terassilla, ja silloin ehdin ottaa kuvan ENNEN KUIN olin ahmaissut leipäni. Lasissa on muuten huumaavan hyvää luomu-rosé-viiniä nimeltä Miraval. Miraval on provencelainen kaunotar, ja sen ovat tuottaneet joku Brad Pitt ja joku Angelina Jolie, joiden taiteille pyhitetty kesäkoti kyseinen viinitila nykyään on…

Poutapäiviä Provencessa, osa 11, eli välipalalla

Ei hyvänen aika, enhän minä voi teitä Marseilleen kuljettaa tyhjin vatsoin. Nopeasti, helposti ja herkullisesti on helppoa syödä, kun raaka-aineet ovat ensiluokkaisia. Pari tomaattia, veitsenlappeellinen pateeta, pari keitettyä munaa. Kesäkuun alun ohuen ohuet ja tupituoreet parsat kypsyvät minuutissa pannulla, ilman mitään esivalmisteluja.

Mennään Marseilleen

Jos pitäisi valita (sadoista kuvista) yksi kuva, joka tiivistäisi Marseillen, luulen, että valitsisin tämän. Olkoonkin, että Vieux Port on puunattu kulttuuripääkaupunkikuntoon, olkoonkin, että uusi MuCEM on varsinainen helmi, ja olkoonkin, että meri on jotenkin niin oleellinen osa Marseillea. Silti, tässä on sen kaupungin todellinen olemus 🙂 Huomaa täysin tyynenä jatkuva kännykkäkeskustelu, vaikka puoli autoa laahaa perässä.

Kun hengitys ohjaa

Kuva käpälästäni: Pia H. Syötyäni kesäkuussa koko Etelä-Ranskan, ja juhlittuani helteisessä Hangossa koko tähän astisen heinäkuun, voin vannoa teille, että en tiedä mihin olisin joutunut ilman joogaa. Merijooga taivuttelee kesäkansalaisia monta kertaa viikossa, ja minä olen tassutellut perässä rantajoogasta yin-joogaan ja tänään flow-joogataan ja meditoidaan koko päivä onnellisuusteemalla. Mahtavaa! Ilma- eli aerialjoogaa en ole vielä kokeillut, tuli vain tuosta hyvin riippuneesta lihasta mieleen 🙂 Merijoogalaiset laajentavat paraikaa toimintaansa Hangosta myös Haukilahteen. Aikatauluista, joogapaikoista, -muodoista ja -opettajista luet lisää Merijoogan sivuilta.