Month: heinäkuu 2013

Pitkän pöydän ritarit, osa 4

Published by Anna

Ja päästiinhän me sen mozzarellankin kimppuun! Tomaattien kanssa, tietenkin. Salaatin jälkeen pyöräytettiin risotto Pinnan tryffelikastikkeesta, niin yhdistyivät nätisti vieraidemme Italia ja meidän kesäkuun Ranskamme. Lapset kiipeilivät ja keinuivat pihapuun oksilla, aikuiset vetivät illan viiletessä huopia hartioille, syntymäpäiväsankaria lahjottiin ja hälle laulettiin. Lopulta peittelimme kuusi punaposkista palleroa siskonpetiin, ja ystäväpariskunta sai pujahtaa Herra Kameran studiolle kahdestaan, yökylään kuvien keskelle. Sen pituinen se.

Pitkän pöydän ritarit, osa 3

Published by Anna

Ystävämme T on huippukokki! Pitkän pöydän ritarit lähtivät yhtenä aamuna metsästämään ruokaa Täktomin metsiin. Tai no onneksi Havsgårdar-luomukarjatilan Arja ja Markku olivat hoitaneet lihan meille kokkaamista vaille valmiiseen kuntoon, sen kun poimii tilapuodin jääkaapista tai pakkasesta ylämaankarjaa valitsemassaan muodossa. Nyt tehtiin jauhelihapihvit, kaveriksi ranskalaisesta ruokalehdestä löydetyille kasvisherkuille. *** Munakoisosalaatti ja paahdetut paprikat Pistele munakoisoihin veitsellä reikiä, ja laita suolapedin päällä pellille ja uuniin. Laita toiselle pellille kokonaisia pestyjä paprikoita ihan sellaisenaan. Anna kypsyä ehkä tunnin verran. Laita paprikat ylemmälle tasolle, niiden pinta saa hiukan mustua. Avaa munakoisot pitkittäin ja ota sisus talteen. Leikkaa pieniksi kuutioiksi ja laita isoon kulhoon. Mausta suolalla, pippurilla, sitruunamehulla, oliiviöljyllä ja yrteillä. Lopuksi vaivaa joukkoon pehmeää vuohenjuustoa ja kreikkalaista jogurttia, koristele tuoreilla yrteillä. Pistä uunikuumat paprikat hetkeksi muovipussiin ja pussin suu kiinni. Sen jälkeen paprikat on helppo kuoria. Siivoa ja suikaloi paprikat, ja mausta öljyllä, valkoviinietikalla, suolalla ja pippurilla. Ihana, paahteinen paprikasalaatti on valmis! Havsgårdar-jauheliha on niin mahtavaa tavaraa, että se tarvitsee vain ropsahduksen suolaa, muutaman veivauksen mustapippuria myllystä ja kuljetuksen grilliin. Pihvien kaveriksi tilapuodista napattiin taas ah, niin ihania chutney-purnukoita, …

Poutapäiviä Provencessa, osa 14

Published by Anna

Le Mucem, tai oikeastaan MuCEM, eli Musée des Civilisations de L’Europe et de la Méditerranée avautui yleisölle kesäkuun alussa, juuri ennen visiittiämme. Ties vaikka sen kunniaksi. MuCEM on oikeastaan kolmen kimppa; arkkitehti Rudy Ricciottin pitsimäinen päämaja Le J4 vaihtuvine näyttelyineen, lippakioskin näköinen Le Centre se Conservation et de ressources (CCR) ja Le Fort Saint-Jean, pysyville näyttelyille kunnostettu linnoitus muuripuutarhoineen. Vaikka et ehtisi vierailla museossa, hengaile kuitenkin alueella. Niin tekevät marseillelaisetkin, varsinkin rakastuneet sellaiset. Kaupunki näyttäytyy uudesta kulmasta, uusi ja vanha, meri ja taivas kohtaavat. Kesäkuun Imagessa oli mainio Marseille-opas otsikolla Muodikas maleksii Marseillessa: “…Ja täällä jos jossain on myönnettävä, ettei Marseille ole vain vuoden 2013 kulttuurikaupunki vaan myös Ranskan uusi trendikaupunki.”

Pitkän pöydän ritarit, osa 2

Published by Anna

Saisiko olla aperitiiviksi minttu-proseccomalja? Ensimmäisenä iltana syötiin kuitenkin fish & chips hankolaisittain; Ekströmin savukampelaa, Origon ranskalaisia perunoita ja illan päätteeksi ihana marenkikakku. Kukkien virkaa toimittivat vielä tässä vaiheessa punasipuliniput 🙂 Pikku-Elsan marenkikakku Vaahdota 4 munanvalkuaista.Lisää pikkuhiljaa mukaan melkein 4 dl sokeria, jatka vain surruuttamista.Marenkivaahto on valmis, kun voit nostaa kulhon ylösalaisin ilman että sisältö valahtaa! Levitä vaahto leivinpaperin päälle pellille pyöreä(hköksi) kakuksi. Paistele miedossa lämmössä tunnin verran. Pinta saa nyt kauniin kuparisen sävyn. Ota kakkunen uunista ja anna jäähtyä. Vaahdota vaikka sillä aikaa purkillinen kuohukermaa. Levitä kermavaahto marenkipyörylän päälle juuri ennen tarjoilua, nostele runsaasti sitruunamehussa hetken marinoituja marjoja koko komeuden päälle, koristele mintunlehdillä ja suklaalastuilla.

Pitkän pöydän ritarit, osa 1

Published by Anna

Joskus tuossa heinäkuun puolivälissä saimme vieraita Oulusta, mutta Italian kautta. Auton takakontista syliimme nosteltiin mozzarellaa, proseccoa, edellispäivänä puusta poimittuja sitruunoita, Limoncello-pikkuleipiä, napolilaista kahvia ja risottoriisiä. Me katoimme kymmenen lautasta ja siitähän seurasi muutama hyvin herkullinen päivä. Sattui muuten hauskasti, päivää ennen vieraiden saapumista. Iloitsin itsekseni uudesta, pitkästä pöydästä, laitoin Anni-tädin vanhat, kirjaillut pitsilakanat liinoiksi, asettelin kirjoja, kukkia, yrttiruukkuja. Muutama provencelainen kuppi, viuhkat noin, valkoisia kulhoja kirpputorilta… Kaikki jäi niikseen, väliin tuli jotain muuta. Illemmalla palasin pihalle. Pöydän ääressä tyylikäs pariskunta selasi kirjoja, nosteli kippoja: “Mikäs juttu tää on?” “Tää juttu on meidän koti”, sanoin, ja kerroin, että me olemme lähdössä puutarhajuhliin, joten he voisivat kaikin mokomin jäädä lueskelemaan ja istuskelemaan takapihallemme… Pöytien lainasta kiitos Boating Outletin Villelle!

Road trip

Published by Anna

Pikkulikat pakkaavat, Kiljusen herrasväki käynnistelee nyt koslaansa pienelle road tripille. Mä lähden Pohjois-Karjalaan (vai onko se Etelä-Savoa??), vaihdan farkut Ranskasta ostettuun puuvillamekkoon, jonka helmassa on ihanat kirjailut… Toreilla tavataan!

Kurtturuusu ja kallioimarre, osa 5

Published by Anna

Marjat saavat kukka- ja heinähunnun, ja lorauksen ruusumaitoa niskaansa. Meidät on saarnattu pyörryksiin, olemme villiyrttiopetuslapsia. Suuri kiitos isäntäväelle ja Sami Tallbergille unelmaisesta illasta Hangon keksinä hymyävän kuun alla! Tietoa villiyrteistä ja niiden käytöstä sekä kaikki tässäkin juttusarjassa vilahtavat herkut: Sami Tallberg, Uusi Villiyrttikeittokirja.

Kurtturuusu ja kallioimarre, osa 4

Published by Anna

Sami saa sen näyttämään niin helpolta. Kala (siikaa ja ahvenaa) paistuu kullanruskeaksi, kanttarellit ja herneet tanssahtelevat pannulla, kukkakaalipyree sametoituu kuin itsekseen. Kalan kastikkeessa on nyt se kallioimarteen juuri, lakritsaisena, viinin ja voin parhaana kaverina. Tietoa villiyrteistä ja niiden käytöstä sekä kaikki tässäkin juttusarjassa vilahtavat herkut: Sami Tallberg, Uusi Villiyrttikeittokirja.

Kurtturuusu ja kallioimarre, osa 3

Published by Anna

Ruusun terälehdistä on moneksi. Ne päätyivät vihannesten vinegrettiin, ja teimme myös jälkiruoan ruusumaidon maustumaan ennen alkupaloille käymistä. Kuinka jumalaisia pienet vaaleanpunaiset pisteet öljykastikkeessa olivatkaan! Käsien pesun sijaan olisin melkein halunnut hieroa loput kasvoilleni, pakkohan tuon on kaunistaa! No, kai se auttaa sisäisestikin nautittuna 🙂 Tietoa villiyrteistä ja niiden käytöstä sekä kaikki tässäkin juttusarjassa vilahtavat herkut: Sami Tallberg, Uusi Villiyrttikeittokirja.

Kurtturuusu ja kallioimarre, osa 2

Published by Anna

Kallioimarre Kallioimarteen juuri Sitten lähdettiin luontoon. Kenties syvimmän säväyksen teki tuo kallioimarteen juuri, joka päätyi sittemmin kastikkeeseen. Että tuollainen herkkupala lepää lähikallioiden kainalossa aivan muina miehinä, enkä ole osannut sitä etsiä, käyttää enkä kaivata! Ja entä sitten kurtturuusujen terälehdet, voiko kauniimpaa ruokaa olla? Ruusunterälehtiä kertyi melkein paperikassillinen, ja kohta näette mihin niitä käytettiin. Tietoa villiyrteistä ja niiden käytöstä sekä kaikki tässäkin juttusarjassa vilahtavat herkut: Sami Tallberg, Uusi Villiyrttikeittokirja.