Month: tammikuu 2013

Kas näin heiluu kassi

Minä ja mun kassi. Me ollaan erottamattomat. Keikutellaan menemään täällä Hangossa, ja välillä hypätään junaan ja suurempaan maailmaan. Muistatteko vielä, mistä tuo kangaskassi kylkeeni liimautui? Pariisistahan se, Karl Lagerfeldin kirjakaupasta nimeltä L7. Toisin kuin siellä, Orrmanin talon antikvariaatissa saa ihan rauhassa haahuilla ja hipelöidä kirjankansia, kukaan ei katso pahasti. Tai siis melkein kukaan… IIK!

Kauan katsoin sinua syvälle silmiin

Katsoin jo kolmannen kerran dokumentin The Artist is Present. Marina Abramovicin performanssi, jossa hän istuu kolmisen kuukautta MoMAssa, ja katsoo ihmisiä suoraan silmiin, on hämmästyttävän voimakas taideteos, vaikuttavinta pitkään aikaan. Minä olisin niitä, jotka itkevät siinä vastapäisessä tuolissa. Itseasiassa minä olen se, joka itki jo katsoessaan tallennetta aiheesta… Dokumentin materiaali Abramovicin muista performansseista on aika hurjaa katsottavaa, sanon sen näin heikkohermoisena muille heikkohermoisille. Katso silti. Tarina Abramovicin parisuhteen päätösteoksesta, The Great Wall Walk, on myös niin kaunis. Ja juuri kun olitte saavinanne minusta sivistyneen kuvan, niin paljastan, että ajattelin elokuvaa katsoessani myös, että onhan se nyt hemmetti helppoa olla performanssitaiteilija, jos on kunnon KULMAKARVAT!Dokumentti katsottavissa Teemalla vielä reilun viikon ajan, klik, antaa palaa.

Lumia menee metrolla

Kirjatoukka on viime aikoina ajatellut tosi paljon Nokiaa. Oikeastaan kaikki alkoi Pariisista. Kun olimme edellisellä kerralla, ja sitä edellisellä, ja sitä edellisellä kerralla Pariisissa, näytti siltä, että pariisilaiset saivat synnytyslaitoksella iPhonet kapeiden sormiensa väliin. Kaikilla oli iPhone. Kaikilla. Yhdelläkään ihmisellä ei ollut mitään muuta puhelinta kuin iPhone. Kaikilla oli iPhone. iPhonella oli juuret heidän kapeiden farkkujensa taskussa. Nyt marras-joulukuun vaihteessa oli tapatunut jotain ihmeellistä. Kenelläkään ei ollut iPhoneä. iPhone oli haihtunut. Pariisilaiset näyttivät eksyneiltä lapsilta. Heissä ja heidän elämässään oli selvästi AUKKO. Mikä saumojen sauma, ajattelin. Nokialaiset, iskekää nyt herrantähden kiinni! Ja sitten näin Nokian ranskalaisen tv-mainoksen. Changez pour Lumia. Non… non… NOOOOOOOON!  Ei ketään kiinnosta kartta… eikä mikään muukaan tekninen ominaisuus… Ei vaikka kuinka “hengailisitte” Canal Saint Martinilla. Me olemme ihmisiä, jotka pysäyttelevät toisia ihmisiä kadulla osoitetta etsiessämme! Me olemme ihmisiä, jotka uskovat päättömään harhailuun! Me olemme ihmisiä, jotka näkevät unta komean ranskalaisen filosofin ystävällisestä ohjauksesta perille asti! Mitä helvettiä me tekisimme karttaohjelmalla?? Jos puhelin on haluttava, on melkein yhdentekevää vaikka sillä olisi lähes mahdotonta tekstata älykkäästi (kokeilkaa vaikka iPhonea…). Me vain haluamme coolin …

Ella, elle l’a?

Tätä tyttöä kannattaa seurata, sanoo Ranskan Elle. Ja juuri sopivasti sen kertovatkin, Kirjatoukan kannalta, yölukemisena kun on edelleen se Herra Kameran joululahjakirja, riivatun painava Keith Richardsin muistelo Elämä. Keith on nimittäin Ellan vaari. Ella de la Falaise on tupsahtanut melkoiseen porukkaan. Isoisänä siis Keith Richards, isoäitinä Anita Pallenberg. Äiti on huippumalli Lucie de la Falaise ja kummi toinen mokoma, Kate Moss. 16-vuotias Ella astelee nyt omille teilleen, ensin ainakin mallina, sitten… Me siis seuraamme mielenkiinnolla.

Kirjatoukka & Herra Kamera-blogi 2 v. !

Kirjatoukka & Herra Kamera-blogi täyttää tänään kaksi vuotta! Onnea me! Ja kiitos TE, jotka kanssamme kuljette. Ihan ensimmäinen postaus sen hyvin tiivisti: pidämme blogia, koska maailmassa on niin paljon kaunista. Tulossa pieniä visuaalisia ja rakenteellisia muutoksia, hissukseen. Siirrymme takaisin ns. perusmalliin, jossa tekstit juoksevat peräkkäin, ei erikseen avattavina juttuina. “Magazine”-mallissa pidimme kyllä ulkoasusta ja käytettävyydestä muuten kovasti, mutta emme pääse hyödyntämään sivupalkkia (ja mahdollisia alasivuja) haluamallamme tavalla, eikä ulkonäköön muutenkaan pääse vaikuttamaan kuten klassisessa pohjassa. Kaksivuotias blogimme on kuin kaksivuotias lapsi; kehittyy, laajentaa reviiriään, suuntautuu ulospäin, on hirmuisen utelias ja joskus hiukan uhmakas. Toivottavasti me pystymme edelleen tarjoamaan teille sitä, mitä olette tästä blogista saaneet – te, jotka olette lukijoiksi jääneet.  Kaikenlaisia toivomuksia, palautetta, ehdotuksia ja kommentteja otetaan nyt oikein mielellään vastaan! Ja onnitteluita 😉 Pssst: Facebookissa vaihdettiin juuri sivumme “kansikuvaa”, se on nyt tuo alimmainen. Lisäksi siellä muistellaan parin päivän ajan menneitä lempijuttuja n. 1 100 postauksen arkistosta. Peukkua peliin!

Kevätsiivous mikrokosmoksessa

Jollain on ilmeisesti pelko, että huulikiilto loppuu kesken… Tai mustat rajauskynät. Siivosin nimittäin kuvasta kaksi (2) muuta kajalintynkää, niitäkin piti olla laukussa maailmanlopun tarpeisiin tai sen kuuluisan pahan päivän varalle. Jos siis paha päivä tulee, niin ainakin mulla on kolminkertaiset rajaukset ja aivan hemmetin kiiltävät huulet! Ja miljoona kynää, joista vaikuttavimpana aseena zombeja vastaan toimii viiksikynä. Ja purkkaa. Tilanteisiin on varauduttava, siskot!

Hemaisevan seksikäs pörröpää

Oi onnea, Herra Kameralla on taas ollut taikasormi laukaisimella, pääsemme ainakin hetkeksi Kirjatoukan utopistisista sävykokeiluista raikkaaseen ulkoilmaan! Viikonloppuna Hankoon(kin) hyppäsivät sellaiset pakkaslukemat, että ripset meinasivat jäätyä kiinni. Mutta kaikki mitä sieltä välistä, ja pipon, kaulaliinan ja hupun raosta näkyi oli ah niin kaunista. Satumaista. Täktomintien varteen oli varmaankin lavastettu jonkun uuden Disney-elokuvan täydellisen onnellinen loppukohtaus, keijut vain olivat kuvaustauolla? Käsittämättömän kaunista, aivan absurdin hienoa, melkein jotenkin liikaa! Keijukaisiakin kiehtovampia kavereita ovat tosin nuo pörröpäät, Havsgårdin Highland-karja, joka hengailee ulkona kesät talvet, syö heinää ja päätyy (silmät kiinni kasvissyöjät) meidän hampurilaisiksemme jonain kauniina päivänä. Meren rannalla on tietenkin aivan yhtä henkeä salpaavaa. Niin kirkasta, niin kimaltelevaa, niin jotenkin korkeaa. Kalliot kohmeisia marenkivuoria, jää kuin iguanan nahkaa.

Kirjatoukka testaa shabu-shabua

Oletteko syöneet shabu-shabua? Minä olen, perjantaina! Olimme kylässä kulman takana, talossa täynnä pieniä vilistäviä tyttöjä, ja meillä oli hauska ja herkullinen illanvietto nauravaisessa ystäväporukassamme. Aina oppii jotain uutta! Shabu-shabu on kuin lihafondue, mutta japanilaisittain. Aivan ihanaa. Ohuen ohuita lihaviipaleita kastetaan kuumaan pataan, kuin myös tofua, purjoa, siitakesieniä, kiinankaalia… ateria täydentyy erilaisin lisäkkein ja kastikkein. Lopuksi, kun muutenkin muheva merilevällä maustettu liemi on ihanasti imenyt itseensä matkan varrella liuenneita lihan ja vihannesten makuja, hot pottiin heitetään nuudelit, ja näin syntyvä keitto kauhotaan tyytyväisiin suihin. Me jatkoimme fondue-linjalla loppuun asti, aterian kruunasi kuuma suklaa. Pastanjauhantaa-blogissa on hyvä, selkeä, suomenkielinen shabu-shabu-ohje. Me kyllä sekoittelimme mm. kastikkeet aika luovasti erilaisia reseptejä, erilaisista lähteistä, hyödyntäen.

Tulista

Keskiviikkona kokattiin thaityyppistä, kun sain kamulta raamatun joululahjaksi. Siis Thai Bible’n. Ei noista kuvista nyt kyllä mitään selvää saa ( I want my Herra Kamera back!!!) , mutta kerrottakoon, että pöydässä oli kookoskermalla maustettua riisiä, kanaa ja sitruunaruohoa, paistettuja paprikoita ja purjoa, kiinankaalia kera siitakesienien, sekä kurkkurelissiä. Soveltelin ohjeita aika vapaalla kädellä, ja siksipä en juuri pysty reseptejä yllämainittuihin jakelemaan, mutta kurkkuhässäkän tein ihan melkein kirjan ohjeen mukaan 🙂 Pilko kokonainen kurkku pieniksi kuutioiksi (kaavi vetinen siemenosa pois) Lisää pieneksi silputtua salottisipulia ja punainen chilipalko pienenä hakkeluksena. Lämmitä kattilassa loraus riisiviinietikkaa, muutama ruokalusikallinen sokeria ja puolisen desiä vettä. Hämmennä kunnes sokeri sulaa. Lisää nyt liemeen valkosipulia pienen pieneksi pilkottuna, sekä tuoretta inkivääriä, samoin sekin saa olla pientä silppua. Nosta levyltä, ja anna jäähtyä. Kaada jäähtynyttä lientä kurkkusalaatin päälle, koristele korianterilla, ja laita jääkaappiin maustumaan. Ihana, raikas lisuke aterialle!