Year: 2012

Pari päivää Pariisissa, osa 12, eli Pari kyyneltä kimmeltävää

Ympyrä sulkeutuu, palaamme hotellimme kulmille, lounaalle ravintola Le Chansonnier‘iin. Punainen kissa kiertyy kerälle syliin samalla kun alkupalapatee nostetaan sen painosta niiaavaan pöytään. Tarjoilija esittelee meille pääruoka-annoksemme, sitten valmistelee ne vielä vieressä; perkaa Kirjatoukan kalan ja kekoaa perunamuussista ja kanipadasta jättiläismäisen vuoren Herra Kameralle. Juustolautasella olisi ruokkinut koko korttelin, paahtovanukas on kuuta suurempi. Ravintolassa meuhkaa perhekuntia ja ystäväporukoita, koko paikka on lattiasta kattoon täynnä kissoja, koiria, kukkia, joulukoristeita, valokuvia kuuluisista vieraista. Lounasajan loputtua henkilökunta istuu pyöreän pöydän ääreen viinikannun kanssa syömään. Tunnelma on katossa. Herra Kamera valitsee päiväunet, mutta Kirjatoukka ei halua hukata hetkeäkään viimeisestä päivästä Pariisissa, ja suuntaa Rodinin puutarhaan, juuri ennen sinistä hetkeä. Ajattelija siellä nojaa leukaa nyrkkiinsä, sypresseillä on helmat, Invalidikirkon pullea kupoli hehkuu kultaa kauempaa. (Museokaupasta ostan lapsille tuliaisia, Ajattelija-kyniä ja pyyhekumeja . “Jeesus vessanpöntöllä”, arvelee Pojun koulutoveri sitten myöhemmin…) Illalla teemme vielä pitkän kävelylenkin. On suununtai, mutta Canal Saint Martin’in rannoilla suurin osa liikkeistä on auki. Ehdimme kuin ehdimmekin Artazart‘iin, unelmaiseen taidekirjakauppaan. Viimeinen otos; Kirjatoukka itkeskelee orastavaa ikäväänsä teekuppiinsa Hotel Du Nord‘in nurkkapöydässä. Aamulla tihuttaa vettä, kun hyvästelemme hotellin henkilökunnan, hyppäämme …

Pari päivää Pariisissa, osa 11, eli Porvariston hillitty charmi

Silloin kuin Balzac tänne muutti, vuonna 1840, hän haki rauhaa Pariisin riennoista vetäytymällä pieneen, syrjäiseen Passy’n kylään. Jo metrotunneleista noustessa tuntee, että nyt on kaikki toisin. Omien rosoisten kulmiemme sijaan nyt ollaan Hienojen Villakangastakkien ja Kiiltävien Kenkien Alueella. Oi miten suloisesti hyppelehtiviä lapsia, miten kuohkeita kampauksia, miten näyttäviä porttikäytäviä. Kaikilla on kaunis mustavalkoiseen käärepaperiin kietaistu leipä kainalossa. Sen salaisuus selviää pian, kun näemme jonot Aux Merveilleux de Fred-leipomon edessä. Ruokakaupat ovat auki, vihannestiskit tunkevat kävelykadulle, salaattivuoret, tomaattipyramidit ja munakoisosotilaat… Kadun päässä on pieni halli. Parkkeeramme kalatiskin päähän herraseuraan ja pian minulle jo työnnetään vierustoverin lusikkaa suuhun; merisiilin mätiä! Siihen olisi voinut jäädä loppupäiväksi, valkoviinivirtaan, juttelemaan satojen ostereiden miehille, mutta meidän matkamme jatkuu. Alkupalat nielaisimme toki kuitenkin.

Onnelin ja Annelin talossa

Kuinkakohan monen naisen sisustushulluus on saanut alkunsa Onnelin ja Annelin talosta? Minä ainakin aivan RAKASTIN heidän kotinsa kuvailua. Olihan se nyt aivan mahtavaa, nuo kaksi pientä ystävätärtä, kirjekuori täynnä rahaa, Rouva Ruusupuun juuri sopiva talo, olkihatut vaatekomerossa ja kaikki muut ihanat yksityiskohdat. Täytyykin kaivaa kirjat uudestaan esiin… Nyt Onnelista ja Annelista on kuulemma tekeillä elokuva, hauskaa!

Pari päivää Pariisissa, osa 10, eli Melkein yhtä monta vinkkiä vikkelää

Tähän postaukseen sisältyy nyt ainakin sen seitsemän sorttia vinkkejä, pysyttekö perässä? 1. Huomasitteko F:n kauniit. värikkäät lasit, osassa 7? Rue Drouot’illa sijaitseva huutokauppakamari Drouot myy päivät pääksytykseen mitä erilaisempia aarteita. Joskus myynnissä on kokonainen ranskalainen linnallinen jäämistöä, ja sieltä saattaa löytää, ja itselleen hihkaista, vaikka pahvilaatikollisen viinilaseja, kuten F. Droutille voi kävellä sisälle katselemaan myytävää esineitöä kuka vain, millon vain (tai no aukioloaikojen puitteissa, se sanottakoon!). Huutokauppojen ja vanhain tavarain ja taideaarteiden ystävä käy ainakin ostamassa sieltä itsellen La Gazette Drouot-lehden. Jos olet viikonloppuna Pariisissa, voit osallistua erityiseen joululahjahuutokauppaan! 2. Antiikkikauppiaat ovat tunnetusti usein myös hyvän ruoan ystäviä, ja siksipä viisaasti loikimmekin kadun yli La Cave Drouot-ravintolaan. Ravintolan vai brasserien puolelle? Brasserien. Mutta ensin juutumme tiskille, sillä paikka on ääriään myöten täynnä. Sinkkitiskin valtias on mitä ystävällisin nuori mies, ja pian olemme jo viinilasi kourassa ja leikkelelautanen nenän alla täydessä keskustelussa kulmakunnan herrain kanssa. Karttaamme piirrellään, meille syötetään makupaloja omilta baarilautasilta, ja jälleen arvellaan meitä italialaisiksi. Suomalaisuus herättää ihastusta; c’est rare, sepä harvinaista. Niin, meitä on kai niin vähän… Lopulta pöytään, vihreää salaattia, pihvit eteen, …

Pari päivää Pariisissa, osa 9, eli Pari kirjailijan kotia

Honoré de Balzac Kuvat 1-4: Maison de Victor Hugo, Place des Vosges, Marais Kuvat 5- 13: Maison de Balzac, Passy Balzacin talon puistossa istuimme valkoisena kukkivan pensaan alla, kippuraisilla puutarhatuoleilla ja aurinko lämmitti ihmeen ihanasti. Oksalla istui koko sen ajan punarinta, joka näytti aivan Honoré de Balzacilta. Ja kun tarkemmin ajattelee, miksei hän olisi palannut, lintuna, vapaana, kun eläessään vain kirjoitti, kirjoitti, korjasi ja kirjoitti kiivaasti kellon ympäri ja paljon ylikin, kiihdyttäen itseään pikimustalla kahvilla, ja rakastaen etäältä, kirjeitse, vuosikausia naista, jonka kanssa ehti lopulta elää vain muutaman kuukauden ennen kuolemaansa… 

Pari päivää Pariisissa, osa 8

Yhtenä aamuna lähdimme kävelemään kanavamme rantaa etelään päin, läpi erään houkuttelevan kirpputorialueen, Place de la Bastillelle päin. Kyllä, Mercihän se siellä, osoitteessa 111, Boulevard Beaumarchais. Lompakko oli tyhjä ja matkalaukku täynnä, joten tyydyimme nauttimaan juomat kirjastossa ja voi hitusen olla, että joku pienen pieni muistikirjakin tarttui matkaan (ei sanaakaan!). Mutta jos sinun matkakassasi tai -kassisi antaa paremmin periksi, niin tsekkaa ainakin pellavalakanat, posliinipäiset salaattiottimet, huivit ja korut, värikkäät kuulokkeet (kaikilla, siis KAIKILLA, on nyt suuret kuulokkeet korvillaan!) ja tietysti paperi- ja lahjatavaraosasto hupsutuksineen. Joulu oli nyt tietysti esillä, raffit rautalankatähdet sopisivat meidän tehdasmiljööseemme. Astiastoja ja sohvia voimme sitten joskus myöhemmin hakea rekkalasteittain? Alakerran kanttiinissa voi nauttia kovasti kehutun, edullisen lounaan.

Pieniä viemisiä

Hankolaiset huomio! Kävelykadun keittiökaupassa Mixannassa on ihania herkkuja jouluntienoon kekkereihin pikkuviemisiksi, ja omaankin suukkosuuhun! Nuo Sancerren kanssa nautittavat Goat’s Cheese & Walnut-keksit eivät ehtineet edes poseeraamaan…Ja namuset ovat Alan’s Café’sta. Tuotekuvat valmistajien sivuilta.

Jäätön

Olen meri ilman jäätä, olen jonossa ilman jonotusmusiikkia… Odotan nimittäin kirjastosta lainausvuoroani, Ulla-Lena Lundbergin Jään haluavat lukea kaikki. Varsinkin nyt, varsinkin täällä saaristossa.

Aamulla varhain

Sunnuntaina Kirjatoukka sai aamiaisen vuoteeseen. Paksua turkkilaista jogurttia, laventelihunajaa, vadelmia ja karhunvattuja, ja ihmeellisen ihanaa pähkinäsekoitusta. Pähkinäsekoitus on Den Lille Nøttefabrikkenin GO-sarjan vihreästä pussukasta, ja se sisältää paahdettujen pähkinöiden ja pinjansiementen lisäksi kuivattua papayaa ja karpaloa. Ihanaa! Mutta se oli silloin se, nyt joudun taas ihan ypöitse valmistamaan maitokahvini ja kaksi ruisleipää juustolla.

Pari päivää Pariisissa, osa 7, eli Chez F.

Päästä pariisilaiseen kotiin, voiko enempää ihminen pyytää? Tämä tarina on melkoisen hauska. Olimme kerran vuokraamassa erästä taloa, pariisilaisperheen lomakotia Bretagnesta, mutta aikataulut menivät ristiin ja valitsimmekin silloin toisin. Yhteys mukavaan vuokraemäntään kuitenkin jostain syystä säilyi, ja nyt kun kerran olimme paikan päällä, laitoin vienon viestin F:lle. Jos vaikka puoli tuntia, lasillinen, työn ja perheen välissä? Mutta F. kutsuikin meidät kotiinsa, ja mehän menimme. (Kuulkaa, on ihanaa saada kotikutsu juurikin Pariisissa. Silloin pääsee nimittäin kukkakauppaan ja viinikauppaan ostoksille! Suomesta olimme onneksi varmuuden vuoksi ottaneet mukaan karpalo-piparkakkuja.) Suhautimme taksilla Pigallelle, ja alaovella vannotin Herra Kameraa vahtimaan kelloaan. Emme voisi viedä emäntämme perjantai-illasta kolmea varttia enempää, kutsuhan kävi aperitiivelle. Kolme tuntia myöhemmin törmäsimme takaisin alaovelle, kadulle, samppanjahuuruissa ja yhtä uutta sydänystävää rikkaampina! Kipitimme vielä kahdestaan yön pimeydessä sata rappusta Montmartrelle, ihmettelemään elämäämme. F., je suis tellement heureuse de notre soirée chez vous, j’en suis sur que nous sommes des jumelles séparées à la naissance! Mille mercis, un très grand bisou et à bientôt, j’espère!