Month: joulukuu 2012

Luvussa juuri nyt

Voi ystävät rakkaat. Makaan sohvalla flanellipyjamapöksyissä ja hullun lailla kimaltelevassa tähti-paljetti-collegessani, nuttura vinossa, ulkona sataa monumentaalisia, suorastaan elokuvallisia lumihiutaleita, appelsiinituoksukynttilä väräjää vienosti, ovessa on “Stop! Pyjamapäivä!”-kyltti. Sylissäni on kaksi kirjaa, kainalossa vaihtuva kakara miten pelivuoroiltaan ehtivät. Itken ja huokailen, hivelen ja jumaloin Sandra Kantasen Landscapes-valokuvakirjaa. Niin epätodellisen lumoavaa, tiedättekö, sellaista, että sieluun ihan sattuu. Aivan järjettömän kaunis kirja. Elämäni asennot – Mitä jooga minulle opetti (miksi hemmetissä KAIKISSA pohjoisamerikkalaisissa kirjoissa on selittävä alaotsikko??) taas tyrskähdyttää ilmat pihalle sivulta toiselle, voi apua, juuri noin kahjoja me olemme, naiset, äidit, vaimot, tyttäret…

Syö juo joulu

Facebookin puolella kyseltiin joulumenustamme ja kaipailtiin reseptejä. Vastasin, että jos se minusta olisi kiinni, meillä syötäisiin pelkkää mätiä, mutta perheen muun jäsenet (lue: konservatiivit) haluavat laatikoita myöten kaikki perinneherkut pöytään. Reseptejä en silti voi antaa, sillä minä olen täysin kyvytön tekemään ruokaa silloin kun on pakko, loistan keittiössä vain inspiraation iskiessä, ja se ei ikinä iske jouluna. Onneksi Hangossa mikään ei ole ongelma. Täällä ravintoloitsijat Makasiinissa, Origossa ja På Krokenilla paiskivat töitä öitä myöten jouluruokien parissa, ja minä sitten modernina Punahilkkana kiertelen vain korini kanssa poimimassa sopivat herkut jouluateriallemme. Lisäksi huomenna lauantaina on Voimakasiineilla Jouluruokamarkkinat, ja kirsikaksi kakkuun on kävelykadulle avautunut pop-up herkkukauppa. Sieltä aion hakea ainakin suolapähkinätoffeeta, erilaisia näkkileipiä, juustoa ja Hangon Sinappia! Meidän jouluaattomme menee näin: Aamulla pitkään haudutettua täysmaito-riisipuuroa voisilmällä, kanelilla ja sokerilla. Paahdettua joululimppua ja Mustaleima-Emmentalia, vahvaa kahvia ja kuumana vaahtoavaa maitoa. Klo 12 julistetaan Hangon kaupungintalon parvekkeelta joulurauha, torvisoittokunta soittaa ja kaikki halailevat toisiaan. Lounaaksi nautimme sushia. Kurkkumakeja ja lohinigireita, kera vaaleanpunaisen samppanjan. Huomaatko, sushikattauksessahan on aivan joulun maut, riisiä, lohta, inkivääriä..! Lounaan jälkeen käymme ortodoksikirkossa ja sitten vielä omassa …

Jouluteemana rock’n’roll

Kaikilla tuntuu olevan kivoja jouluteemoja rakenteilla. Yhdellä on hopeinen joulu, toisella piparkakku-ukkojen juhlat. Kolmas on valinnut kimaltelevan vihreän ja mattalilan joulun väreiksi ja neljäs viettää graafista joulua. Minä haluaisin Rolling Stones Etelä-Ranskassa – joulun. Herra Kamera lonkkaluilla roikkuvissa pyjamahousuissa, ai ai! Kitaraa soittavia ystäviä sohvannurkissa, ruokaa ja juomaa sitä mukaa kun joku inspiroituu kokkailemaan. Pitkiä iltoja, hitaita aamuja. Ettei totuus unohtuisi, niin eihän se Rollareilla(kaan) mitään idylliä ollut. Lue vaikka kirjasta Exile on Maine St. – A Season in Hell with the Rolling Stones. Ja Keithkin viettää nykyään hipahtavia sukukekkereitään Turks ja Caicossaarilla, Karibianmerellä eikä missään Ranskassa. Minä pysyn siis täällä laumoineni, tiuskin joulukuuselle, ja käyn ennen yhtätoista nukkumaan.

Siirtäkää joulu!

Oikeastiko? Maanantaina jouluaatto? Mutta eihän se sovi, minä olen nyt vasta pääsemässä vauhtiin jouluostoksissani. Olen ostanut itselleni vasta kaksi kirjaa, meikkejä, kaulatuubin, tarroja… T-paidat: Refinery 29

Tarvitsisi vain kirjoittaa loistava, ranskankielinen kirja

Tiesitkö, että Pariisin kenties kuuluisin taiteilijakahvila Café de Flore jakaa vuosittain kirjallisuuspalkinnon, jossa voittaja saa muutaman tuhatlappusen lisäksi ravintolassa joka päivä, vuoden ajan lasillisen mainiota Pouilly-Fuméeta, nimikoidusta lasista. Tämän vuoden Prix de Flore‘n pokkasi marraskuussa nuori Oscar Coop-Phane teoksellaan Zénith-Hôtel. Prix de Flore-palkintohulinaa 2011, KLIK.Muita Ranskan vuoden 2012 kirjallisuuspalkintoja, KLIK.

Hulmuavat helmat

Vaikka olenkin nyt ominut kauniin villakangastakkini rinnalle Herra Kameran Ranskan armeijan parkatakin ja kiidän tyytyväisenä siinä, ja kympillä kirpparilta lunastamissani läskipohja-Ballyissa, niin silti haaveilen edelleen täydellisestä talvimaiharista. Sen tulisi olla armeijanvihreä, polvipituinen, helmasta pussiksi kiristettävä, karvahupullinen, hiharesorillinen ja superlämmin. Missä se on, miksi se ei kävele vastaan? Sen sijaan törmään jatkuvasti nettietsiskelyissäni tähän Fjällrävenin Luhkkaan, joka on alkanut kutkuttelemaan uteliaisuuttani. Aika makee! Kirjatoukan vinkki kylmästä selviytymiseen: Kahden kaulaliinan taktiikka! Eli sisäkaulaliinaksi ohut, mielellään timanteilla koristeltu, musta, oispa ihanaa jos se olisi kashmiria, ja ulkokaulaliinaksi paksu, monta kertaa kierroksille menevä, paksu, jotenkin funkyn värinen, esimerkiksi musta. Ja kyllä, olen vihdoin ostanut PIPON!

Kotkot

Sillä hetkellä, kun päätin, että Pariisin-matkani yksi tavoite on syödä Oeufs Cocotte jossakin taiteilijakuppilassa, aloin nähdä tämän pienen yksinkertaisen ruokalajin (aamiainen, lounas, välipala…) pompahtavan esiin joka puolella. Mercissä kaunis nainen grunge-pipossaan istuu pöytään, kaivaa kirjan kassistaan ja tilaa kaksi luomukananmunaa. Toisaalla nuori pariskunta pyörittelee sormissaan rapeaksi paahdettua maalaisleipää ja suutelee keltuaisten yli. Café de Floressa tehokas lounastaja tempaisee Cocottensa kahdella lusikan kauhaisulla, ja nakertaa pitkät leipäsiivut samalla kun takoo läppäriään. Minä en tietenkään onnistunut syömään Cocotteja Pariisissa. Toin sen tavallaan tuliaisiksi kotiin, pienen palan Pariisia… Toinen herkku, jota olisin halunnut maistaa, mutten ehtinyt, on L’Os Moelle; luuydintä paahtoleivällä, mustapippurin kera. Oeufs Cocotte (1:lle) Keitä kaksi luomumunaa, jätä keltuainen valuvaksi (kuvassa keitin jo hiukan yli). Paahda maalaisleipää, ja leikkaa viipaleet pitkiksi “sormiksi”. Voitele kevyesti voilla. Kuori ja halkaise munat, tai vielä mielummin nauti kuumiltaan munakupista lakki irrotettuna, ripottele päälle suolaa ja mustapippuria. Koristele halutessasi ruohosipulisilpulla. Dippaa leipää keltuaiseen, ja syö lusikalla loput. Voit varioida annosta juhlavammaksi ja ruokaisammaksi mm. tarjoamalla munien je leivän kera savulohta, pekonia, paahdettuja herkkusieniä, keitettyä pinaattia… Jotkut sekoittavat keltuaiseen lusikallisen ranskankermaa. Tiedoksi …

Ici au loin

Valokuvaaja Pentti Sammallahti on nyt näkyvästi esillä kansainvälisissä julkaisuissa. Aéroports de Paris-lehdessä kirjakauppa L’Écume des Pages‘in komea omistaja Dimitri Devillers esittelee viiden kirjan kirjalistansa, ja kärjessä komeilee Sammallahden Ici au loin. Jos sinulla on ystäviä Ranskanmaalla, tässäpä oiva joululahjakirja! (Dimitrin muut neljä kirjaa ovat: Hopper – Le catalogue de L’exposition, Hiroshige – Le Petit Tôkaidô, Vinyles – L’Art du Disque ja Les Cocottes – Reines du Paris 1900.)

Sano se suomeksi

Se alkoi ihan viattomasti. Olin jo tarttumassa Merete Mazzarellan Silloin en koskaan ole yksin-kirjaan, kun nappasinkin siitä vierestä Tuula-Liina Variksen työpäiväkirjan Kaksi kesää, kaksi kirjaa.  Siitä oli lyhyt matka Kilpikonnan ja olkimarsalkkaan, jonka olen lukenut jo useasti, ja ennen kuin huomasinkaan, olivat vanhat, viisaat naiset vaihtuneet kuolleisiin miehiin. Onneksi sentään tapasin elävän runoilijan, Leevi Lehdon, ja pääsin kyselemään uuden Ulysses-käännöksen herättämistä keskusteluista. Kuulemma jopa Vauva-foorumi on reagoinut hen-pronominin käyttöön! Seuraavaksi pinossa: Pentti Saarikoski, Suomentajan päiväkirjat (Toim. H.K. Riikonen ja Janna Kantola) Saska Saarikoski, Sanojen alamainen A.E. Hotchner, Papa Hemingway Robert Ferguson, Henry Miller