Month: syyskuu 2012

Oli ilta ihanin

Ystävillä kylässä, aina ne vaan jaksavat meille kokata. Käppyrämännyt, viisto aurinko, meren hopeahelkkä. Pintapippuroitua lohta, grillattua lammasta, omenapiirakkaa. Juttua piisaa, nauretaan, pohditaan, kiistellään, väitelläänkin. Välillä saa unohtua sohvannurkkaan ja selailla kirjoja ja lehtiä. Villa on niin kaunis, että itkettää. Pienet pojat tuntikausia kyynärpäitä myöten hiekkarannassa, onnesta punaisin poskin.

Tattirisottoa

Woody Allenin “To Rome, with love”-leffa oli melkoinen koohotusnippu erilaisia käsienvääntelyä vaativia tilanteita, mutta eihän sellaisesta voi tulla kuin hyväntuuliseksi. Ja nälkäiseksi. Tattirisotto syntyi tällä kertaa ihan oikeasti riisistä, eikä niistä mustista linsseistä. Ohje on jo sormenpäissä, mutta aina voi tarkistaa pari juttua Saku Tuomisen “Basta! – Italialaisen ruokakulttuurin ABC”-kirjasta. Viime syksynä tatteja, ja muita sieniä, nautittiin italialaisessa seurassa Taiteilijaresidenssin terassilla. Silloin ranskankermaisen padan muodossa, johon dipattiin hyvää leipää. Sen tarinan löydät täältä.

Täydellisen viikonlopun resepti

Täydellisen viikonlopun resepti: Aloita perjantaiaamu joogalla. Mene illalla katsomaan Woody Allenin leffa, ja kokkaa sen jälkeen tattirisottoa. Lauantaina järjestä kika-kika tyttärille ystävineen Coppolan Marie Antoinette-elokuvanäytös, tarjoa macarons-leivoksia, ja tee pieni pyöräretki meren rannalla. Nauti illallista ystävien ihanalla lasiverannalla, naurunremakan säestyksellä. Sunnuntaina grillaa hampurilaisia auringon paisteessa, nuku päiväunet sohvalla kirja vatsan päällä, ja vastaa lopuksi myöntävästi lettukutsuun.

Luvussa juuri nyt

Rakastan Juha Tantun kirjoja, tapaa kirjoittaa. Kuin hengittäisi. Sama helppouden tuntu on myös piirroksissa, jotka useita kirjoja koristavat. Juha Tanttua ei enää ole, eikä Armi Ratiaa, mutta uusimpana kirjana on tänä vuonna ilmestynyt , vuonna 1968 kirjoitettu näkökulma Armi Ratian maailmaan. Kirjaa ei aikoinaan julkaistu, liian “intiiminä”, mutta nyt se on tässä, ja se on mainio. Juha Tanttu, “Armi Ratian maailma”, Tammi 2012 Tutustu myös näihin Juha Tantun kirjoihin: Ranskalaisia pastilleja – Kadunmiehen Ranskan opasMies sopassa – harrastelijan ruokakirjaTyylimies – pukeutumisen aakkosetIsä piirtää – kuvia Erkki Tantun elämästäRanskan ilot – valittuja ruoka- ja muita sanoja Välimies – päivä- ja leikekirja

Al tartufo

Ystäväni K toi Stockalta harvinaisempia herkkuja. Morellin tryffelipilkkuinen pasta oli taivaallista, niin puhtaan hyvää, voinokareen, parmesanin ja mustapippurirouheen kera. Morellin sivuilla myös muutama näppärä resepti. Oman torin kanttarelleista syntyi myös herkkua, päivänä muutamana, ja eilen, Woody Allenin Rooma-leffan jälkeen olimme onnemme kukkuloilla, kun viimaisen korttelin mittaisen kävelyn jälkeen kotoa löytyivät ainekset tattirisottoon, ja valpolicellakin oli hengitellyt itsensä pyöreäksi ja pehmeäksi. Kunnon kirjatoukat sekoavat syksyisin sienien lisäksi muistikirjoihin. Tämän jutun kuva on The Hach‘ilta, mutta kun nyt siinä kuumottelet, niin katso myös Notemaker‘in sivut! Afrikkalainen huopa: Ditt & Datt, Hanko

Raitaa paitaa

Rrrrrraitaa rajalle! Saint Jamesin puserot, Gaultierin cokis ja saman jampan tennarit. So chic! … Mutta tuota supersimppeliä Hermès’n laukkua en jäljitä? No, säästyypä nekin rahat. Pssst: Kaikki light-tuotteet ovat meillä pannassa, mutta tämä poikkeus vahvisti säännön. Ulkonäkö edellä mennään ; )

Se se Selah

Huvilateltta, perjantaina. Ennen Selah Sueta esiintyi hassuääninen Liz Green, välillä neulottu linnunpää yllään, vinksahtaneita välispiikkejä viljellen. Ja sitten Selah Sue mustissaan, karismaa uhkuen, kämmensyrjällä ilmaa asenteella piiskoen ja valtavaa nutturaansa haroen. Hieno mimmi. Huvilateltassa muistin valitettavasti, miksi en jaksa käydä keikoilla. Aikuiset ihmiset loikkivat edes takaisin muiden ihmisten yli, puhuvat kännykkään kesken balladin, puhuvat keskenään (“läheksä pissalle, kuka lähtee mun kanssa pissalle”) tai jäävät oven ulkopuolelle viiniin kiinni ja kailottamaan niin että koko teltta raikuu. Ja koska luulen olevani joku Jumalan Oikea Käsi, puhisin ja savusin ja olisin todellakin hiukan hoitanut järjestysmiehen tehtäviä, ellei lehmänhermoinen Herra Kamera olisi lempeästi painanut minua penkkiin. Kun kaupungissa on satoja baareja, joissa voi vetää omaa showtaan ihan rauhassa, miksi tunkea keikalle ja häiritä oikeasti fiilistelemään tulleita? Tai ehkä minä olen vain tullut vanhaksi. Mitäs en mennyt eturiviin tanssimaan.

“Syyään eka”

Itse hotellinjohtaja Marc Skvorc ja kuuluisa poropurilainen! Mut hei, täytyihän meidän SYÖDÄ jotain pientä ennen keikalle lähtöä! Tässä meneillään toisen yön majatalomme Klaus K:n Inside Out Streetparty & BBQ, jossa miniburgereiden voimin juhlittiin mm. kesän päättymistä ja Ron Moret’in upeaa veistosta Ahjon katossa. Siihenhän me melkein kirjaimellisesti törmäsimme viimeksi. (Klaus Koossa tapahtuu aina jotain hauskaa kun osumme paikalle. Johtuuko se meistä, vai Klasusta?) Klaus K:lla on meneillään myös mielenkiintoinen Living Room-projekti, siitä lisää täällä ja täällä. Herra Kameran vihreät kengät, Sebago.

Kulinaarisia (ja ei niin kulinaarisia) elämyksiä

Parastahan kaikessa reissaamisessa, myös lyhytlomissa lähelle, on syöminen. Torstaina, kun olimme hoitaneet reippaasti muutamia asioita, palkitsimme ahkerat itsemme istumalla Maxillin terassille latkimaan lounaaksi samppanjaa. Se se vasta on kohtaamispaikka, poskisuudelmat vain viuhuivat vasemmalle ja oikealle kun tuttuja käveli ohi, istui viereen tai liittyi seuraan! Löysimme pian itsemme jatkoilta P:n uudesta kodista, jossa meillä oli ihana pieni ystävällinen hetki makoisan kattauksen äärellä. Kuinka hyvältä voikaan maistua juureen leivottu, rapeakuorinen leipä, kastettuna hyvään oliiviöljyyn, ja sen kanssa lohkare parmesania! Myöhäisten päiväunien jälkeen lähdimme toiveikkaina illalliselle. Olisin niin kiihkeästi halunnut rakastua Muruun, ja ihastusta olikin jo ilmassa pelkän ajatuksen perusteella. Ehkä siksi pudotus oli kova… Herra Kamera oli kuitenkin säkenöivää seuraa, joten meillä oli joka tapauksessa hauskaa, ja kuljimme toisiimme kietoutuneina nakkikioskin kautta kotiin, eli hotellille. Perjantai valkeni aurinkoisena, popsimme kaukaa viisaasti raikkaan hedelmä-marja-jogurtti-aamiaisen ja painelimme baanalle jo ennen kymmentä. Edellisillan pettymyksen paikkaajaksi meillä oli suuria lounassuunnitelmia. Kosmos, oi Kosmos. Jo se sisääntulo, miljöö tietysti, eleettömät tarjoilijaherrat, nuokkuvat palmut, rehvakkaat lounaalle unohtuneet seurueet… Värisimme kiihtymyksestä ja onnesta, nauroimme ilman syytä, ja söimme kolmen ruokalajin menun asiaankuuluvine ruokajuomineen. Herra …