Month: syyskuu 2012

Leivosten päivä

Syntymäpäiväsankari saa loikoa sängyssä kunnes rappusissa kopistellaan ja laulu alkaa raikua. Leivoksessa oli tällä kertaa tähtiä ja suklaalentokone, ja naapureiden paketista löytyi jotain juurikin kakun kaveriksi. Pikku Prinssin leivos, huomasi joku, ja niinhän se todella olikin! Lisäksi poika sai mm. pajupillin, sähkövempeleen (keksijä kun on), rullakengät ja skeittilehden. Illalla mummo kokkasi herkkupäivällisen. Jälkiruoaksi pöytään kannettiin Napoleonin-leivokset, sillä poju oli kesällä iso-enon kanssa Paraisten kirkossa vieraillessaan kirjoittanut kirkon vieraskirjaan “Napoleon, Ranska”… Keppikirjaimilla…. Siitäs sai, lempinimen! Hangup on muuten cool; jos et ole jo tutustunut, niin tutustu. Numeron 2/2012 kansi on niin kaunis, että pääsee kehyksiin.

Pieni mies

Pieni mies, sinä naurat aina niin. Pieni mies, unohdu et kyyneliin. Pieni mies, sua kauan odotin. Pieni mies, sinut viimein omistin. Pieni mies, pieni mies, pieni mies. Pieni mies, sitä vielä tiedä et. Pieni mies, miten paljon merkitset. Pieni mies, olet tärkein päällä maan. Pieni mies, maailmain saat kukkimaan. Pieni mies, pieni mies, pieni mies. Tämä postaus on omistettu syntymäpäiväpojallemme. Ote on Jukka Kuoppamäen laulusta “Pieni mies”

Maaliasiaa, tämäkin

Niin, jotkut maalaavat tauluja, jotkut taloja, joillekin oma naama on joka ikinen aamu kuin valkoinen kangas. Kirjatoukka rakastaa rajauskynää ja vuosien tutkimustyön tuloksen toteaa Chanelin kynät parhaiksi. Olen pistellyt menemään tuolla keskimmäisellä rajauskynällä, jossa on pieni töppö päässä pehmeän lopputuloksen aikaansaamiseksi, mutta ihan oikea kajal-kynä eli Khôl on nyt käytössä, ja se on vielä parempi. Varsinkin jos pitää hiukan (öhöm…) savuisesta lookista, kuten Kirjatoukka. Kajal on pehmeämpi, tarkoitettu silmän sisäreunankin rajaamiseen, mutta toimii hyvin koko silmän alueella. Ihanan tanakka väri, ihanan suttuista! Ja jos haluaa olla oikein täpäkkä, kuten joskus on paree, niin silloin kaivan meikkipussistani vedenkestävän linerin ja vedän niin terävät viivat, että vastapuoli on polvillaan. Chanelin kynien kyljessä tulee lisäksi söötti, pieni, musta terotin, jossa lukee Chanel, kuka voisi vastustaa! Chanelin sivuilta poimimissani kuvissa on värivaihtoehtojakin, mutta Kirjatoukalle kelpaa vain pikimusta. Kuvat ylhäältä alas: Chanel Le Crayon Khôl, Intense eye pencil Chanel Le Crayon Yeux, Precision eye definerChanel Stylo Yeux Waterproof, Long-lasting eyelinerJoku ranskatar (tietysti) sanoi kerran haastattelussa, kun meikkivinkkejä kysyttiin, että hänestä meikki on parhaimmillaan, kun se on huolella rakennettu, voiteet, varjostukset, …

Maalari maalasi

Kävin kääntymässä taiteilija Heikki Kukkosen ateljeella. Rakastan siveltimiä, paletteja, värituubeja, tyhjiä ja tietysti täysiä kankaita, maalipilkkuisia kangasriepuja… Ja omenatkin olivat jotenkin niin taiteellisesti mosaiikkipöydällä! Heikin uusimmat työt (jotka minä olen jo saanut nähdä!) ovat esillä ensimmäiseksi Heinolan taidemuseossa, ja sitten Hangossa.

Happiness is a bright and shining thing

Nyt haluan taas esitellä teille Kirjatoukan Ihania Asioita. Ja koska Herra Kamera on keikoillaan, voin rauhassa höpötellä kukista ja kaulakuopissa lepäilevistä miehistä, ja laitella vihellellen esille ylivalottuneita kännykkäkuviani. Ei se mitään huomaa! 🙂 Olohuoneessa, Pariisin kartan päällä nyökyttelee ihana violetti hortensia ja keittiön pöydän ylle levittäytyvät riehakkaat neilikat. Muistikirjat ovat lahja uudelta ystävältä. Hopeapilkullisen kannesta: “Looking at the stars always makes me dream” – Vincent Van Gogh Herkkupinkki-huopa: Vonne’s, Hanko Tähti-huivi: Delly’s, Helsinki

“Sä tuoksut hyvältä”

Kesä yrittää tosissaan ottaa ja lähteä. Mutta kesää voi venyttää vaikkapa tuoksumalla itsepintaisesti aurinkorasvalta, kuten Kirjatoukka. Yves Rocher’n Monoï Eau des Vahinées oli kova juttu Ranskassa, ja jostain – varmaankin Ellen sivuilta- se ujuttautui Kirjatoukankin ostoskoriin, Hankoon, iholle. Toinen kesän 2012 tuoksu oli Calvin Kleinin Eternity Summer. Kun Herra Kamera kiikutti sen kullalleen, ajattelin ensin, että hän se vain näkee minut edelleen 21-vuotiaana tyttösenä, sellaisena kuin tavatessamme. Niin piukean pinkki pullo oli. Mutta tuoksu toimii tädilläkin. Aina nimittäin kun minulla on Summeria ylläni, halausetäisyydelle pääsevät miespuoliset ystävät painautuvat aavistuksen pidemmäksi hetkeksi kaulakuoppaani…Pssst. Siitäkin huolimatta haaveilen edelleen tästä tuoksusta…

Pieni ihme

Muistanette vielä meidän ranskalaisen kesäkuumme? Noh. Eilen illalla, kun hämärä oli jo hiipinyt Hangon ylle, koputti naapuri takaovellemme. Hänen seurassaan oli pariisilainen pariskunta, joille hän halusi meidät esitellä. Lörpöttelimme ja heiluttelimme käsiämme illanviileässä, he kyselivät Ranska-yhteyksistämme, ja me kerroimme heille provencelaisesta kesästämme. “Aaa, missä päin olitte”, kysyy Monsieur, “minun äitini asuu Draguignan’issa, jossa vietämme kaikki kesät?” Siis juuri siellä, missä mekin olimme. Siitähän riemu repesi! Niinpä olemme nyt sopineet sitten nauttivamme lasilliset marraskussa tämän pariskunnan kanssa Pariisissa ja jatkavamme juttua, me draguignanilaiset. Kyllä elämä on ihmeellistä. Meidän pihallamme.Matkakertomus Ranskasta haulla “Päiväni laventelina“, osat 1-20.

Valta ja painajainen

Keskiviikkoisen Sofi Oksasen kirjaesittelyn ja seminaarin aluksi puheenjohtaja Carl-Fredrik Geust totesi hyvin painokkaasti, että mikäli hankolainen Carl-Gustaf Lilius vielä eläisi, hän olisi paneelin itseoikeutettu jäsen. Taiteilija, kirjailija, toisinajattelija Lilius julkaisi 1980-luvulla poliittisen esseekokoelman “Valta ja painajainen”, johon keskustelussa pariinkin otteeseen viitattiin. Sananvapauden puolustajana, sensuurin vastustajana hän arvosteli Neuvostoliittoa aikana, jolloin se ei ollut tapana. “Valta ja painajainen” sai Valtion Tiedonjulkistamispalkinnon vuonna 1991. Keskimmäisessä kuvassa Lilius vaimonsa, kirjailija ja kuvataiteilija Irmelin Sandman Liliuksen kanssa.

Hän on täällä tänään

Eilen ilmassa oli suuren urheilu kulttuurijuhlan tuntua. Sofi Oksanen oli laskeutunut Hankoon. Päivällä esiteltiin Puhdistus-elokuva, johon Kirjatoukka ei uskaltanut mennä. Herra Kamera meni, ja sanoi painokkaasti noin kaksikymmentä kertaa elokuvista tullessaan sanan “rankka”, pää painuksissa. Elokuvaa seurasi tilaisuus medialle ja illalla oli sitten päätapahtuma, uuden kirjan esittely ja seminaari Hangon kaupungintalon juhlasalissa, jossa oli muuten juuri sopivaa vanhanaikaista charmia tälle tilaisuudelle. Alakuvissa paneelikeskustelijat vasemmalta: Sotahistorioitsija Pekka Silvast, professori Seppo Zetterberg, tietokirjailija Carl-Fredrik Geust, toimittaja ja tietokirjailija Jukka Rislakki. Ja keskellä Sofi Oksanen. Sen lisäksi, että Sofi osaa kirjoittaa, hän osaa myös puhua. Kuuluvasti. Keskustelu on mielenkiintoista, mutta yllättäen myös hauskaa. Yleisö saa nauraa Zetterbergin ja Rislakin sutkautuksille, ja hymistellä tyytyvisenä hankolaisen Silvastin leppoisalle – ja ehtymättömälle- tietämykselle. Geust johtaa puhetta hyvällä tempolla, kääntää välillä ruotsiksi. Nämä paneelin herrat ovat paljon lukeneet, ja itsekin kirjoittaneet, ja he kehuvat Oksasta niin selvästi ja syvästi vaikuttuneina. Kyyneleet tulevat silmiin, kun virolainen nainen nousee yleistöstä, ja kiittää Sofi Oksasta. On suuri nautinto kuunnella ihmisiä, jotka puhuvat mielellään, innostuneesti ja hyvin, yleisölle. Juhlasalin kauniit, vanhat tuolit narisevat ja painavat selkää, …

Hamppari

Täräytetään eetteriin vielä sunnuntain hampurilaislautanen. Eihän sellaisella ilmalla VOINUT kokata sisällä, saati syödä! Sekoita hyvää paistijauhelihaa, 1-2 munaa (jauhelihan määrästä riippuen), Dijon-sinappia, suolaa, mustapippuria myllystä ja juustokuminaa eli jeeraa. Grillaa pihvit, mutta jätä sisältä punertaviksi. Paahda grillissä myös hyvät täysjyväsämpylät. Tarjoa hampurilaisen kanssa majoneesia, ketsuppia, kurkkupikkelsiä, Dijon-sinappia, salaattia, tomaattia, punasipulirenkaita ja viipaleina myytävää vuohenjuustoa. Rinnalle rapeat maalaisranskalaiset. (Mielummin tietysti itse tehdyt, mutta nämä olivat jonkun “mummon” pakasteraneja…) Pienet jumpparit kiljuivat riemusta kun kotiutuivat grillin tuoksujen keskelle. Myös se yksi kovan onnen lapsi, joka tällä kertaa oli murtanut varpaansa…