Valitse sivu
Baby’s in Black

Baby’s in Black

Ei olisi voinut parempaan saumaan tulla meidän perheen tyttöjen yhteinen viikonloppumatka. Mutta niin ihana kuin pieni lomasemme olikin, oli kotiintulo vielä hienompi; Herra Kamera oli maalannut koko puoli taloa käsittävän kiviseinäisen keittiömme, asentanut liesituulettimen ja tehnyt uudet hyllyt! Ja tämän kaiken kahdessa yössä, sillä päiväthän tuo Supermies lennätti pojun kanssa leijaa (naapurin puuhun).

Onneksi meillä oli sentään (t)yömyyrälle tuliaisia, vaikkakin vaatimattomia sellaisia.
Image, muistikirja (älkää sanoko mitään!), Vogue Hommes International, uuuupea sarjakuvakirja tai “graphic novel” Baby’s in Black sekä kunnon englantilaista toffeeta.

Vieraileva kirjoittaja/ “Gilmore Girls”

Vieraileva kirjoittaja/ “Gilmore Girls”

“Tulin kertomaan teille Gilmoren tytöistä, joka on meidän, Kirjatoukan tyttöjen lempitv-sarja. Me emme ole katsoneet yhtäkään jaksoa telkkarista, vaan katsomme niitä dvd:ltä. Saimme ensimmäisen tuotantokauden ollessamme Ranskassa. Siitä se sitten jatkui ja nyt jäljellä on enää parikymmentä jaksoa, mikä on todella surullista sillä sarjaa voisi katsoa vielä vaikka kuinka monta  jaksoa! Saamme katsoa vain yhden jakson päivässä. Joka päivään yritän mahduttaa yhden jakson, vaikka koulujuttuja olisi vaikka kuinka paljon. Viikonloppuisin ja kesälomalla “yksi jakso päivässä” -sääntö ei ole kiva, sillä päivässä ehtisi katsoa ainakin kolme jaksoa muiden juttujen ohella.

Yksikään jakso ei ole ollut tylsä Roryn ja Lorelain juttuja kuunnellessa. Jokaisessa jaksossa sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Roryn (Alexsis Bledel) ja Lorelain (Lauren Graham) vuoropuhelut ovat uskomattoman hauskoja! He puhuvat todella nopeasti ja tekstit juoksevat ruudulla niin nopeasti, että ne juuri ja juuri ehtii lukea. Roryn ja Lorelain äiti-tytär suhde on uskomaton!

He kertovat toisilleen jokaisen jutun liittyy se mihin tahansa, poikiin, suhteeseen tai kouluun. Lorelailla on todella huonot välit vanhempiiinsa. Hän tuli raskaaksi 16-vuotiaana ja lähti kotoa. Lorelai ei ole ottanut yhteyttä vahempiinsa kovin useasti. Noin pari kertaa vuodessa he ovat nähneet. Kunnes Lorelai tarvitsee raha-apua Roryn Chiltonin lukiomaksuja varten ja pyytää niitä vanhemmiltaan. He maksavat Chiltonin mielellään yhdellä ehdolla, että Rory ja Lorelai käyvät joka ikinen perjantai illallisella luonaan. Lorelai suostuu hieman vastahakoisesti ehdotukseen, mutta hyväksyy sen kuitenkin. Tästä tulee kaikkien 7 tuotantokauden perinne. Roryllä kuitenkin on hyvä suhde mummoonsa ja vaariinsa.

Lorelai ja Rory eivät kokkaa itse kotona ollenkaan, he tilaavat joko kiinalaista ruokaa tai pizzaa kotiin tai käyvät Luken kahvilassa syömässä. Luken kahvilä näkyy melkein joka jaksossa, sillä molemmat Rory ja Lorelai eivät pysty elämään  ilman kahvia.  Luke on huolissaan Lorelaista sillä hän juo kofeiinia enemmän kun laki sallii. Siihen kofeiinimäärään ei pysty kukaan muu kuin Lorelai Gilmore!

Vaikkakin meillä on jäljellä enää pari jaksoa, Gilmoren tyttöjen katselu ei lopu! Luultavasti alamme katsoa sarjaa alusta tai ainakin yhden jakson sieltä ja toisen täältä aina kun ehtii.

Pyysin äidiltä vaikka kuinka monta kertaa, että kirjottaisi blogiin Gilmoren tytöistä, kunnes äiti sanoi: “Kirjoita itse!”

Sarjan tunnusbiisin voit kuunnella täällä.
Hauska kangaskassi on täältä.”

Tämän blogipostauksen vieraskirjoittajana toimi Kirjatoukan tytär, pälpättävästä duosta nimeltä Pulppu & Pulina tuttu Pulppu.

Ajatuksissaan hän oli jo siellä

Ajatuksissaan hän oli jo siellä

Piinaan teitä vanhoilla Pariisi-kuvillamme, koska ajatukset ovat siellä, ja marraskuun matkasuunnitelma tarkentumassa.

Ja sitten kaksi pientä paljastusta; en ole koskaan käynyt Eiffel-tornissa, vaan ihailen lintuperspektiiviä kaivatessani Pariisia Tour de Montparnassen huipulta, ja en ole koskaan käynyt Louvressa, vaan yksi lempimuseoistani on esimerkiksi Palais de Tokyo.

Kuvat: Monsieur L’Appareil Photo

Kirjatoukka haluaa maata jalkakäytävällä letun litteänä

Kirjatoukka haluaa maata jalkakäytävällä letun litteänä

Viime päivät on tuntunut tältä  / / /

Olen pääasiassa murissut rumia sanoja, polkenut jalkaa, pillittänytkin.

Kuinka voi olla mahdollista, että en tähän päivään mennessä, tässä iässä, tällä kokemuksella ala jo oppia, että lause “tämä ei vie juurikaan aikaasi” on aina itsensä fucking vastakohta??

Puhelin on soinut koko ajan, niin ahkerasti, että luuri lopulta löi itsensä jumiin, eikä vastaanottanut enää puheluita eikä viestejä. Asia on valitettavasti tosin jo korjaantunut.

Lisäksi purin pahaa oloani luontevimpaan kohteeseen, ja suoritin melkoisen performanssin ottamalla
kännykkäkameralla perheelle kuvia kaikesta mikä on kotona pielessä.
(Siinä muuten olisi saamari soikoon interiöörijuttua kerrakseen…)

Turhautumista ilmassa, lievästi sanottuna.

Mutta sitten, kolme asiaa:

Sain Joneskalta tunnustuksen, löysin kaaoksen keskeltä lapsosen sinitarrataidetta ja istuin ystävättären kanssa Hotelli Regatan aulabaariin, nautin lasin valkoviiniä tiiliholvien alla ja sain lainaksi Kadonnutta aikaa etsimässä-sarjakuvateoksen.

Nyt lähden joogaamaan, toivottavasti loppukin sappi kiehuu pois minusta ja tulen takaisin tyynenä kuin pieni buddha.

Hei hoi hauki

Hei hoi hauki

Ja toden totta, seuraavaksi portaille tuotiin kokonainen veret seisauttava, piikkihampainen hauki.

Vaikka me esiinnymme kovina ruoanlaittajina, niin esimerkiksi kalanperkuu on ruostuneiden taitojen laatikossa. Sitkeästi Herra Kamera kuitenkin tarttui takapihalla toimeen, kipaisi sitten kauppaan ja keittiössä alkoi vimmattu kolistelu. Tuloksena oli (jauhopöllyisen keittiön lisäksi) olohuoneen lattialle, sanomalehtien päälle katettu ällikällälyövän ihana haukipyörykkä-piknik!

Kenneth Oker-Blomin Etanahauki

Perkaa haukifileet (ohjeessa 250 g), höyrytä, ja anna jäähtyä. Poista ruodot huolellisesti.
Paahda pari kokonaista valkosipulia kuorineen uunissa suolapedillä puolisen tuntia. Irrota kynnet ja kuori ne.
Laita hauki ja jäähtyneet valkosipulinkynnet tehosekoittimeen. Lisää suolaa, valkopippuria, 2 kananmunaa, lurautus Pernod’ta ja muutama tippa Tabascoa. Muotoile tahnasta jauhotetulla pöydällä pieniä pallosia. Paista pallerot voissa kullanruskeiksi.
Seuraavaksi hienonna nippu persiljaa, ja vielä pari valkosipulinkynttä, ja sekoita ne voinokareeseen. Laita haukipullat etanapannujen koloihin, tuuttaa lusikallinen persiljavoita päälle, ja kuorruta kuumassa uunissa. Nauti hyvän leivän ja sitruunan kera.

Ohje on Kenneth Oker-Blomin verrattomasta kirjasta “100 haukireseptiä”, aavistuksen tässä mukaeltuna.