Month: elokuu 2012

Parantavat kädet

Kirjatoukka kävi elämänsä ensimmäisessä Rosen-hoidossa. Whoaaaah. Tuntui kuin selkäni olisi avautunut kuin vanha kirja, natisten, kellastuneet sivut tuulessa lepattaen. Rosen-ajattelun mukaanhan ihminen säilöö vartaloonsa muistoja, käsittelemättömiä tunteita ja kokemuksia. Rosen-hoitaja auttaa paikallistamaan jännitystilat ja laukaisemaan lihakset, jotka estävät esimerkiksi hengityksen kevyen kulun. Jos olet Hangossa, ja haluat kokeilla Rosen-menetelmää, voin lämpimästi suositella Piipan hoitoja. Ja Piipalla on vastaanotto ensi viikosta alkaen myös Leppävaarassa. Kuva on Hangon Raatihuoneentorin puistikosta.

Pariisin hotellit, osa 4

Le Citizen Hotel sijaitsee huippukivalla alueella, Canal St. Martin’in varrella. Läheltä löytyy iki-ihana tavarataivas Merci (kirjakahvila, oooooooh!), eikä hotellilta ole mahdoton kävelymatka Parc Des Buttes Chaumont’iinkaan piknikille. Le Citizen järjestää myös Recontres d’auteurs eli kirjailijatapaamisia, kuulostaako täydelliseltä? Tästä hotellista puhutaan paljon ja hyvää. Halvalla ei tosin pääse täälläkään, vaikka pariisilaisittain hiukan kohtuullisemmin hinnoittelevatkin. Le Citizen Hotel 96 Quai de Jemmapes Paris

Vie mennessäs, tuo tullessas

Kirjapino menossa kirjastoon, kirjapino tulossa kirjastosta. Nostetaan esiin tuo Élisabeth Gilles’in “Vartiotorni” (Gummerrus, 2009), joka kertoo Iréne Nemirovsky’n tarinan tämän tyttären suulla. Tarina on osin fiktiivinen, paikoin muistelmateos, ja toimi tyttärelle tapana tutustua äitiinsä, jonka hän menetti viiden vuoden ikäisenä. Iréne Némirovsky on ollut ennenkin Kirjatoukan pöydällä, klik. Kuuntelussa: Emeli Sandé Kuvista: Kuvat eivät todellakaan ole Herra Kameran ottamia, pois se hänestä 🙂 Silloin kun ovat, niissä näkyy (nykyään) teksti “Kirjatoukka ja Herra Kamera”.

Vielä pari sanaa sateesta

Kun sataa, sataa kunnolla. Sade ei ropissut, se kumisi alas. Tuolla tornissa istui eräskin urhea Ravintolapäivän kahvilanpitäjä, mutta ei onneksi yksin! Täällä melkein saaristossa osataan pukeutua (Kirjatoukkaa lukuunottamatta) säähän kuin säähän. Keltaiset sadetakit ja useampikin sydwesti seikkaili vähät välittämättä niin Ravintolapäivän ravintoloihin kuin Puutarhapäivän puutarhoihinkin. Mutta tänään, tänään paistoi taas jo aurinko.

Kivoja koloja

Olenko jo sanonut, että rakastan koloja? Rakastan koloja. Ja jälleen kerran voin ylpeänä todeta, että vaikka alakuva onkin jostain verkon syövereistä, eikä vielä Kirjatoukan kotoa, niin halleluja taas tuo peitto! Sellainen minulla jo on! (Sama juttu kuin siinä surf shackissa! Meikäläisellä on hyvä alku jo ties vaikka mihin!) Mutta olemassa olevista puheenollen; vanhasta ovesta ja lasilevystä tehty pukkijalkainen kirjotuspöytäni ja sen taakse sijoitettu kirjahylly ilahduttavat minua jo joka päivä. Samoin ilahduttaa Herra Kameran keikkamatkalta lähettämä valtava liljakimppu, josta riitti ripoteltavaa pitkin taloa. Ja yksi tuoksuva oksa vierastalon viikonlopun kolmelle kaunottarelle, meikkipeilin viereen <3

Pop-up sade

Torstai jo antoi luvan aavistella, iltaa kohti lämpötila vain nousi. Meitä oli sisäpihan täydeltä naurusta ulvovia ihmisiä Martti Suosalon “Luolamiehen” vietävänä. Sitten seurasi pehmeä, samettinen perjantai ja jo aamusta aurinkoa uhkuva lauantai. Tyyni meri, lämmin vesi, ihmeelliset illat. Päiviä, jolloin teki vain mieli heittäytyä selälleen hiekkaan tai halata kuumia kallioita. Paistettiin lettuja pihalla ja juotiin naapureiden proseccot, ja vielä ihan ennen nukkumaanmenoa oli vaellettava laumana Leijonarantaan katsomaan kuinka kesä pikkuhiljaa tekee lähtöä, muttei ihan vielä. Lepakot sujahtivat paluumatkalla puistossa päidemme yli. Kunnes sitten sunnuntaiaamuna sade, joka sekin tuntuu ihan hyvältä. Torkkupeittopäivä. Vain piipahdus kulman taakse Ravintolapäivän synnyttämään pop-up -puotiin hakemaan sihiseviä kevätkääryleitä. Just ihanaa.

Neula ja lankaa

Meidän pieni surffitukka on hurahtanut ompelemiseen. Vanhoista sukista ja pieneksi jääneistä pyjamista syntyy pehmolelua pehmolelun perään. Ei voisi kauemmas omena puusta pudota.

Pariisin hotellit, osa 3

Aloitin joskus laiskasti listaamaan blogiin mielenkiintoisia hotelleja Pariisissa. Ei niin, että minä näissä yöpynyt olisin, kunhan haaveilen. No mutta, jatketaan, Pariisi-kuumeen kourissa kun nyt ollaan. Le Pavillon des Lettres ilmoittaa olevansa “le 1er hôtel littéraire parisien”. Kaksikymmentäkuusi huonetta on nimetty kirjailijoiden, runoilijoiden tai muuten vain kirjallisten (ei kuitenkaan Kirjatoukan…) mukaan. Andersen, Baudelaire, Calderon, Diderot, Eschyle, Flaubert, Goethe, Hugo, Ibsen, James, Kafka, La Fontaine, Musset, Nerval, Ovide, Proust, Queiroz, Rousseau, Shakespeare, Tolstoi, Urfé, Voltaire, Woolf, Xenophon, Yeats, Zola… Vaatii jo hiukan omistautumista tunnistaa nuo kaikki! (Urfé??) Huoneiden seinillä kiertävät sanat ja kirjaimet, ja tietysti hotellista löytyy myös bibliothèque. Tämän Les Champs-Élysées’n lähellä sijaitsevan hotellin lisäksi samoilla omistajilla on myös toinen helmi, Le Pavillon de la Reine, Marais’ssa. Sieltä kuvasarjan viimeinen kuva. Le Pavillon des Lettres 12 Rue des Saussaies Paris Le Pavillon de la Reine 28 Place des Vosges Paris Vink, vink: Aikaisemmat kaksi hotelliesittelyä löydät kirjoittamalla oikean yläkulman hakukenttään “Pariisin hotellit”. Ja erään Pariisin-reissumme hotellin miniesittelyn löydät tästä.