Valitse sivu
Purple rain

Purple rain

Hurmaavia puolukkapuuron sävyjä nyt ympärilläni!

Uusi asu puuhelmiriipuksia myöten on Hangon Lifestyle-kojusta Itäsatamasta. French Connectionin lyhyt, ihanan valuva neule oli onnen omiaan myös mustien haaremihousujeni kanssa Helsingin marraskuussa heinäkuussa, ballerinojen ja sormus- ja rannekoruhässäköideni kumppanina.

Jopa sohvalla ujoileva Pulina on sävy sävyyn!

Muuten; kummitätini Anni sanoi aina, että kun horsmat kukkivat, kesä on ohi. Eihän se ole totta, eihän??

Teetä ja sympatiaa

Teetä ja sympatiaa

Viime viikonloppu Helsingissä meni kuin sumussa. Ei, ei noiden drinkkien takia, vaan kammottavan epäreilun kesäflunssan, joka vei hermojen ja yöunien lisäksi äänen. Sitkeästi, ja rakkaiden ystävien ymmärryksellä Kirjatoukka kuitenkin pihisi ja kähisi läpi ihanan ohjelmamme.

Flunssaa koitettiin häätää niin Toscaninin chili-valkosipulipastalla ja teellä kuin Gaijinin inkivääri-cocktaileillakin. Koko matkan kohokohta oli illallinen Boulevard Socialissa. Sunnuntain notkuimme Klaus K:n huippuaamiaisen voimin Ateneumissa ja Akateemisessa. Perfect.

Ja mikä hauskinta: törmäsin kaupungilla sielunsiskooni vuosi(kymmeni)en takaa, ja hänhän paljastui blogin lukijaksi, kera perheensä ja sisarustensa. Siispä lähetän täten suukkosia perhekunta B:lle, Italiaa myöten!

Kurkistus Taiteilijaresidenssiin, osa 2

Kurkistus Taiteilijaresidenssiin, osa 2

Viimeksi hiukan vinkaisin, kun valokuvaajan vaimolla ei ole tuoreita kuvia. Herra Kamera tarttui siis siihen kuuluisaan kameraansa ja kävi vieraiden välissä poimimassa Toukkaselleen pari uudempaa otosta Taiteilijaresidenssistä. Mutta voi MIEHET, olisiko tuon siivousämpärin voinut siirtää kuvasta pois? Ja oikaista sängyn peitteen??

No, annettakoon hälle anteeksi, pääasia lienee itse tiilirotisko, jossa olemme hakeneet ranskalais-afrikkalaista nomadi-tunnelmaa. Onnistuimmeko? Kylpyhuoneen takana piilottelee vielä pikkuinen, musta sauna, ja toiletissa on tapettina kappale Deauvillen rantaa Normandiasta.

Kaipaatko muuten surffilautaa seinällä? Niin mekin! Hankolaisen hurmurin, Joachim Lindholmin upeat laudat menevät kuin kuumille kiville, niin että meillä näytteillä olleet kaksi yksilöä ovat muisto vain, ja uutta saamme odotella. “Galleria-seinä” siis tällä hetkellä tyhjänä. Mutta vain hetken, sillä odottakaas kun näette seuraavan taideteoksen…

Teokset “Taiteilijaresidenssissä”, pääosin hankolaisilta tai Hankoon sidoksissa olevilta taiteilijoilta:
Heikki Kukkonen
Irmelin Sandman-Lilius
Gita Malinen
Marika Nousiainen
C-G Hagström
Kaija Leino
Eine Tanner
“Herra Kamera”

Siniraitaiset astiat ovat Muurlan “Neljän Tuulen Tupa”-sarjaa, ja niidenkin yhteistyösuunnittelijana on hankolainen; ei taiteilija vaan ravintoloitsija Nixu Knichter, Makasiinin ja Neljän Tuulen Tuvan ehtoisa isäntä. (Vaikka taidettahan se hyvä ruokakin on!)

P.S. Helsinkiläiset voivat käydä ihailemassa Jocken surffilautoja Boulevard Social’in seinällä!

Nuori Schjerfbeck

Nuori Schjerfbeck

Ateneumin Helene Schjerfbeck- näyttely on hyvin, hyvin vaikuttava. Mutta vielä enemmän saat siitä irti, jos varaat aika ja katsot näyttelyssä parissakin paikassa esitettävän tunnin pituisen dokumentin “Nuori Shjerfbeck”. Sen jälkeen kuvat aukeavat ihan eri tasolla, ja kylmien väreiden määrä moninkertaistuu.

Dokumentti kertoo nuoren Helenen elämästä ja työskentelystä Ranskassa ja Englannissa. Niin kauniita kuvia…

Charlotte Airaksen hieno dokumentti esitetään myös elokuvanäytöksenä Ateneum-salissa kolmena keskiviikkona, 15.8., 22.8., ja 29.8. Lisätietoja täältä.

Keveää terästä

Keveää terästä

Oikeassa paikassa, oikeaan aikaan. Seisoimme hotelli Klaus K:n aulassa, matkalla sunnuntailounaalle, kun valtava hai ui lasiseinän takaa eteemme, kita ammollaan, kiiltävä pyrstö ilmaa piiskoen. Samassa viereemme pysähtyy komea, melkein parimetrinen tatuoitu mies, hymyilee, kättelee, ja sanoo: “I made that”.

Hollantilainen kuvanveistäjä Ron Moret toi silmiemme edessä Klaus K:n aulaan teoksen, jota todellakin kannattaa käydä katsomassa. Korkeassa tilassa ui haipari ja niiden keskellä melkein messiaaninen sukeltaja on nousemassa pintaan, jota ei ole. Teräslevyt pullistelevat, isot, painavat pultit kiiltelevät, paksut vaijerit tuskin heilahtavat kovassakaan puskussa, ja silti kaikki on kevyttä, kuin unessa. Hämmästyttävää. Lumoavaa.

Nosturimies tekee ensin oman osuutensa, valtava kehä kiinnitetään kattoon, sen jälkeen jalkakäytävältä kannetaan apuvoimin kaarelle jännittynyt miehen hahmo. Taiteilija koskettaa vielä sukeltajan jalkaa, taivuttaa irvistäen räpylän siihen liikkeeseen, johon se on tarkoitettu. Viimeinen heilahdus, osat asettuvat paikoilleen. (Ihan kuin hain evät väreilisivät, pumppaisivat hieman…) Mutta nyt kaikki on valmista, on hetki aikaa poseerata kuvaajalle työn tilaajan, hotellin omistajan Marc Skvorc’in kanssa.

Työ on paikoillaan  ja näytteillä vuoden ajan.

Dutch sculptor Ron Moret and hotel owner Marc Skvorc at the mounting of Moret’s very powerful work of art at Hotel Klaus K, Helsinki.