touko 31, 2012
Kurkistin aamulla kello viisi peiliin. Kyllä, Kirjatoukka vain paranee vanhetessaan. Tukkaa on esimerkiksi Luojan kiitos enemmän kuin alkuaikoina.
Näihin aikoihin neljäkymmentä vuotta sitten Kirjatoukan mutsi pinnisteli Naistenklinikalla, ja faija katsoi Englannin valioliigan matsia tulevien isovanhempieni luona. Kun sujahdin myöhään illalla kauniisti tuomenkukan tuoksuiseen maailmaan (oma versioni tapahtuneesta), eivät upouudet mummo ja vaari laskeneet upouutta isää sairaalaan ennen kuin tämä oli saunonut ja laittanut puvun päälleen. Niin merkittävä tapahtuma oli Kirjatoukan syntymä.
Tänä aamuna äitini esitteli kuvia ja muistoja vuosien varrelta. Vauvakirja paljastaa ensimmäiset merkittävät kirjalliset taipumukset. Lyijykynäpiirros on vaarini tekemä, Kirjatoukkuus alkaa hahmottua. Sininen verrattain kulahtanut paita on isäni pelipaita, pienen tyttövauvan syntymävuodella varustettuna.
Kaksiviikkoisen nuoret vanhemmat olivat jo mielestään eläneet seesteistä vauva-arkea kyllikseen, joten he pakkasivat bébén pyykkikoriin ja kuplan takapenkille, ja hurauttivat päiväretkelle erääseen aurinkoiseen pikkukaupunkiin aavan meren rannalle; Hankoon… Ja kun Kirjatoukka oli vihdoin tolpillaan, eli vuoden ikäinen, lähdettiin kiertämään Eurooppaa. Ensimmäinen pysähdys, Pariisi.
Paljon puhutaan varhaislapsuuden merkityksestä ihmisen elämään. Tiedä häntä sitten. Mutta nyt täytyy mennä, lippalakkipäinen postipoika seisoo rappusilla samppanjalaatikko kainalossa, lemmikki- ja kielokimput odottavat maljakkoon pääsyä ja mieskuoro laulaa loilottaa puhelimen päässä.
touko 30, 2012
Kaaosta Kiljusilla. Pyykikone tilttaa juuri kun olen vetänyt kaikki matkavaatteet, sänkyvaatteet, peitot, tyynyt, filtit, sohvanpeitteet, tyynynpäälliset ja muut talon tekstiilit pinoiksi kylpyhuoneen lattialle. Joutuuko herrasväki lähtemään reissulleen likapyykkisäkki kainalossa??
Ei sentään, uusi pesukone etsitään, löydetään, ostetaan, kannetaan yläkertaan ja asennetaan muutamassa tunnissa, ja rumba (ja pyykkikone) pyörii taas.
Koko viikonloppu (ja itse asiassa edellinen viikko, ja tämä viikko) ovat yhtä kemua ja kekkeriä. Pihajuhlat taiteilijan puutarhassa – check. Kamujen synttärit – check. Sunnuntai-ilta Regatan baarissa -check. Lounas Makaronitehtaalla – check (ja maljat kuohuvaa heidän upealla terassillaan – check ja check). Grillibileet Neljän Tuulen Tuvalla – check. Kävelykadun kesänavajaiset -check. Välipala Classic Pizzassa – check. Ja Kirjatoukan synttärit ovat vasta huomenna! Onneksi pääsemme täältä maailman navasta huilimaan ranskalaisiin kalastajakyliin, siellä on rauhallista verrattuna Suomen Rivieraan!
Nizzan salaatti à la Kirjatoukka:
Aloita marinoimalla sipulit. Punasipulia pitää olla, ja sille kaveriksi heilutellaan veitsellä kevätsipulia, salottisipulia ja valkosipulia. Lorautetaan sipulien päälle kastike, joka koostuu oliiviöljystä, punaviinietikasta, Dijon-sinapista, ripsahduksista sokeria, suolaa ja mustapippuria. Hiero kastike pehmeäksi, kääntele lopuksi mukaan lusikallinen kuivattuja Provencen yrttejä. Anna sipulien ja kastikkeen tutustua rauhassa.
Laita puikula-perunat kiehumaan. Samoin pitkät, vihreät pavut ja luomukananmunat. Paahda maalaisleipää.
Revi isoon vatiin erilaisia salaatteja. Kumoa päälle tomaativiipaleita (siemenet poistettuina), sekä kurkkuviipaleita (niistäkin voi poistaa keskiosan siemenineen).
Laita kulhoihin tonnikalaa, mustia oliiveja (mielummin vähän, mutta oikein laadukkaita, ei missään nimessä niitä pizzerioiden värjättyjä kammotuksia!), paahdettua maalaisleipää kuutioina, kananmunalohkoja, ne keitetyt pavut ja perunat, tilliä, kapriksia, yrttejä, ehkä vielä paahdettuakin sipulia…
Jokainen kootkoot oman pyykkipäiväversionsa omalle lautaselleen, mieltymystensä mukaan.
Korut ja silmälasikoteli: Monki
Action: Hanko
Kaaos: Itse aiheutettua, samoin kuin väsymys
touko 30, 2012
Pakkaillaan matkaa varten.
Vaatteet ja asessuaarit: Emma & Malena
Keittokirja: “French Bistro – Seasonal Recipes”, Bertrand Aubovneau, Francois Simon, Christian Sarramon
touko 29, 2012
Ja samaan syssyyn esitellään toinenkin hurmahenki, joka vilahti Bill Cunninghamista kertovassa dokumentissa ja valloitti ainakin Kirjatoukan sydämen. Hän on nuoremman polven edustaja (vasta hiukan yli 90-vuotias) Iris Apfel, joka muoti-ikoniutensa lisäksi on myös menestynyt liikenainen. Kaupan päälle Architectural Digestin kuva Iriksen kirjavasta kodista.
Tänään puen valtavat, mustat, pellavaiset haaremihousut, violetin villatakin, hopeiset ballerinat, suuret piukeanpinkit höyhenkorvakorut, ja valloitan maailman! Tai no, hemmetti soikoon, ainakin kylpyhuoneen megalomaanisen pyykkivuoren, grrr……………………………….
touko 29, 2012
Hehkuttelin sunnuntaina dokumenttia Bill Cunninghamista. Samaisessa dokumentissa oli sivuosassa Billiäkin karismaattisempi ilmestys. Kyseessä on 100-vuotias Editta Sherman, valokuvaaja, joka Bill Cunninghamin lailla asui Carnegie Hall’issa (!) kunnes taiteilijayhteisö sieltä lopulta (ei tosin taistelutta) hätyyteltiin vuonna 2010.
Viime vuonna ensi-iltansa saanut dokumenttielokuva “Lost Bohemia” kertoo Carnegie Hall’in asukkaista, varsinaisesta omituisten otusten kerhosta, kaikella suurenmoisella ihailulla ja kunnioituksella sanottuna. Senhän me haluamme nähdä! Yle Teema, ota koppi!
New York Times, Lost Bohemia review.
Luepa myös artikkeli asukkaiden tunnelmista elokuvan jälkeen.
